Siirry pääsisältöön

Deborah Levy: Elämisen hinta

Samaan aikaan kun uudessa kodissani kaikki (mehikasveja lukuunottamatta) kutistui, elämäni laajeni. Tuona koettelevana aikana otin vastaan kaikki työtarjoukset ja irvistelin, kun postiluukusta lensi laskuja. Aloin ymmärtää tarvitsevani sitä, että riittävän moni asia elämässäni oli oikein. Valo, taivas ja parveke olivat oikein. Että lapseni löytäisivät tiensä uuden tarinan läpi, alkoivat muovaata sitä ja tehdä siitä omaansa ja olivat läheisesti tekemisissä isänsä kanssa – kaikki se oli oikein.

Deborah Levy: Elämisen hinta
S&S 2021
alkuteos The Cost of Living 2018
suomentanut Pauliina Vanhatalo
ulkoasu Jukka Iivarinen
142 sivua

Pidin paljon Deborah Levyn omaelämäkerrallisen trilogian avausosasta Mitä en halua tietää (S&S 2021), joten odotin paljon myös tältä kakkososalta. Sain jopa enemmän kuin odotin: Elämisen hinta on mielestäni vielä parempi kuin ensimmäinen osa. Kerrassaan upea teos!

Elämisen hinta kuvaa elämänvaihetta, johon kuuluu paljon luopumista. Levyn avioliitto on päättynyt, äiti on menehtynyt ja tyttäret ovat muuttamassa pois äitinsä luota. Yksityisistä kokemuksista kasvaa yleiselle tasolle nousevaa pohdintaa kirjailijuudesta ja naiseudesta: Levy tarkastelee upealla tavalla sitä, mitä on olla länsimainen nainen ja minkälaisia odotuksia ja paineita naisena olemiseen kohdistuu.

Kysymys on ilman muuta myös siitä, miten naisia kohdellaan omissa yhteisöissään. Mitä naisesta kertoo se, että hänellä ei ole lainkaan nimeä? Että nimeä ei muisteta tai naisesta käytetään nimitystä vaimo?

Ja mitä on olla eronnut nainen, jonka täytyy huolehtia monenlaisista asioista ja löytää samalla tilaa itselleen? Levy tarvitsee itselleen tilan kirjoittaa, ja puutarhavaja tarjoaa sopivan paikan. Työmatkaan kuuluu päivittäinen kapuaminen mäen päälle, ja kotikerrostalossa odottavat harmaat käytävät pahaenteisine hämyineen. Elämä on arkea, tavanomaisia tekemisiä ja teräviä havaintoja. Kaikesta tästä muotoutuu kokonaisuus, joka herättää ajatuksia ja kiehtoo.

Deborah Levyn ilmaisu on niukkaa ja vähäeleistä. Pidän siitä, että hän jättää lukijalleen tilaa eikä rakenna arjesta suurieleistä ja dramaattista. Vaikka elämä on eräänlaisessa myrskyssä, leviää lukijan silmien eteen näkymä elämästä, jota eletään hetki kerrallaan. Aina ei ole helppoa vaan välillä pitää ponnistella paljonkin, mutta sitähän elämä on, eikä ponnistelu ole turhaa.

Vapaus ei ole koskaan ilmaista. Kaikki vapaudestaan taistelleet tietävät, kuinka paljon se maksaa.

Muualla: Kirjaluotsi, Tuijata ja Kirjavinkit.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok