Kirjabloggaajien klassikkohaaste on taas ajankohtainen. Tällä kertaa haasteen koti on Elegian Kartanon kruunaamaton lukija -blogi ja jälleen mukana on mukava määrä bloggaajia.
Minä tartuin vihdoin viimein omassa hyllyssäni pitkään majailleeseen klassikkoon. Aino Kallaksen (1878–1956) Sudenmorsian on niitä kirjoja, jotka on pitänyt lukea moneen kertaan, mutta tähän saakka pieni kirja on saanut turhaan odotella huomiotani osakseen.
Vaan vaikka Aalo harva se yö näin noitien sapattia juhli ja metsänpetona korvessa juoksi, niin ei hänen katoamistansa alussa yksikään ymmärtänyt tähdellepanna, sillä hän ennätti aina ennen kukonlaulua vuoteellensa miehensä Priidikin viereen.
Sudenmorsian on balladimainen tarina Aalosta, johon metsänvartija Priidik mieltyy. Eletään 1650-lukua virolaiskylässä, jonka liepeillä liikuskelevat sudet. Kun kyläläiset jahtaavat susia, tuntee Aalo yllättäen suden kutsun:
Aalo, piikaiseni Aalo, tuletkos kanssani suolle?
Lopulta Aalo ei voi vastustaa suden kutsua vaan liittyy villieläinten joukkoon. Yöt hän juoksee sutena, päivät hän toimii kuin ennenkin: on nöyrä ja kuuliainen vaimo. Priidik ei ensin aavista vaimonsa kaksoiselämää mutta viimein hän ymmärtää ja ajaa naisen pois luotaan.
Aalon tarina on vaikuttava. Vanhahtava kieli rönsyilevine virkerakenteineen tosin tekee paikoin lukemisesta hieman raskasta, mutta tarinan lukee yllättävän nopeasti. Juonenkulku ei sinänsä ole yllättävä mutta se ei olekaan pääasia vaan se, miten ajaton romaani on.
Tuntuu vahvasti siltä, että Sudenmorsian ei ole nytkään, lähes sata vuotta julkaisunsa jälkeen, pölyttynyt. Se kertoo ihmisestä ja hänen toiminnastaan siten, että teoksen ihmiskuva ei ole missään tapauksessa vanhentunut. Ehkä tuntemattoman ja vieraan pelko on nyt vielä ajankohtaisempaa kuin 1920-luvulla.
Olen vaikuttunut siitä, millä tavalla romaanissa rakentuu nöyrän ja kuuliaisen mutta vapautta janoavan naisen kuva. Aalo on romaanin tapahtuma-ajan mutta myös monen muun ajan uhri: hän symboloi halua toimia oman mielen mukaan, ja lopulta villi sisin johtaa tragediaan.
Sudenmorsian on lumoava klassikko, joka todella kannatti lukea.
Sudenmorsiamesta muualla: Lukujonossa, Kirjaluotsi, Tuntematon lukija, Kirjojen kamari ja Todella vaiheessa.
Tää on kyllä ihan mahtava kirja! Luulen, että tuun lukemaan vielä toisen ja ehkä kolmannenkin kerran tän.
VastaaPoistaSamoin! Ihanaa, että tämä sattuu olemaan omassa hyllyssä, joten uusintalukeminen on helppoa.
PoistaMinullakin on Sudenmorsian ikuisuuslukulistalla, mutta vielä en ole onnistunut ottamaan lukuun. Ehkä ensi kesänä Suomessa. Tämä vaikuuttaa nimittäin todella kiehtovalta erityisesti kielensä ja kuvatun aikakauden takia. Juoni varmaan on toissijainen, mutta kovasti kiinnostaa itse kokea, mistä tässä on kyse!
VastaaPoistaSuosittelen kyllä lämpimästä. Kieli on koukeroista ja välillä vähän ärsytti elikkä-sanan toistelu. Mutta onhan tämä kokonaisuudessaan upea.
PoistaSudenmorsian on yksi positiivisimmista klassikkohaasteen lukukokemuksistani. Se ei ole todellakaan mikään pölyttynyt klassikko.
VastaaPoistaEi tosiaankaan ole päässyt pölyttymään. Hieno teos, jolla on yhä annettavaa.
PoistaTämä on minullakin lukulistalla! Yle Areenassa on muuten mielenkiintoinen Anna-Liisa Haavikon toimittama audio-ohjelma Kallaksesta, suosittelen!!
VastaaPoistaOi wau, kiitos vinkistä!
PoistaKiitos lukuvinkistä. Kallakselta olen lukenut matkakirjan Marokon lumoissa.
VastaaPoistaMinä en ole tainnut Kallakselta lukea mitään ennen tätä. Henkilönä hän kiinnostaa minua paljon, ja lainasinkin kirjastosta Kallas-elämäkerran.
PoistaTämä on minunkin TBR-listallani. Johonkin seuraavaan klassikkohaasteeseen pitää muistaa.
VastaaPoistaSuosittelen!
PoistaPitäisi joskus koostaa lista kaikista klassikkohaasteiden kirjoista, kun tuntuu että tämä on jonkun lukemana mukana joka kerta :)
VastaaPoistaMutta toki myös ansaitsee sen ehdottomasti, erinomainen teos. Jotain Kallaksen novelleja ja runoja olen kanssa lukenut ja niistä pitänyt, ja niihin muihin romaaneihinkin pitäisi tarttua joskus...
No niinpä, olisikin hauskaa saada tilastotietoja siitä, mitkä kirjat ovat suosittuja klassikkohaasteessa ja mitkä taas harvinaisuuksia.
PoistaKallakseen kiinnostaisi tutustua enemmänkin. Pitänee kaivella, mitä muuta häneltä voisin käsiini saada.
Todella vaikuttava kirja, tämä! Vähän samaa lumoa kuin siinä vanhassa kotimaisessa leffassa Valkoinen peura - joka lie saanut innoitusta tästä kirjasta?
VastaaPoistaValkoinen peura ei soita mitään kelloja. Pitääkin tutkia asiaa.
Poista