Javier Marías: Rakastumisia

"Siihen aikaan kun näin heidät siinä kahvilassa en tiennyt, keitä he olivat ja mitä tekivät työkseen, vaikka siitä ei ollut epäilystäkään että he olivat rahakasta väkeä. Eivät ehkä mitään pohattoja mutta hyvin toimeentulevia. Tarkoitan että edellisessä tapauksessa he eivät olisi vieneet lapsiaan kouluun itse, kuten he aivan varmasti ennen tuota yhteistä hetkeään, luultavasti Estiloon, joka oli aivan kivenheiton päässä, vaikka on alueella monia muitakin kouluja, El Vison kaupunginosan uudiskäyttöön rakennettuja kaupunkihuviloita, tai pikkuhotelleja kuten niitä ennen vanhaan kutsuttiin; kävin itse esikoulua yhdessä niistä, Calle Oquendolla, siinä aika lähellä."

Javier Marías: Rakastumisia
(Otava 2012)
Alkuteos Los enamoramientos 2011
Suomentanut Tarja Härkönen
436 sivua

Javier Maríasin romaani Rakastumisia sattui silmiini Ompun postauksesta ja herätti mielenkiintoni. Kirja löytyi kirjastosta vaivatta ja valikoitui mukaani kesäkuun alun matkalle, joka suuntautui Espanjaan. Muutaman päivän matkan aikana en saanut kirjaa luettua mutta pääsin sen kanssa mukavasti vauhtiin. Kovin nopeaan lukutahtiin romaani ei mielestäni sovikaan, sillä se tarjoaa paljon pureskeltavaa.

Romaanin minäkertojana toimii María Dolz, joka on käynyt vuosien ajan aamiaisella eräässä kahvilassa. Ajan myötä hän huomaa pariskunnan, joka myös käy samassa kahvilassa säännöllisesti ja  jota María alkaa vähitellen tarkkailla. Yhtäkkiä rutiinit kuitenkin muuttuvat, kun pariskunta, Luisa ja Miguel, ei saavukaan tavalliseen tapaansa aamiaiselle. Syy muutokseen selviää aikanaan: Luisan puoliso Miguel Desvern on kuollut.

María päätyy vierailulle surevan lesken luokse ja tapaa Miguelin parhaan ystävän Javier Díaz-Varelan. Hän rakastuu mieheen, jonka ymmärtää rakastavan leskeä. Havainnostaan huolimatta hän päätyy paitsi miehen sänkyyn, myös kuuntelemaan, kun tämä purkaa mieltään Luisasta. Hän elättelee toivoa, että suhde Díaz-Varelaan saisi toisenlaisen kuin sen, joka vaikuttaa ilmeisimmältä.

--meillä naisilla on toisaalta taipumus olla toiveikktaita ja pohjimmiltamme omahyväisiä, se on meissä syvemmällä kuin miehissä, jotka ovat sitä rakkauden saralla vain ohimennen, hetken tullen, kunnes unohtavat sen: ajattelemme että heidän mielipiteensä tai periaatteensa muuttuu, että he huomaavat hiljalleen etteivät tule toimeen ilman meitä, että olemme poikkeus heidän elämässään tai se vieras joka lopulta jää taloon, että he lopulta kyllästyvät niihin näkymättömiin naisiinsa, joiden olemassaoloa olemme alkaneet epäillä ja joista ajattelemme mieluummin ettei heitä ole, sitä varmemmin mitä pitempään tapaamisemme jatkuvat ja mitä enemmän me vastoin tahtoamme rakastamme noita miehiä; ajattelemme että meistä tulee heidän valittunsa kunhan vain jaksamme pysyä heidän rinnallaan valittamatta ja anelematta.

Rakastumisia kääntää katseen ihmiseen, hänen syviin salaisuuksiinsa ja piilotettuihin toiveisiinsa. Kun kirjan henkilöt keskustelevat, tulee lukijana kiistäneeksi tai kannattaneeksi vahvoja mielipiteitä tai jääneeksi pohtimaan sitä, mitä lausuttiin.

Pohdittavaa Rakastumisia tarjoileekin lukijalleen runsaasti. Romaani puhuu esimerkiksi rakkaudesta, ihmissuhteista, kuolemasta ja elämästä niin moninaisesti, että tarinan lukeminen vie aikaa. Se pakottaa hengittämään ja huokaamaan, pysähtymään äärelleen ja miettimään. Kirjailija tarkastelee minäkertojansa tavoin ihmisiä syvästi pohdiskellen, eikä hänen luomansa kuva ole helposti nielaistava espanjalainen tapas vaan aikaa ja paneutumista vaativa täysimittainen illallinen.

Romaani luo katseen paitsi ihmiseen, myös kaunokirjallisuuteen ja kirjallisiin hahmoihin. Javier ja María puhuvat esimerkiksi Balzacin ja Dumas'n henkilöistä, vertaavat fiktiivisiä tapahtumia todelliseen elämään ja toteavat yhtymäkohtia. Eikä tässä romaanissa, niin kuin ei oikeassa elämässäkään, asioita tule nähdä mustavalkoisina. María joutuu tarinassa pohtimaan, mikä on oikein ja mikä väärin, ja hänen rinnallaan samaa kysymystä pohtii myös lukija. Loppuratkaisu on mielenkiintoinen, sillä Maríalla on käsissään paljon valtaa suhteessa toisten rakkauteen ja sen kohtaloon.

Rakastumisia on monipuolinen kuvaelma ihmisestä ja hänen toiminnastaan. Kirjailijan tyyli herättää varmasti tunteita puolesta ja vastaan, sillä pitkät, polveilevat virkkeet vaativat tarkkaavaisuutta. Pohdiskelevan ja ajatuksia herättävän kirjallisuuden ystäville romaania voi suositella ainakin, jos polveileva tyyli ei pelota.

Kirjasta ovat bloganneet myös Leena, Kaisa, Ulla, Margit ja Minna.

Kirjankansibingossa Rakastumisia asettuu
ruutuun Pariskunta.