Siirry pääsisältöön

Tommy Tabermann: Vernazzan valot

"Vie minut Vernazzaan", Veronica kuiskasi. "Vie minut sinne." Veronicalla ei ollut tapana pyytää eikä anella mitään eikä asettaa vaatimuksia. Sellainen kuului pienisieluisille ja kehittymättömille ihmisille, joille elämän olemus ei koskaan paljastuisi edes ohikiitäväksi silmänräpäykseksi."
Tommy Tabermann:
Vernazzan valot
(Gummerus 2004)
264 sivua
Edesmenneen Tommy Tabermannin teos Vernazzan valot on majaillut kirjahyllyni uumenissa jo pitkään. En vain ole tullut kirjaa lukeneeksi, mutta Ompun sateenkaarihaasteen myötä kaipasin oranssiselkäistä kirjaa ja sellaisen sain tästä romaanista.

Tarinan keskiössä ovat Veronica ja Mikael, jotka ovat vuosien ajan unelmoineet matkasta Italian Vernazzaan. Ennen kuin matka toteutuu, on kuitenkin jo melkein liian myöhäistä: Veronica tekee matkan mykkänä ja liikuntakyvyttömänä, pyörätuoliin sidottuna. Rakkauden puute on sairastuttanut vahvan ja itsenäisen naisen, ja Mikael asettaa kaiken toivonsa Vernazzaan ja kaupungin valoihin. Voivatko ne yhdessä parantaa naisen?
Vernazzaan! Vernazzaan! Veronican kapeat kädet lepäsivät liikkumattomina hänen sylissään. Ne muistuttivat irtileikattuja siipiä. Sama käsi, joka oli määrätietoisesti tarttunut minun käteeni kadulla ja vienyt minut toiseen maailmaan, oli nyt veltto ja voimaton. Se oli murheellinen näky.
Matka onkin lopulta käänteentekevä.

Romaanissa puhutaan suurista asioista, kuten ihmissuhteista, rakkaudesta, itsen arvostamisesta. Kaikista tärkein kuitenkin on rakkaus, sillä sitä ihminen tarvitsee ja ilman sitä voi huonosti. Aiheesta kirjailija kirjoittaa runollisesti ja tunnelmoiden - tarinan pääpaino ei ole juonenkulussa vaan tunnelmissa ja painavissa ajatuksissa. Lukukokemus muotoutui minun kohdallani ehkä lähinnä hämmentäväksi: tarina liikkuu ikään kuin tavanomaisen arjen yläpuolella, Mikaelin ja Veronican yhteiselämässä on jotain kovin tavallisesta poikkeavaa. Heidän rakkautensa on kuin tähtiin kirjoitettu, ja sitä tulkintaa puoltavat myös viittaukset antiikin jumaltaruihin, tietenkin itse Afroditeenkin. Rakkaustarinassa on paljon aukkoja mutta toisaalta lukija tietää jo hyvin varhain, mitä tulee tapahtumaan.

Vernazzan valot tuo oranssin raidan sateenkaareeni Reading the Rainbow -haasteessa.

Kommentit

  1. Voi että -- minulla on ollut tämä pari kertaa kirjastosta lainassa, mutta en ole saanut vielä kirjaa luettua kiinnostuksesta huolimatta. Tabermann on yksi suurimmista runoilijasuosikeistani, ja haluaisin ehdottomasti lukea myös hänen kirjoittamaansa proosaa. Tämä kuulostaa todella hyvältä, vaikka lukukokemus jättikin sinut hämmennyksen valtaan. Toivottavasti se oli hyvää hämmennystä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kerran pidät Tabermannin runoista, voisit pitää myös tästä, kokonaisuudessa on jotain niin kovin runollista. Hämmentävä kokemus oli siinä mielessä, että kirja jää mietityttämään - hyvällä tavalla. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...