Siirry pääsisältöön

Kesken jäi


Pyrin valikoimaan luettavani tarkasti ja kynnys kirjan kesken jättämiseen on suuri. Nyt kuitenkin lopetin Kuun tuulen lukemisen, vaikka olin ehtinyt jo yli puolivälin.

Ennen Espanjan-matkaa halusin löytää kohdemaahan liittyvää luettavaa. Löysinkin Eduardo Mendozan Tulvan vuoden, josta pidin. Lisäksi mukaan kirjastosta tarttui Antonio Muñoz Molinan Kuun tuuli (Tammi 2011, Keltainen kirjasto).

Romaani sijoittuu vuoteen 1969, kun on tapahtumassa jotain merkittävää: Apollo 11 tekee kuulennon. Tapahtumaa seuraa tiiviisti tarinan minäkertoja ja päähenkilö, 13-vuotias poika, jonka ajatukset pyörivät paitsi avaruuslennon, myös oman itsen, identiteetin ja kasvun ympärillä. Tiede ja uskonto vuorottelevat, kun poika pohtii avaruuslennon myötä ihmisen teknisiä saavutuksia ja uskonnon tarjoamia oppeja.

Romaanilla on paljon ansioita. Se kuvaa hienosti espanjalaista elämänmenoa, päähenkilöä ja hänen lähiyhteisöään. Henkilöt ovat eläviä ja kirja on hyvin kirjoitettu.

Mutta. Jostain syystä en vain saanut missään vaiheessa kunnon imua teokseen. Se ei lähtenyt lentoon, vaikka pitkälle kirjaa luin. Ehkä aika nyt vain oli väärä: vuodenvaihteessa vaivannut väsymys ei tarjonnut tälle teokselle lukijaa, jonka se olisi varmasti ansainnut. Ehkä yritän lähestyä jossain vaiheessa Kuun tuulta uudelleen, todennäköisemmin en.

Teoksen ovat loppuun lukeneet esimerkiksi Kirjavinkkien Kaisa, Lumiomenan Katja ja Nannan kirjakimaran Nanna.

50 kategoriaa -listalla kirja menee viimeiseen kohtaan: 50 A book you started but never finished.

Kommentit

  1. Minun pitäisi lähestyä uudelleen Tulvan vuotta, sillä se jäi minulla kesken vaikka on todella lyhyt. Silloin oli vaan niin paljon kaikkea muuta kiinnostavampaa, joten tuntui etten viitsi laittaa aikaa ko. kirjaan. Kuun tuulta olen useasti katsellut kirjastossa kauniin kannen vuoksi. Sisältökin alkoi vähän kiinnostaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko muuten kommentoida vielä tuohon listahaasteen kohtaan, että itse tajusin sen niin, että pitäisi lukea loppuun jokin aiemmin kesken jäänyt kirja. Mutta voi sen tosiaan näinkin hoitaa. :)

      Poista
    2. Jospa kenenkään maailma ei kuitenkaan minun tulkinnastani järky. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…