Siirry pääsisältöön

Kate Atkinson: Elämä elämältä

"Kukaan ei tullut. Oli vain vettä. Vettä ja lisää vettä. Hänen avuton pikku sydämensä läpätti hurjasti, rintaan vangittu lintu. Tuhat mehiläistä surisi kipertyneessä helmikorvassa. Ei henkeä. Hukkuva lapsi, taivaalta pudotettu lintu.
Pimeys lankesi."
Kate Atkinson: Elämä elämältä
(Schildts & Söderströms 2014)
Alkuteos Life after life 2013
Suomentanut Kaisa Kattelus
597 sivua
Ajatus romaanista, joka alkaa aina uudelleen ja kertoo saman henkilön tarinaa yhä uudelleen, ei suoraan sanottuna kovin suuresti houkutellut. Ei, vaikka Kate Atkinsonin Elämä elämältä voitti kirjabloggaajien äänestämänä vuoden 2014 Blogistanian Globalia -palkinnon. Kuitenkin sattui niin, että Atkinsonin romaani oli saatavilla Keski-kirjastojen e-kirjavalikoimasta ja päätyi tabletilleni luettavaksi. Ehkä eniten valintaan vaikutti tuo bloggaajien palkinto: ajattelin, että täytyyhän minun selvittää, mistä kehutussa teoksessa oikein on kysymys.

Pian lukemisen aloitettuani totesinkin, että vastahankaisuuteni on vain osoitus mielikuvituksen puutteesta. Romaani sijoittuu kuohuvalle 1900-luvulle, joka totisesti antaa aihetta entäs jos -pohdintaan. Pienet valinnat voivat saada aikaan suuriakin muutoksia elämänkulussa, ja sattumalla on tapahtumissa - kuten elämässä yleensäkin - sijansa.

Romaanin päähenkilö on Ursula Todd, joka syntyy vuonna 1910 Englannissa vanhempiensa kolmanneksi lapseksi. Heti tarinan alussa Ursula syntyy kuolleena, koska lääkäri ei pääse ajoissa paikalle. Mutta sitten tarina alkaa uudelleen: lääkäri ehtii kuin ehtiikin ajoissa auttamaan synnytyksessä, ja Ursula jää henkiin. Ursulan elämänpolku on sarja valintoja ja tapahtumia, jotka johtavat asiasta toiseen - joskus jopa kuolemaan tai kokonaisen maanosan historian uudelleenkirjoittamiseen.

Elämä elämältä on hieno mielikuvituksen juhlaretki. Kukapa ei joskus miettisi omia elämänvalintojaan ja pohtisi, entäs jos... Atkinsonin romaani esittää lukuisia valintoja ja niistä seuraavia polkuja kutitellen kiehtovasti lukijan ajatuksia. Alkuun romaanin rakenne tuntui haastavalta, mutta loppujen lopuksi huomasin pitäväni siitä paljon. Koin, että rakenne jättää paljon lukijan varaan, enkä pidä edes loppuratkaisua lopullisena vaan näen sen unenomaisena mahdollisuutena, joka tarjoaa lukijan mielikuvitukselle useita reittejä.

Atkinsonin tyyli miellyttää minua tietynlaisessa kepeydessään ja nokkeluudessaan, ja se innostaa jatkossakin tarttumaan kirjailijan teoksiin.

Kirjankansibingossa Elämä elämältä
menee kohtaan Kasvi.

Kuten jo aiemmin mainitsin, Elämä elämältä voitti vuoden 2014 parhaan käännöskirjan palkinnon, Globalian. Voittajan julistus ja muutamia linkkejä löytyy Kirsin Book Clubin sivulta. Lisäksi romaanista ovat kirjoittaneet esimerkiksi Tuija, Kirjavinkkien Tuija, Maria, Laura, Sara, Annami ja Raija.

Kommentit

  1. Minäkään en ole vielä lukenut tätä. Ehkä kannattaisi. Sinäkin saat kirjan kuulostamaan mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsin paljon tästä on pidetty, minkä Blogistanian Globaliakin tietysti osoittaa. Kannattaa siis kokeilla. :)

      Poista
  2. En ole lukenut yhtään Atkinsonin kirjaa, mutta tämä on kyllä houkutellut jo hyvän aikaa... Ehkäpä joskus ennätän tämänkin äärelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ennätät. Kuulen mielelläni sitten sinun ajatuksiasi kirjasta.

      Poista
  3. Ihan huippua, että lopulta kuitenkin luit tämän! <3 Minulle tämä romaani jäi mieleen lukuvuoteni 2014 parhaana käännöskirjana. Aivan huikea teos, ja ihan niin kuin sanot: todellista mielikuvituksen juhlaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen iloinen, että tulin kirjaan tarttuneeksi, vaikka epäilyksiä tosiaan alkuun oli. :)

      Poista
  4. Mulla on ollut tämä kirja pari kertaa lainattunakin, mutta silti jäänyt lukematta.. Nimenomaan tuo asetelma, josta itsekin mainitsit, että samaa tapahtumaa kerrotaan uudelleen ja uudelleen, mietityttää myös minua.. Noh, ehkä tarvii yrittää uudelleen kun tämä seuraavan kerran tulee kirjastossa vastaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa kirja houkuttelisi avaamaan kantensa seuraavalla kerralla!

      Poista
  5. Minulla on hyvin ristiriitainen suhde Atkinsonin teoksiin, jotkut niistä ovat viehättäneet kovastikin, toiset ovat suorastaan puuduttaneet minut.

    Elämä elämältä on minulla vielä lukematta, mutta toivon törmääväni siihen joskus. Niin innokkaasti ja ihaillen teoksesta on puhuttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole Atkinsonin muita teoksia lukenut, joten en osaa tätä niihin verrata. Suosittelen kuitenkin antamaan romaanille mahdollisuuden.

      Poista
  6. Minulla on edelleenkin tämä lukematta! Piti jo jouluna lukea mutta ei lähikirjakaupassa ollutkaan tätä. Josko nyt tämän vuoden aikana saisi luettua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa tämä vuosi olisi Atkinsonin romaanin suhteen suotuisa. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...