Syyttäjä pysyi kannassaan käräjäoikeuden ja vielä hovioikeudenkin istunnoissa. Hän ei nähnyt, että kyse oli pelkästä politiikasta ja kiusanteosta, vaikka asianomistaja sanoi tämän videolla aivan suoraan. Sekä käräjäoikeuden että hovioikeuden päätöksissä video sivuutettiin täysin, vaikka tuomiossa pitäisi periaatteessa ottaa kantaa kaikkiin oikeudessa esitettyihin argumentteihin. Todiste, jonka uskoin kumoavan koko oikeusjutun perustan, ei ollutkaan edes maininnan arvoinen.
Johanna Vehkoon Oikeusjuttu kertoo absurdista oikeudenkäynnistä, jossa toimittaja-kirjailija itse on syytetyn penkillä. Vehkoo joutui syytetyksi kunnianloukkauksesta käytettyään Facebook-päivityksessään asianomistajasta ilmauksia natsipelle ja rasisti.
Kirjassa kuvataan vuosien kiirastulta, joka on viedä Vehkoolta toimintakyvyn. Samaan aikaan äärioikeisto mellastaa entiseen malliin ja vedättää oikeuslaitosta minkä ehtii. Tästä kaikesta sekä sananvapaudesta ja verkkovihasta Vehkoo kirjoittaa omakohtaisesti ja asiantuntevasti, osoittamalla miten valtava ongelma meillä on käsissä.
Kun vihan pontimena on ihonvärin sijaan sukupuoli, sitä ei ole tähän asti pidetty viharikoksena. Viharikoksen koventamisperusteita ovat Suomen rikoslain mukaan rotu, ihonväri, syntyperä, kansallinen tai etninen alkuperä, uskonto tai vakaumus, seksuaalinen suuntautuminen tai vammaisuus. Koska sukupuoli ei ole ollut viharikoksen koventamisperuste, misogynia on jäänyt myös täysin tilastoimatta poliisin rikosilmoitustilastoissa.
Kirjan nimen yhteys Franz Kafkan Oikeusjuttuun on ilmeinen ja myös perusteltu, kun syytettynä tuntuu olevan aivan väärä ihminen. Surullista on, että sotkun selvittäminen vie vuosia. Ilahduttavaa on, että korkeimmassa oikeudessa Vehkoon saama tuomio kumottiin tammikuussa 2022 (lisää esim. Ylen jutussa).
Oikeusjuttu herättää voimakkaita tunteita. Se saa ahdistumaan ja suuttumaan, niin suuria epäkohtia Vehkoo kirjassaan nostaa esille. Huolestuttavaa on esimerkiksi se, että huorittelu ja tappouhkaukset voidaan painaa villaisella, mutta tietyn sanan käytöstä voi joutua oikeuteen. Oikeuslaitoksen kyvyttömyys ymmärtää verkkovihaa, maalittamista ja häirintää pelottaa.
Teos ei ole kuitenkaan pelkästään ahdistava tai suututtava, joten tunteiden kuohahtaminen ei ole syy jättää kirjaa lukematta. Vehkoo osaa etäännyttää sopivasti, hän ei sorru voivottelemaan vaan on terävä ja toteava. Hän osoittaa vakuuttavasti sen, miten hänen kokemuksensa on kytköksissä yhteiskunnalliseen tilanteeseen.
Johanna Vehkoon teos on äärimmäisen tärkeä tietokirja, jossa tarkastellaan kriittisesti sekä oikeuslaitoksen että median toimintaa suhteessa äärioikeistoon. Sen toivoisi herättävän keskustelua vielä enemmän ja päätyvän yhä useamman luettavaksi. Erityisesti lainvalvojien käsiin toivoisin Oikeusjutun todellakin päätyvän.
Helmet 2022: 35. Kirjassa on oikeudenkäynti.
Tämä on kyllä lukulistalla! Aivan absurdi juttu kaikkinensa.
VastaaPoistaAbsurdi todellakin. Toivon, että tapaus herättää oikeusjärjestelmää tarkastelemaan toimintaansa.
PoistaTämä on todella lukemisen arvoinen kirja. Suosittelen tätä kaikille silmiä avaavaksi kirjaksi. Todella upea juttu tuo KKO:n päätös.
VastaaPoistaSamoin suosittelen minäkin ihan kaikille tätä. KKO:n ilahduttava päätös palautti jonkinlaista uskoa oikeusjärjestelmään, mutta vielä on työtä tehtävänä.
PoistaUskomattomia tapahtuu ”oikeuden” nimissä. Olen kuunnellut Vehkoon asiantuntevia podcasteja ja mieltynyt hänen rauhallisiin analyyseihinsa. Pitkälle piti edetä, ennen kuin oikeuslaitoksen ylin taso vihelsi älyttömyydet poikki. Kuinka Vehkoo mahtanee toipua vuosien piinastaan?
VastaaPoistaPitääkin muuten kaivella podcasteja esille. Minua surettaa tässä erityisesti se, että Vehkoon elämästä kului viisi vuotta tähän farssiin. Se on mielestäni kohtuutonta. Toivottavaa olisi, että tästä kaikesta seuraa jotain hyvää.
Poista