Siirry pääsisältöön

Naguib Mahfouz: Midaqq-kuja

"Monet seikat todistavat, että Midaqq-kuja on yksi menneiden aikojen jalokivistä ja on joskus loistanut Kairon historiassa kuin säihkyvä tähti. Minkähän ajan Kairoa mahdan tarkoittaa? Fatimidien, mamelukkien vaiko sulttaanien? Sen tietävät vain Jumala ja arkeologit."
Naguib Mahfouz: Midaqq-kuja (Tammi 1990)
Keltainen kirjasto 243
Arabiankielinen alkuteos Zuqaqu-l-Midaqq 1947
Suomentaneet Pekka Suni ja Mustafa Shikeben
403 sivua
Nobel-voittaja Naguib Mahfouz on luonut romaanin, joka on kuin arkku täynnä tavaraa. Arkun sisältöä ihmetellessä ja siihen tutustuessa menee aikaa, mutta sen verran kiehtovia esineitä arkusta löytyy, että kannattaa sinne kurkistaa.

Midaqq-kujan henkilögalleria on laaja. Mahfouz kuvaa henkilöitään runsaasti ja yksityiskohtia säästelemättä, mikä tuntuu aluksi hieman puuduttavalta ja vaatii lukijalta - tai ainakin minulta - sitkeyttä. Henkilöillä on tarinassa paikkansa ja sijansa, ja he ovat elämänkylläisiä. Heistä löytyy karikatyyreja, jotka tuovat kujan elämään omat mausteensa ja höystävät tarinan satiiriksi pienestä yhteisöstä ja sen tavoista.

Henkilöistä keskiöön nousee kaunis nuori nainen, Hamida. Hän on kuuluisa paitsi kauneudestaan, myös terävästä kielestään ja ärhäkästä luonteestaan. Kosijoita naisella riittää, mutta hän tavoittelee jotain parempaa kuin aviovaimon elämää Midaqq-kujalla ja tekee omat laskelmoivat ratkaisunsa. Hamidaan kietoutuu moni asia, mutta lähes yhtä lailla tärkeäksi nousee miljöö, tuo elävä ja aikoinaan loistanut Midaqq-kuja, joka on joillekin koti, joillekin paikka josta pitää päästä pois. Kuten todellisuudessa, jotkut toteuttavat unelmansa, jotkut eivät haaveitaan saavuta.

Midaqq-kuja on eloisa kuvaus egyptiläisestä elämästä ja pienen yhteisön ihmisistä. Se vie mukavalla tavalla toiseen aikaan ja paikkaan ja tarjoaa siten lukijalle kurkistusaukon kujalle, jonka hahmot eivät ole kovin rakastettavia mutta tarjoavat edesottamuksineen viihdykettä lukijalle.

Tällä kirjalla saan ensimmäisen värin eli punaisen Ompun Reading the Rainbow / Luetaan sateenkaari -haasteeseen. Koska Naguib Mahfouz on minulle entuudestaan vieras kirjailija, kuittaan 50 kategoriaa -haasteesta kohdan 41. A book by an author you've never read before.

Kommentit

  1. Nyt tuli huono omatunto. Tämä teos nimittäin on tuijotellut syyttävästi hyllystäni jo vuosia. Kerännyt kunniakkaasti pölyäkin ja vielä on lukematta. Jos se sieltä nyt jotain rupeaa mutisemaan, niin vetoan siihen, että Jonna sanoi, että henkilögalleria on laaja. :)

    Minullakin on punainen kirja kuitattuna, mutta en ole siitä vielä ehtinyt blogata. Seuraavaksi oranssia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä mutina käy jonain päivänä riittävän voimakkaaksi. :)
      Oranssiin tartun minäkin seuraavaksi. Vielä on harkinnassa, minkä kirjan luen.

      Poista
  2. Tämähän kuulostaisi hyvältä...kuin pandoran lipas -mutta ei ehkä yhtä kohtalokas? .)

    Pistän nimen muistiin. Runsaita tarinoita on joskus autuaallista lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sentään, vaikka eräs varsin makaaberi ammattikuntakin kirjassa esittäytyy. :) Runsaan ja hersyvän tarinan ystävälle tätä voi suositella, varsin värikäs tuttavuus.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…