Siirry pääsisältöön

Per Petterson: Hevosvarkaat

"Olimme lähdössä hevosvarkaisiin. Niin hän sanoi tullessaan karjamajalle jolla asuin isäni kanssa sinä kesänä. Olin viidentoista. Oli vuosi 1948 ja heinäkuun ensimmäisiä päiviä."
Per Petterson: Hevosvarkaat
(Otava 2009)
Norjankielinen alkuteos
Ut og Stæele hester 2003
Suomentanut Katriina Huttunen
182 sivua
(Kansikuva Elisa Kirjalta)
En suostu oli ensi kosketukseni norjalaiskirjailija Per Pettersoniin. Pidin romaanista, joka sai minut kiinnostumaan kirjailijasta enemmänkin. Onneksi sai, sillä nyt, Hevosvarkaiden myötä, olen suorastaan hurmaantunut. Miten vähäeleisen kaunista, eleettömän dramaattista ja hillityn vivahteikasta kerrontaa!

Tarinan päähenkilö ja minäkertoja on Trond, joka on päätynyt Norjan ja Ruotsin rajaseudulle kunnostamaan vanhaa mökkiä, jossa hän suunnittelee viettävänsä viimeiset vuotensa. Yllättäen hänen tielleen osuu hahmo menneisyydestä, ja tapaamisen myötä mies ajautuu muistelemaan 1940-luvun lopun kesää, joka oli kuin taustalla kuohuva joki, raja lapsuuden ja aikuisuuden välillä. Tuona kesänä tapahtuu paljon sellaista, mikä vaikuttaa kasvavaan nuoreen mieheen voimallisesti. Jotain hämärää on tekeillä, isän suhteet Jon-kaverin vanhempiin ovat kiemuraiset ja Trondin suhde omaan isään muuttuu.
-- olin ymmärtänyt että isäni sanat ja asioiden oikea laita eivät välttämättä olleet sama asia, ja se teki maailmasta ajelehtivan ja vaikeasti pideltävän.
Mutta silti isän merkitys ei katoa vaan ennemminkin kasvaa. Yhtenä teemana romaanissa onkin isän ikävä.
En ole koskaan kertonut kenellekään että aina kun aion ryhtyä tekemään jotain käytännön työtä, joka ei kuulu jokapäiväisiin askareisiini, suljen silmäni ja kuvittelen miten isäni olisi toiminut tai miten hän oikeasti toimi, ja sitten jäljittelen häntä, kunnes pääsen oikeaan rytmiin ja tehtävä avautuu ja tulee näkyväksi, ja näin olen tehnyt niin kauan kuin muistan aivan kuin salaisuus olisi siinä miten ruumiini suhtautuu tehtävään, tiettyyn lähtökohdan tasapainoon.
Hevosvarkaat kertoo tiiviisti ja kauniisti tarinan kokonaisesta elämästä. Menneisyys on Trondin elämässä läsnä koko ajan, ja jotenkin upealla tavalla kasvaa ymmärrys ja hiljainen hyväksyntä sitä kohtaan, mitä oli.
--ja muistelen menneitä, jokainen liike tuollaisessa maisemassa on saanut värinsä siitä mikä tuli myöhemmin eikä niitä voi erottaa toisistaan. Ja kun joku sanoo että menneisyys on vieras maa, että siellä toimitaan eri tavalla, niin kai minustakin on tuntunut siltä suurimman osan elämääni, koska minun on ollut pakko, mutta enää minusta ei tunnu.
Miten hienolla tavalla kirja päättyykään. Taidokkaan loppusilauksen jälkeen olen pahoillani, että kirja päättyi, mutta iloinen siitä, että sain lukea jotain niin täydellistä.

Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteessa etenen tämän teoksen myötä Norjaan. Maalaismaisemia-lukuhaasteessa romaani saa toimia minun kohdallani ensimmäisenä kortena heinäseipäässä - Hevosvarkaissa kuvataan hienosti kaiken muun ohella myös kesäisiä heinätöitä. 50 kategoriaa -listalta rastitan kohdan 38. A book that made you cry. Sillä niin kirja teki - ja tekee vieläkin, useita päiviä lukemisen jälkeen.

Hevosvarkaista muualla: Kirjavinkit, Lumiomena, P. S. Rakastan kirjoja, Tarukirja, Luetut, lukemattomat ja Luettua.

Kommentit

  1. Hevosvarkaat on ihana. Kolmen suomennetun romaaninsa perusteella Petterson on noussut yhdeksi suosikkikirjailijakseni. Hänen tekstinsä menee jotenkin suoraan lukijan sieluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hevosvarkaiden myötä Petterson nousi minunkin suosikkikirjailijakseni. Kirottu ajan katoava virta on lukupinossani, mutta välillä haluan lukea jotain muuta: näin vahvaa tekstiä ei voi ahmia kerralla paljon.

      Poista
  2. Ah, ihanaa kun luit tämän, ihastuit, ja kirjoitit tästä noin kauniisti! ♥ Hevosvarkaat on minulle yksi rakkaimmista blogiaikana lukemistani romaaneista. Mutta nyt kirjoituksestasi huomaan, etten enää muista miten romaani päättyi. Selkeästi uudelleenlukemisen paikka! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sara! <3 Hevosvarkaat on niin hieno kirja, että kyllähän sen pariin kannattaa uudelleen palata.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…