Siirry pääsisältöön

Rakkaani, romaanihenkilö

"On olemassa kahdenlaisia kirjoja. Toiset laittavat lukijansa koville ja saavat pohtimaan jopa oman elämän sisältöä ja arvoperustaa. Toiset teokset taas päästävät lukijansa helpommalla ja antavat tarinan vain rullata eteenpäin. Kirjallisuuden herkullisuus on siinä, että olipa kirja kumpaa tyyppiä tahansa, voi luvassa olla nautinnollinen lukukokemus."
(Juha Gröhn)
Päivi Artikainen, Kirsi Haapamatti,
Mervi Heikkilä ja Merja Mäki:
Rakkaani, romaanihenkilö
(Avain 2014)
144 sivua
Päivi Artikaisen, Kirsi Haapamatin, Mervi Heikkilän ja Merja Mäen toimittama teos Rakkaani, romaanihenkilö sisältää useiden eri kirjoittajien kertomuksia heille tärkeistä romaanihenkilöistä. Joukossa on niin fiktiivisiä hahmoja, joihin on voinut samaistua, kuin heitä, joiden kanssa ei todellisessa elämässä todennäköisesti ainakaan ystävystyisi - ja kaikkea siltä väliltä.
Janssonin henkilöitten joukosta löysin jo lapsena sen, joka oli kaikkein kivoin. Minun tapauksessani oli kyse samastumisesta: olin löytänyt jonkun, joka oli niin paljon kaltaiseni, että nauratti. (Sari Peltoniemi Tove Janssonin Miskasta)
Kirja on kovin viehättävä. Antoisimpia ovat ne tekstit, joissa kerrotaan itselle tutuista kirjallisuuden hahmoista, mutta ajatuksia herättävät muutkin. Sari Peltoniemen kirjoitus Miskasta oli antoisa muutenkin, mutta myös siksi, että Miska hahmona on tuttu. Jo Nesbøn Harry Hole taas on minulle vieras, sillä olen lukenut vain yhden Harry Hole -dekkarin joskus vuosia sitten. Silti Päivi Artikaisen kirjoitus tuli lähelle ja innosti.

On jotenkin sykähdyttävää, kuinka läheiseksi lukija voi kokea henkilön, joka elää vain paperilla ja mielikuvituksessa. Kun lukee muiden kokemuksia, saattaa ymmärtää jotain uutta, ehkä syvempää, aiemmin tutusta henkilöstä tai huomata, miten toisin jonkun hahmon voi ymmärtää.

Kirjallisuuden voimasta kertoo se, miten romaanihenkilöt voivat herättää suuria tunteita, niin positiivisia kuin negatiivisia. Kirjamakumme kertoo varmasti meistä lukijoista jotain, ja niin kertoo sekin, millaisiin henkilöihin me lukiessamme ihastumme, samaistumme, vihastumme tai kyllästymme. Paitsi että Rakkaani, romaanihenkilö -kirjan myötä on mukavaa kurkistaa, millaisia romaanihenkilöitä kirjoittajat ovat teksteihinsä valinneet, on mukavaa myös pohtia, millaiset hahmot ovat onnistuneet tulemaan itseä lähelle, kenties jopa asettuneet ystävän lailla mieleen.

Kirjasta muualla: Amman lukuhetki, Kirsin kirjanurkka, Kirjojen keskellä, Sinisen linnan kirjasto ja Luetut, lukemattomat.

Kommentit

  1. Romaanihenkilöissä on merkillistä tenhoa, sydänystäviä heistä todella toisinaan tulee... Olen samaa mieltä tuosta, että meistä kertovat paitsi kirjavalintamme myös suhteemme kirjojen henkilöihin. Lukeminen on aika monikerroksista puuhaa, monin tavoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On jännittävää, miten samat henkilöt voivat herättää eri lukijoissa niin erilaisia tunteita. Tai miten jotkut henkilöt säilyvät rakkaina vuodesta toiseen. Lukeminen tosiaan on monikerroksista puuhaa.

      Poista
  2. Ihanaa, että luit tämän ja että pidit. Minulle tämä oli työkirja ja siksi tuli niin tutuksi. Innostuin monista ja aloin miettiä omia kirjallisia rakkaitani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä tosiaan innostaa miettimään omia kirjallisia rakkaita. Ja muutenkin innostava kirja, kiitos! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...