"On olemassa kahdenlaisia kirjoja. Toiset laittavat lukijansa koville ja saavat pohtimaan jopa oman elämän sisältöä ja arvoperustaa. Toiset teokset taas päästävät lukijansa helpommalla ja antavat tarinan vain rullata eteenpäin. Kirjallisuuden herkullisuus on siinä, että olipa kirja kumpaa tyyppiä tahansa, voi luvassa olla nautinnollinen lukukokemus."
Päivi Artikaisen, Kirsi Haapamatin, Mervi Heikkilän ja Merja Mäen toimittama teos Rakkaani, romaanihenkilö sisältää useiden eri kirjoittajien kertomuksia heille tärkeistä romaanihenkilöistä. Joukossa on niin fiktiivisiä hahmoja, joihin on voinut samaistua, kuin heitä, joiden kanssa ei todellisessa elämässä todennäköisesti ainakaan ystävystyisi - ja kaikkea siltä väliltä.
On jotenkin sykähdyttävää, kuinka läheiseksi lukija voi kokea henkilön, joka elää vain paperilla ja mielikuvituksessa. Kun lukee muiden kokemuksia, saattaa ymmärtää jotain uutta, ehkä syvempää, aiemmin tutusta henkilöstä tai huomata, miten toisin jonkun hahmon voi ymmärtää.
Kirjallisuuden voimasta kertoo se, miten romaanihenkilöt voivat herättää suuria tunteita, niin positiivisia kuin negatiivisia. Kirjamakumme kertoo varmasti meistä lukijoista jotain, ja niin kertoo sekin, millaisiin henkilöihin me lukiessamme ihastumme, samaistumme, vihastumme tai kyllästymme. Paitsi että Rakkaani, romaanihenkilö -kirjan myötä on mukavaa kurkistaa, millaisia romaanihenkilöitä kirjoittajat ovat teksteihinsä valinneet, on mukavaa myös pohtia, millaiset hahmot ovat onnistuneet tulemaan itseä lähelle, kenties jopa asettuneet ystävän lailla mieleen.
Kirjasta muualla: Amman lukuhetki, Kirsin kirjanurkka, Kirjojen keskellä, Sinisen linnan kirjasto ja Luetut, lukemattomat.
(Juha Gröhn)
 |
| Päivi Artikainen, Kirsi Haapamatti, Mervi Heikkilä ja Merja Mäki: Rakkaani, romaanihenkilö (Avain 2014) 144 sivua |
Janssonin henkilöitten joukosta löysin jo lapsena sen, joka oli kaikkein kivoin. Minun tapauksessani oli kyse samastumisesta: olin löytänyt jonkun, joka oli niin paljon kaltaiseni, että nauratti. (Sari Peltoniemi Tove Janssonin Miskasta)Kirja on kovin viehättävä. Antoisimpia ovat ne tekstit, joissa kerrotaan itselle tutuista kirjallisuuden hahmoista, mutta ajatuksia herättävät muutkin. Sari Peltoniemen kirjoitus Miskasta oli antoisa muutenkin, mutta myös siksi, että Miska hahmona on tuttu. Jo Nesbøn Harry Hole taas on minulle vieras, sillä olen lukenut vain yhden Harry Hole -dekkarin joskus vuosia sitten. Silti Päivi Artikaisen kirjoitus tuli lähelle ja innosti.
On jotenkin sykähdyttävää, kuinka läheiseksi lukija voi kokea henkilön, joka elää vain paperilla ja mielikuvituksessa. Kun lukee muiden kokemuksia, saattaa ymmärtää jotain uutta, ehkä syvempää, aiemmin tutusta henkilöstä tai huomata, miten toisin jonkun hahmon voi ymmärtää.
Kirjallisuuden voimasta kertoo se, miten romaanihenkilöt voivat herättää suuria tunteita, niin positiivisia kuin negatiivisia. Kirjamakumme kertoo varmasti meistä lukijoista jotain, ja niin kertoo sekin, millaisiin henkilöihin me lukiessamme ihastumme, samaistumme, vihastumme tai kyllästymme. Paitsi että Rakkaani, romaanihenkilö -kirjan myötä on mukavaa kurkistaa, millaisia romaanihenkilöitä kirjoittajat ovat teksteihinsä valinneet, on mukavaa myös pohtia, millaiset hahmot ovat onnistuneet tulemaan itseä lähelle, kenties jopa asettuneet ystävän lailla mieleen.
Kirjasta muualla: Amman lukuhetki, Kirsin kirjanurkka, Kirjojen keskellä, Sinisen linnan kirjasto ja Luetut, lukemattomat.
Romaanihenkilöissä on merkillistä tenhoa, sydänystäviä heistä todella toisinaan tulee... Olen samaa mieltä tuosta, että meistä kertovat paitsi kirjavalintamme myös suhteemme kirjojen henkilöihin. Lukeminen on aika monikerroksista puuhaa, monin tavoin.
VastaaPoistaOn jännittävää, miten samat henkilöt voivat herättää eri lukijoissa niin erilaisia tunteita. Tai miten jotkut henkilöt säilyvät rakkaina vuodesta toiseen. Lukeminen tosiaan on monikerroksista puuhaa.
PoistaIhanaa, että luit tämän ja että pidit. Minulle tämä oli työkirja ja siksi tuli niin tutuksi. Innostuin monista ja aloin miettiä omia kirjallisia rakkaitani.
VastaaPoistaTämä tosiaan innostaa miettimään omia kirjallisia rakkaita. Ja muutenkin innostava kirja, kiitos! :)
Poista