Siirry pääsisältöön

Yasunari Kawabata: Lumen maa

"Nainen kohotti päätään. Siinä missä hänen kasvonsa olivat painaneet miehen kättä, silmästä nenänvarren poikki, iho paistoi punaisena paksun puuterikerroksen alta. Se muistutti Shimamuran mieleen Lumen maan pakkasen, mutta hiusten tummuuden vuoksi siinä oli tiettyä lämpöä."
Yasunari Kawabata: Lumen maa
(Tammi 1963)
Keltainen kirjasto 16
Japaninkielinen alkuteos Yukiguni 1947
Suomentanut Yrjö Kivimies
171 sivua
Kirjallisuuden Nobelilla vuonna 1968 palkitun Yasunari Kawabatan teos sijoittuu nimensä mukaisesti Lumen maahan. Alkuasetelma ei ole kauniin runollinen: mies nimeltä Shimamura on saapunut Lumen maahan ja on vailla naisseuraa. Tokioon jäänyt perhe ei elostelijalta vaikuttavan miehen mieltä paina, kun hän etsii geishaa ajanvietteekseen. Paikalle pyydetään Komako, joka ei ole koulutettu geisha vaan nainen, joka tulee apuun silloin, kun geishoilla on liian kiire. Kaksikon välille kehittyy erikoinen suhde, joka kestää vuosien ajan: mies palaa Lumen maahan lähestulkoon kerran vuodessa ja saa joka kerta huomata naisen elämän muuttuneen.

Vaikka alkutilanne ei ole kauniin runollinen, on teoksen kieli juuri sitä. Kawabata luo herkän sielukkaasti kuvaa teoksensa maailmasta:
Tie oli iljanteessa. Talot nukkuivat rauhallisina pakkastaivaan alla. Komako nosti kimononsa helmat ja pani ne obinsa alle. Kuu loisti kuin siniseen jäähän hyytynyt miekka.
He lähtivät setrilehdosta, jossa hiljaisuus tuntui valuvan viileinä pisaroina, seurasivat hiihtomaaston juurella kulkevaa rautatietä ja saapuivat pian hautausmaalle.
Kauneudessaan kertomus on kirjoitettu hyvin niukkaeleisesti. Rivien väliin piilotetaan paljon, ja lukijalle annetaan tilaa tehdä omia päätelmiä. Minun huomioni kiinnittyi vahvasti päähenkilöihin, jotka tuntuvat leikkivän kissa- ja hiirileikkiä. Komako ei ole geishamaisen pidättyväinen, hillitty ja hallittu vaan juopottelee, livistää töistään kesken kaiken ja antautuu tunteidensa valtaan. Shimamuraa moinen ihmetyttää ja ajaa miettimään, mikä häntä itseään estää "elämästä kokonaisesti". Ehkä juuri tuo kykenemättömyys päästää irti saa aikaan sen, että miehen ja naisen väliltä jää puuttumaan jotain tärkeää. Vai onko sittenkin jotain muuta, kuten eräs Yuko?

Lumen maa on kielellisesti hieno ja kaunis teos, jonka tapahtumat kasvavat lopussa dramaattisiksi. Lopetus on huikea ja saa aikaan ajatuksen: olen lukenut jotain merkittävää.

Tämän japanilaisteoksen ovat lukeneet myös Kaisa Reetta, Katja, Sara ja Suketus, jonka postauksesta löytyy linkkejä muihin teksteihin.

Osallistun tällä kirjalla Talven lukuhaasteeseen. 50 kategoriaa -listalta kuittaan kohdan 13: A book set in a different country.

Kommentit

  1. Tämän haluan jonakin päivänä lukea. Ehkä jo pian, mutta viimeistään myöhemmin :) Tämä tuntuu kantavan niin monta kiehtovaa elementtiä, jotka vaativasti kutsuvat kohti...

    VastaaPoista
  2. Tämä on hieno ja surumielinen romaani. Luin tätä yhden pitkän automatkan aikana ja vaikka oli syksy, sopi kyseisen päivän haikea kuulaus kirjan tunnelmaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella, että kirja on sopinut hienosti kuvaamaasi lukuhetkeen.

      Poista
  3. Tämä oli yksi kauneimmin kirjoitetuista kirjoista, joihin olen törmännyt. Lumisen vuoriston ja erikoisen rakkauskertomuksen tunnelmat jäivät mielen pohjalle elämään omaa elämäänsä... Hyvin vaikuttava kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikuttava tämä kirja tosiaan on. Ja kuten sanot, tunnelmaa jää mielen pohjalle elämään omaa elämäänsä. Minusta tuntuu, että tarina on kasvanut entisestään, kun lukemisesta on kulunut aikaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok