Siirry pääsisältöön

Rakkaani, romaanihenkilö

"On olemassa kahdenlaisia kirjoja. Toiset laittavat lukijansa koville ja saavat pohtimaan jopa oman elämän sisältöä ja arvoperustaa. Toiset teokset taas päästävät lukijansa helpommalla ja antavat tarinan vain rullata eteenpäin. Kirjallisuuden herkullisuus on siinä, että olipa kirja kumpaa tyyppiä tahansa, voi luvassa olla nautinnollinen lukukokemus."
(Juha Gröhn)
Päivi Artikainen, Kirsi Haapamatti,
Mervi Heikkilä ja Merja Mäki:
Rakkaani, romaanihenkilö
(Avain 2014)
144 sivua
Päivi Artikaisen, Kirsi Haapamatin, Mervi Heikkilän ja Merja Mäen toimittama teos Rakkaani, romaanihenkilö sisältää useiden eri kirjoittajien kertomuksia heille tärkeistä romaanihenkilöistä. Joukossa on niin fiktiivisiä hahmoja, joihin on voinut samaistua, kuin heitä, joiden kanssa ei todellisessa elämässä todennäköisesti ainakaan ystävystyisi - ja kaikkea siltä väliltä.
Janssonin henkilöitten joukosta löysin jo lapsena sen, joka oli kaikkein kivoin. Minun tapauksessani oli kyse samastumisesta: olin löytänyt jonkun, joka oli niin paljon kaltaiseni, että nauratti. (Sari Peltoniemi Tove Janssonin Miskasta)
Kirja on kovin viehättävä. Antoisimpia ovat ne tekstit, joissa kerrotaan itselle tutuista kirjallisuuden hahmoista, mutta ajatuksia herättävät muutkin. Sari Peltoniemen kirjoitus Miskasta oli antoisa muutenkin, mutta myös siksi, että Miska hahmona on tuttu. Jo Nesbøn Harry Hole taas on minulle vieras, sillä olen lukenut vain yhden Harry Hole -dekkarin joskus vuosia sitten. Silti Päivi Artikaisen kirjoitus tuli lähelle ja innosti.

On jotenkin sykähdyttävää, kuinka läheiseksi lukija voi kokea henkilön, joka elää vain paperilla ja mielikuvituksessa. Kun lukee muiden kokemuksia, saattaa ymmärtää jotain uutta, ehkä syvempää, aiemmin tutusta henkilöstä tai huomata, miten toisin jonkun hahmon voi ymmärtää.

Kirjallisuuden voimasta kertoo se, miten romaanihenkilöt voivat herättää suuria tunteita, niin positiivisia kuin negatiivisia. Kirjamakumme kertoo varmasti meistä lukijoista jotain, ja niin kertoo sekin, millaisiin henkilöihin me lukiessamme ihastumme, samaistumme, vihastumme tai kyllästymme. Paitsi että Rakkaani, romaanihenkilö -kirjan myötä on mukavaa kurkistaa, millaisia romaanihenkilöitä kirjoittajat ovat teksteihinsä valinneet, on mukavaa myös pohtia, millaiset hahmot ovat onnistuneet tulemaan itseä lähelle, kenties jopa asettuneet ystävän lailla mieleen.

Kirjasta muualla: Amman lukuhetki, Kirsin kirjanurkka, Kirjojen keskellä, Sinisen linnan kirjasto ja Luetut, lukemattomat.

Kommentit

  1. Romaanihenkilöissä on merkillistä tenhoa, sydänystäviä heistä todella toisinaan tulee... Olen samaa mieltä tuosta, että meistä kertovat paitsi kirjavalintamme myös suhteemme kirjojen henkilöihin. Lukeminen on aika monikerroksista puuhaa, monin tavoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On jännittävää, miten samat henkilöt voivat herättää eri lukijoissa niin erilaisia tunteita. Tai miten jotkut henkilöt säilyvät rakkaina vuodesta toiseen. Lukeminen tosiaan on monikerroksista puuhaa.

      Poista
  2. Ihanaa, että luit tämän ja että pidit. Minulle tämä oli työkirja ja siksi tuli niin tutuksi. Innostuin monista ja aloin miettiä omia kirjallisia rakkaitani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä tosiaan innostaa miettimään omia kirjallisia rakkaita. Ja muutenkin innostava kirja, kiitos! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…