Siirry pääsisältöön

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis."
Anna-Leena Härkönen:
Ihana nähä! ja muita kirjoituksia
(Otava 2015)
173 sivua
Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen.
Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymyillen viisaita neuvoja vaimealla äänellä. Murkut kirjoittavat muistiinpanoja pieniin vihkoihin vedet silmissä.
Sitä mielenrauhaa ei ole koskaan tullut. Iän myötä ne vähätkin hermot ovat menneet.
Härkönen tuo esille myös arkipäivän sattumuksia ja kohtaamisia.
En meinannut päästä mokastani millään yli. Kun kuulin allasalueella puhuttavan suomea, oli pakko aloittaa jutustelu ja päästä tilittämään kokemuksestani. Jos ote elämästä alkaa lipsua, sitä haluaa uskoutua. 
Vaikka pidän Härkösestä myös romaanikirjailijana, on hän mielestäni parhaimmillaan ladellessaan (itse)ironiseen tyyliinsä tarkkanäköisiä mielipiteitään ja kokemuksiaan maailmanmenosta. Pidän kirjailijan reippaasta tyylistä, joka pääsee hienosti oikeuksiinsa juuri tämän käsillä olevan teoksen kaltaisissa kirjoituskokoelmissa. Tulen varmasti palaamaan joidenkin kirjoitusten pariin myöhemminkin, niin mainioita ajatuksia ja kommentteja kirja sisältää.

Kirjasta muualla: Järjellä ja tunteella, Rakkaudesta kirjoihin, There's no such thing as too many books ja Kirjojen keskellä.

50 kategoriaa -listauksessa sijoitan tämän teoksen kohtaan 4. A book published this year - itseoikeutetusti, koska kirja on ensimmäinen lukemani tänä vuonna ilmestynyt teos.
Härkösen teoksen sain luettavaksi kustantajalta - kiitos!

Kommentit

  1. Olen lkenut härköseltä vain Häräntappoaseen. Hän näkyy olevan todella tuottelias kirjailija, tuntuu kuin edellinen olisi ilmestynyt ihan vasta äskettäin...

    Pitäisikin tutustua Härkösen teoksiin paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä onkin kokoelma kirjoituksia, jotka ovat käsittääkseni ilmestyneet aiemmin joissakin lehdissä. Kaikki oikein -romaani tosiaan ilmestyi aika äskettäin, viime syksynä.

      Poista
  2. Voi kun minä tykkään näistä Härkösen kirjoista :) Vaikuttahan siihen tietysti vähäsen se, että me puhutaan samaa murretta, ihana nähä, kun on tuota Oulun seudun murretta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tykkäät. :) Härkösen tyyli on niin mainiota, että kyllä hänen seurassaan viihtyy.

      Poista
  3. Pitäisiköhän tämä nyt sitten lukea, kun pitkän Härkös-tauon jälkeen luin sen lottostoorin ja tykkään erityisesti tästä puolesta Härköstä... jaa kai se on suorastaan pakko laittaa kirjastoon varaukseen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen, kun kerran Härkösen tyylistä muutenkin pidät!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…