Koeyksilö makaa silmät ummessa, mutta hän on hereillä, silmät liikkuvat luomien takana, otsa menee kurttuun, huulet raottuvat, sulkeutuvat taas. Katson häntä ja ajattelen, että muistoni ovat etuoikeus. Vaikka on paljon sellaista, mitä haluaisin toisinaan unohtaa, kaikkein tärkeintä on muistaa.
Anne-Maija Aallon nuortenromaani Mistä valo pääsee sisään sijoittuu jonnekin tulevaisuuteen. Vesi on peittänyt Tokion, ja ajanlasku on alkanut alusta. Pinnan alla muhii konkreettisesti historia: veden valtaama kaupunki on menneisyyttä ja sen yläpuolella on nykyhetki, loistelias kaupunki ja hyväosaiset kansalaiset.
Kaikille nykyhetki hienoine innovaatioineen ei ole loistelias, sillä ihmiset ovat selvästi eri kasteissa. Kokokansalaisilla riittää etuja ja oikeuksia, ulkokansalaisilla ei.
Romaanin yksi minäkertoja, Aleksei, on kokokansalainen. Hänen isänsä on ihmistutkimuslaitoksen johtaja Melnikov, ja isän asema tuo myös pojalle runsaasti etuoikeuksia. Aleksei tulee Moskovasta kotiinsa lomalle ja saa alkaa perehtyä tulevaan työhönsä lääkärinä. Hänen tulee tyhjentää ulkokansalaisen muisti. Tämä koeyksilö on toinen minäkertoja.
Kolmas minäkertoja on tavallaan jotain Aleksein ja koeyksilön väliltä. Marija voisi ulkonäkönsä puolesta olla kokokansalainen mutta varsinkaan mieleltään hän ei sitä ole. Marija on vastarintaliikkeen ydinjoukkoa eikä hän todellakaan kannata kontrolloivaa valtiovaltaa.
Kaikkien kertojien kohtalot kietoutuvat yhteen. Heidän kauttaan hahmottuu se, miten erilainen asema ihmisellä saattaa syntyperänsä vuoksi olla ja miten asema ei välttämättä takaa lainkaan onnea suljetussa yhteiskunnassa, jossa jokainen on valvovan katseen alla.
Mistä valo pääsee sisään on vaikuttava dystopia siitä, mihin ihmisten jaottelu ja kontrollointi voi johtaa. Vaikka tarina sijoittuu tulevaisuuteen, on sillä yhtymäkohtia myös nykyhetkeen. Väistämättä tulee mieleen, mihin nykypäivän valinnat voivat johtaa, jos ei toimita viisaasti.
Romaanin henkilöt ovat kiehtovia ja sillä tavalla erilaisia, että vaaraa heidän sekoittumisestaan ei ole. Jokainen kiinnostaa ja jokaisen tarinassa on jotain melankolista. Kiehtovaa on se, miten ihmismieleen vaikutetaan, ja erityisesti se, miten muisti tekee ihmisestä sen, joka hän on.
Anne-Maija Aallon luoma maailma on kiinnostava ja mahdolliselta tuntuva. Erityisesti ihastelen sitä, minkälaisella intensiteetillä hän romaaninsa miljöön rakentaa heti alusta alkaen. Käynnistysvaikeuksia ei tämän tarinan äärellä ole.
Mistä valo pääsee sisään voitti lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Sillä on ehdottomasti tarjottavaa myös aikuisille lukijoille.
Helmet 2022 -lukuhaaste: 32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja.
Tämä kirja odottelee yöpöydällä lukuvuoroa. Hyvältä kuulostaa.
VastaaPoistaKiva kuulla! Pitääkin sitten käydä blogissasi tutkimassa, mitä ajatuksia tämä herätti.
PoistaNää Aallon kirjat on herättänyt vasta nyt Finlandia-palkinnon myötä mussa ison kiinnostuksen näihin.
VastaaPoistaNoteerasin Korennon jossain vaiheessa, se sai mukavasti huomiota ja kiitosta. Pitänee siihen tarttua joskus.
Poista