"Oli ennusmerkkejä, ikään kuin etiäisiä.
Linnut piipittivät pihalla ja lentelivät levottomasti edestakaisin, yksi punarintainen törmäsi ikkunaan, makasi koivet oikosenaan ja pyrähti lentoon vasta, kun yritin ottaa sen kämmenelle. Iso harakka tuli nauramaan kasvimaan viereisen koivun yläoksalle."
Joni Skiftesvikin omaelämäkerrallinen romaani alkaa ennusmerkkien, etiäisten ihmettelemisestä. Siivekkäät katoavat pihasta, ihan kuin vuosikymmeniä aiemmin linnut "höperehtivät", ennen kuin tapahtui pahaa. Mutta onneksi kirjailijan vaimoa tulee mustan auton sijasta hakemaan valkoinen, kun on määrä lähteä Oulusta Helsinkiin uutta sydäntä hakemaan. Mustan auton kyytiin olisi ollut vaikea Hilkkaa saatella.
Kun Hilkka viedään vaativaan operaatioon Meilahteen, päätyy kirjailija kipujensa vuoksi sairaalaan kotipaikkakunnallaan. Monin tavoin raastava tilanne saa pohtimaan ja muistamaan menneisyyttä, vuosia lapsuudesta kohti aikuisuutta ja aikuisikää uravuosineen ja perhe-elämineen. Näistä muistoista syntyy romaani, jonka sivuilla lukija pääsee kurkistamaan kirjailijan elämään.
Kirjallisuus on Joni Skiftesvikin elämässä läsnä jo varhain, kun mummo ostaa tyttärensä pojalle usein eläkepäivänään kirjan.
1980-luvulla Skiftesvik muuttaa perheineen Kajaanista Ouluun, ja muuttokuormassa on mukana lähes valmis novellikokoelma. Toimittajan työssään toisenlaiseen kirjoittamiseen tottunut nauttii, kun saa kirjoittaa mitä haluaa ja tuoda esille omia ajatuksiaan.
Valkoinen Toyota vei vaimoni palkittiin Runeberg-palkinnolla 5.2.2015. Huomionosoituksen kunniaksi päätimme muutaman bloggaajan kanssa lukea Skiftesvikin teoksen ja kirjoittaa siitä samana päivänä. Tänään romaani on esillä ainakin seuraavissa blogeissa:
Kirsin kirjanurkka, Kirjallisena. Minna, Erjan lukupäiväkirja ja Kujerruksia.
Aiemmin kirjasta on kirjoitettu esimerkiksi näissä blogeissa: Kirjavinkit, Lukukausi, Marjatan kirjaelämyksiä ja ajatuksia ja Annelin kirjoissa.
50 kategoriaa -listalla kirja asettuu kauniisti kohtaan 26. A memoir. Elämäkertahaasteeseen saan tämän romaanin myötä ensimmäisen merkintäni.
Linnut piipittivät pihalla ja lentelivät levottomasti edestakaisin, yksi punarintainen törmäsi ikkunaan, makasi koivet oikosenaan ja pyrähti lentoon vasta, kun yritin ottaa sen kämmenelle. Iso harakka tuli nauramaan kasvimaan viereisen koivun yläoksalle."
 |
| Joni Skiftesvik: Valkoinen Toyota vei vaimoni (WSOY 2014) 246 sivua |
Kun Hilkka viedään vaativaan operaatioon Meilahteen, päätyy kirjailija kipujensa vuoksi sairaalaan kotipaikkakunnallaan. Monin tavoin raastava tilanne saa pohtimaan ja muistamaan menneisyyttä, vuosia lapsuudesta kohti aikuisuutta ja aikuisikää uravuosineen ja perhe-elämineen. Näistä muistoista syntyy romaani, jonka sivuilla lukija pääsee kurkistamaan kirjailijan elämään.
Kirjallisuus on Joni Skiftesvikin elämässä läsnä jo varhain, kun mummo ostaa tyttärensä pojalle usein eläkepäivänään kirjan.
Kesällä kiipesin talon katolle piipun taakse ja luin. Kukaan ei siellä minua häirinnyt. Sain seurustella Robinson Crusoen, Oliver Twistin, Tom Sawyerin, Huckleberry Finnin, Nopsajalan, Haukansilmän, Pertsan ja Kilun ja monien muiden kavereitteni kanssa rauhassa. Suljin silmäni ja matkustin sinne, missä ystäväni elivät ja kulkivat, Mississipin rannoille, Alaskan erämaihin, valtamerten saarille. Ihmettelin, miten joku osasi luoda kirjoihin niin eläviä hahmoja, että heihin saattoi melkein koskea.Lapsuuden aikainen ihmetys näyttää muuttuneen taidoksi, sillä Skiftesvikin teos on niin elävää oikean elämän kuvausta, että se saa myötäelämään vahvasti käänteissä, joihin liittyy niin iloa kuin surua.
1980-luvulla Skiftesvik muuttaa perheineen Kajaanista Ouluun, ja muuttokuormassa on mukana lähes valmis novellikokoelma. Toimittajan työssään toisenlaiseen kirjoittamiseen tottunut nauttii, kun saa kirjoittaa mitä haluaa ja tuoda esille omia ajatuksiaan.
Maisemani oli pohjoinen satamakylä ihmisineen. Siitä tuli tarinoideni maa.Esikoisteosta, novellikokoelmaa Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja, ylistää kritiikissään Helsingin Sanomien Pekka Tarkka. Teoksen nimen taustalta löytyy ihastuttava kertomus kirjailijan pojista, Kaista ja Kimistä: toinen on puhalluskukkapoika ja toinen taivaankorjaaja. Hieman myöhemmin Kimin elämä päättyy, aivan liian varhain, ja surullinen tapahtuma on monella tapaa käänteentekevä: se lannistaa, lyö ja tummentaa taivaan. Mutta lopulta löytyy valoa, ja samaa valoa on tässä romaanissa, joka on surullinen mutta ihmeellisesti lohduttava. Kirja on kaunis niin tunnelmaltaan kuin sisällöltään, ja se kuvaa hienolla tavalla kokonaista elämää: kasvua, perhe-elämää, työtä... Tarina vavahduttaa, koskettaa ja ilahduttaa, se on niin elämänmakuinen kuin olla voi. Kertakaikkisen upea lukuelämys - kiitos, Joni Skiftesvik.
Valkoinen Toyota vei vaimoni palkittiin Runeberg-palkinnolla 5.2.2015. Huomionosoituksen kunniaksi päätimme muutaman bloggaajan kanssa lukea Skiftesvikin teoksen ja kirjoittaa siitä samana päivänä. Tänään romaani on esillä ainakin seuraavissa blogeissa:
Kirsin kirjanurkka, Kirjallisena. Minna, Erjan lukupäiväkirja ja Kujerruksia.
Aiemmin kirjasta on kirjoitettu esimerkiksi näissä blogeissa: Kirjavinkit, Lukukausi, Marjatan kirjaelämyksiä ja ajatuksia ja Annelin kirjoissa.
50 kategoriaa -listalla kirja asettuu kauniisti kohtaan 26. A memoir. Elämäkertahaasteeseen saan tämän romaanin myötä ensimmäisen merkintäni.
Lohduttava kuvaa tätä teosta hyvin. Kiinnostuin nyt myös kovasti Skiftesvikin muusta tuotannosta, etenkin tuosta novellikokoelmasta. Jos kirjoitustyyli on tällaista, luen mielelläni lisää.
VastaaPoistaMinä olen Skiftesvikiä lukenut joskus vuosia sitten, ja tässä uusimmassa on tyylillisesti jotain mukavan tuttua. Pitäisikin lukea kirjailijan tuotantoa enemmän.
PoistaMinullekin syttyi halu lukea Skiftesvikiä lisää. Kirja on tosiaan lohduttava. Lainasitpa muuten oivan kohdan romaanista! Kirjat ovat olleet läsnä kirjailijan elämässä pienestä pitäen, ja sitä hän arvostaa kauniisti. Loistava lukukokemus!
VastaaPoistaTuo kirjallisuuden arvostus toki viehättää innokasta lukijaa. Ja se elämänmaku, joka teoksesta välittyy.
PoistaKirsi, kiitos sinulle tämän lukutempauksen ideoimisesta! En tiedä, olisinko ilman sinua tullut tähän hienoon kirjaan tarttuneeksi.
Komppaan sekä sua, Jonna, että Kirsiä: minusta oli mahtava lukea kirjailijan lukuharrastuksesta ja siitä, kuinka hänen äitinsä ja mummonsa ostivat pojalle vähillä rahoillaan kirjoja. <3 Hieno romaani!
VastaaPoistaKirjallisuus on teoksessa tosiaan kauniisti läsnä. Hieno romaani, toden totta!
PoistaHäpeäkseni tunnustan, että en ole vielä lukenut yhtään Skiftesvikin kirjaa, vaikka hän on "naapuripitäjästä" lähtöisin. Pitäisi korjata aukko kirjasivistyksessäni!
VastaaPoistaOi, luulenpa että kirjat ovat erityisen antoisia, jos miljööt ovat tuttuja. Toivottavasti pääset jossain vaiheessa Skiftesvikiin tutustumaan.
PoistaMinulla on tämä kirja kesken (harmittaa, etten ehtinyt mukaan yhteislähtöön), ja siksi silmäilin arviosi pikaisesti (palaan tänne, kun saan oman postaukseni kirjoitettua). Kirjoitit kauniisti hienosta kirjasta. Koskettava ja elämänmakuinen - oi kyllä! ♥
VastaaPoistaSinulla on siis hienoa lukuelämystä vielä jäljellä. <3
Poista