Siirry pääsisältöön

Blogistanian äänestykset




Osallistun Blogistanian Finlandia -äänestykseen seuraavasti:
  1. Anni Kytömäen Kultarinta saa minulta 3 pistettä.
  2. Sirpa Kähkösen Graniittimies saa 2 pistettä.
  3. Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia saa yhden pisteen.

 


Blogistanian Globalia -äänestykseen annan pisteitä tähän tapaan:
  1. Jhumpa Lahirin Tulvaniitty saa 3 pistettä.
  2. Rachel Joycen romaani Harold Fryn odottamaton toivioretki saa kaksi pistettä. 
  3. Kate Mortonin Hylätty puutarha saa yhden pisteen.

Blogistanian Kuopukseen äänestän näin:
  1. Iiro Küttnerin ja Ville Tietäväisen Puiden tarinoita - Puuseppä saa kolme pistettä.
  2. Mila Teräksen ja Karoliina Portamon Olga Orava ja metsän salaisuus saa kaksi pistettä.
  3. Suvi-Tuuli Junttilan Minne matka, lapanen? saa yhden pisteen.




Ja sitten vielä Blogistanian Tieto:
  1. Minna Maijalan Herkkä, hellä, hehkuvainen saa kolme pistettä
  2. Merete Mazzarellan Sielun pimeä puoli saa kaksi pistettä.

Ilokseni olen saanut lukea monta hienoa, vakuuttavaa ja vaikuttavaa vuonna 2014 julkaistua kirjaa. Listani ulkopuolelle jäi upeita teoksia, jotka olisivat varmasti huomiota ansainneet. Tämä lista on nyt kuitenkin minun häpeilemättömän subjektiivinen kokemukseni siitä, mitkä teokset jäivät kirkkaimpina mieleeni.

Kommentit

  1. Harold Fry... onkin ihana! Samoin Hylätty puutarha. En itse miettinyt niistä kumpaakaan ehdolle, mutta nautin kummastakin.

    Puuseppä ja Kultarinta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuo ihanuus vetosi minuun. :) Kävin muuten ihan viime hetkellä vielä muuttamassa Globalia-ääniäni, jotenkin päätöksen tekeminen oli tällä kertaa kammottavan vaikeaa. Mutta huh, nyt on päätetty. :)

      Poista
  2. Uskomatonta, meillä on samat ykkössijat kaikissa kategorioissa Kuopusta lukuunottamatta! :) Harmittaa vaan, kun en ehtinyt lukea Graniittimiestä ajoissa.

    VastaaPoista
  3. Meillä ei yhtään samaa eli se on tätä Bloigstanian rikkautta. Graniittimies olisi voinut olla, mutta kun se ei tullut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rikkautta tosiaan! Olisi kamalaa, jos lukisimme kaikki samoja kirjoja ja vielä pitäisimme juuri samoista. Nyt pitääkin mennä kurkkaamaan, mille sinä annoit ääniä.

      Poista
  4. Graniittimies ja Herkkä, hellä, hehkuvainen ovat niin, niin hienoja teoksia! Kultarinta odottelee minua vielä, uskon että hieno on sekin... Seurailen äänestystä vain täältä sivusta, kun kuljen kirjamaailmassa(kin) hieman viiveellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin luulen, että pitäisit Kultarinnasta. Se vaatii aikaa ja keskittymistä (ainakin minun mielestäni) mutta on ehdottomasti sille uhratun ajan arvoinen.

      Poista
  5. Koetin lukea tuota Maijalan kirjaa, mutta se uuvutti minut 200 sivun paikkeilla... minua kiinnosti oikeastaan eniten Canthin elämänvaiheet, ja ne selvisivät aika lailla kirjan alkupuolella. :) Muita äänestämiäsi en olekaan lukenut, mutta Mortonin kirja odottelee hyllyssäni. Ehkä keväällä tai viimeistään kesällä sen kimppuun. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. onkin hyvä, etteivät kaikki lue samoja kirjoja vaan löytyy hajontaa äänestyksissä. Minä huomasin monen antaneen Globaliassa pisteitä Kate Atkinsonin Elämä elämältä -teokselle, joka on minua kiinnostanut jo muutenkin kovasti. Ehkäpä se tulee minun luettavakseni kevään tai kesän mittaan. :) Kiva sitten kuulla ajatuksiasi Mortonista.

      Poista
  6. Lapanen olisi ollut minunkin listallani jos olisin äänestänyt :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Itse asiassa vähän odottelinkin sinun listaasi Kuopukseen.

      Poista
  7. Kyllä häpeämättömällä subjektiivisuudella pitää näissä kisoissa mennä. Hauska nähdä sinunkin listallasi Graniittimies.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, listani kirjat ovat luettelo teoksista, jotka jäivät viime vuonna parhaiten mieleen. Toki ulkopuolelle jäi moni hyvä kirja, sillä vuosi 2014 nyt vain sattui olemaan aika hieno.

      Poista
  8. Kissani Jugoslavia oli minun kakkonen :)
    Hienoja kirjavalintoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mai. :) Finlandia-valinnat olivat tällä kertaa Globaliaa helpompia.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Mauri Kunnas: Hui kauhistus!

"- Äiti, minkä tähden me oikein kummittelemme? kysyy Hemppa.
- Jaa-a, luulenpa, että ihmisten elämä olisi aika tylsää ilman jännittäviä kummitusjuttuja."
Meillä on ollut tapana, että yritämme hankkia omaan kirjahyllyyn kirjat, joiden pohjalta tehdyt teatteri- tai muut esitykset olemme lasten kanssa nähneet. Esimerkiksi Fedja-setä, kissa ja koira sekä Ronja, ryövärintytär on nähty teatterissa. Tämän nyt esittelyssä olevan Hui Kauhistuksen! näimme lastenoopperana Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2006. Hankin kirjan omaksi jo tuolloin, mutta koska se katosi, ostin tilalle uudemman painoksen pari vuotta sitten.

Hui Kauhistus! koostuu pienistä tarinoista, joissa käsitellään pelkoja sympaattisella tavalla. Esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa, joka on nimeltään Kummitusten yö, esillä ovat Pippendorfin kartanon kummitukset, jotka valmistautuvat yötä varten. Äiti komentaa perhettään pukemaan ylle puhtaat lakanat, ja kummitteleminen on kuin mitä tahansa tavallista työtä.
Vaari vingutt…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?