"Nyt aion saada elämäni takaisin itselleni. Teen itsemurhan härkien edessä, annan niiden seivästää itseni. Joka vuosi härät seivästävät juoksijoita, varmin tapa joutua niiden maalitauluksi on pysähtyä niiden eteen ja heilutella käsiään."
En ole hetkeen nauranut niin makeasti kuin lukiessani Jari Järvelän romaania Särkyvää. Tragikoominen tarina tarjoaa varsin hupaisia hetkiä, kun päähenkilö Teemu pakkaa pahvilaatikkoon tärkeimmät tavaransa, nostaa laatikon autoon ja lähtee Ladalla matkalle halki Euroopan. Päämääränä on Pamplona, missä järjestetään vuosittain härkäjuoksu. Siellä Teemun on tarkoitus päästä hengestään dramaattisesti härkien keskellä, kun elämässä turhan moni asia on mennyt vikaan. Pelkkää hauskuutta tarina ei lukijansa eteen kuitenkaan kanna, vaan kokonaisuuteen sisältyy myös tummempia sävyjä. Ja lopulta kertomus jää mielen pohjalle kutittelemaan: kiinnostavasti pohdituttavat esimerkiksi parisuhde, miehen kuva ja tavaroiden merkitys.
Matkallaan Teemu kohtaa Agnesin, jonka kanssa oleminen on vähän kiemuraista ja uomaansa hakevaa. Yhtä kaikki, Agnes istuu Ladan kyydissä ja tuntuu Teemun tavoin pitävän joitakin tärkeitä asioita sisällään. Arvoitukselliseksi tyttö jää. Teemun menneisyyttä ja nykyisyyttä avataan sivullisen kertojan ja Teemun matkalla kirjoittamien blogimerkintöjen kautta. Ratkaisu on toimiva, sillä sen myötä tulee miettineeksi, mikä on totta ja mikä ei. Kaikkea ei lukijalle paljasteta, joten mukavasti jää lukijallekin työtä rivinvälien täydentämisessä. Mielellään sen tekee.
Kirjasta muualla: Tarinoiden taikaa, Booking it some more, Mari A:n kirjablogi, Luettua elämää ja Ja kaikkea muuta.
50 kategoriaa -haasteesta kuittaan tällä kirjalla kohdan 8: a funny book.
 |
| Jari Järvelä: Särkyvää (Tammi 2014) 221 sivua |
Matkallaan Teemu kohtaa Agnesin, jonka kanssa oleminen on vähän kiemuraista ja uomaansa hakevaa. Yhtä kaikki, Agnes istuu Ladan kyydissä ja tuntuu Teemun tavoin pitävän joitakin tärkeitä asioita sisällään. Arvoitukselliseksi tyttö jää. Teemun menneisyyttä ja nykyisyyttä avataan sivullisen kertojan ja Teemun matkalla kirjoittamien blogimerkintöjen kautta. Ratkaisu on toimiva, sillä sen myötä tulee miettineeksi, mikä on totta ja mikä ei. Kaikkea ei lukijalle paljasteta, joten mukavasti jää lukijallekin työtä rivinvälien täydentämisessä. Mielellään sen tekee.
He ajavat halki auringon punaruskeaksi paahtaman tasangon. Teemu pysäyttää Ladan ja viittaa kohti ylänköä, jonka harjalle on rakennettu pitkä rivi tuulimyllyjä. Kun hän lopulta lähtee ajamaan, hän kertoo Agnesille kertomuksen Kuoleman kylästä Pohjanmaalta.Matkalla - sillä elämän mittaisella - on paljon ehtinyt mennä rikki. Iso kysymys on, voiko särkynyttä korjata. Vai pitääkö talloutua härän jalkoihin tunteakseen olevansa kunnolla elossa, edes hetken? Ladassa ehtii miettiä, kun matka kohti päätepysäkkiä etenee. Miettimisestä ei tule tylsää, kun mukaan on pakattu ainakin lennokas kynä, hyvin etenevä kerronta, ironinen ote ja huumori - sekä jälkimmäisen rinnalle tummempikin sävy. Matkatavaroista koostuu paketti, jota uskaltaa suositella.
Kirjasta muualla: Tarinoiden taikaa, Booking it some more, Mari A:n kirjablogi, Luettua elämää ja Ja kaikkea muuta.
50 kategoriaa -haasteesta kuittaan tällä kirjalla kohdan 8: a funny book.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.