Siirry pääsisältöön

Runohaasteen koonti

Huh, ehdinpäs vielä! Puolihuolimattomasti huomasin, että runohaastekoosteja on ilmaantunut Blogistaniaan, ja kohtuullisella viiveellä tajusin, että kyseessähän on tietenkin P. S. Rakastan kirjoja -blogin Runohaaste 2014, johon minäkin ilmoittauduin mukaan. Tässä siis koostetta minulta!

Luin haasteeseen viisi runokirjaa, ja ne ovat:
Ylitin haastetavoitteen yhdellä teoksella. Alkujaan suunnittelin, että lukisin runoja enemmänkin, mutta kun ei tietoisesti tullut mietittyä, mitä lukisi, jäivät runot proosan jalkoihin. Mutta olen tyytyväinen, että runohaasteen myötä tuli edes nämä viisi kirjaa luettua. Kiitos siis Saralle innoituksesta!

Kommentit

  1. Tässäpä oli pari tuttua. Luin toissa vuonna tuon Ohijuoksijan ja tykkäsin, vaikka paljon meni yli ymmärryksenkin. Aapine on hieno. Kuuntelin sen vasta myös äänikirjana. Kraukijahtikin olisi hyllyssä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, Aapine on varmaan äänikirjana mainio! Pitäisikin kuunnella.

      Poista
  2. Voi harmi, kun unohdin Kraukijahdin. Sen nimittäin haluan lukea, ja olisin saanut siitä tähän haasteeseen mieluisan (ainakin ennakolta) kirjan. No, ehtiihän tuon lukea näin haasteen jälkeenkin. Kirja kiinnostaa jo senkin vuoksi, että siinä on Tove Janssonin kuvitus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kraukijahti on kyllä mainiota sanailoittelua. :) Ja Janssonin kuvitus on upea.

      Poista
  3. Kiitos osallistumisesta ja onnea arvonnan voittajalle! (Ja kiitos viestistäsi, sain ja luin sen, mutten ole vielä ehtinyt vastata - terkkuja vaan täältä työputkesta, joka tuntuu kestävän ikuisesti!)

    Luit hienoja ja kiinnostavia runokirjoja, joista Soininen on oma suursuosikkini, ja erityisesti tuo Carroll-klassikko jäi nyt kiinnostamaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle haasteesta sekä arvonnasta ja tsemppiä sinne työputkeen!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…