Meidän luonteemme vahingoittavat toisiaan väistämättömästi – ihmisten luonteet. Vanhempien luonteet lapsia, lasten luonteet vanhempia, puolisoiden luonteet toisiaan, ystävyksetkin vahingoittavat toisiaan tahtomattaan, jos ovat liian läheisiä. Tätä asiaintilaa lievittämään on syntynyt kohteliaisuus.
Eeva Kilven Valkoinen muistikirja jatkaa muistikirjojen sarjaa. Aiemmin ovat ilmestyneet Sininen muistikirja (2019) ja Punainen muistikirja (2019). Kaikissa kirjoissa on runoilijan päiväkirjamerkintöjä eri vuosilta.
Tämän käsillä olevan kirjan merkinnät sijoittuvat pääosin vuodelle 1999. Niistä välittyy ikääntyvän naisen ajatuksia arjesta ja elämästä. On surua, kaipuuta, läsnäoloa, unia ja muistoja. Kilpi tarjoaa lukijalle päätelmiään, joiden kanssa voi olla samaa tai eri mieltä, kuinka vain.
Jotenkin Valkoinen muistikirja tuntuu aiempia melankolisemmalta. Tummuuden keskellä pirskahtaa kuitenkin valoa, huumoriakin, ja jotain hyvin lämmintä niin tässä kuin muissakin muistikirjoissa on.
On kevyempi olo, on hiven iloa.
Valkoinen muistikirja muualla: Mummo matkalla, Kirja vieköön! ja Joukon taideblogi.
Helmet 2022 -lukuhaaste: 23. Pieni kirja.
Minä koin tämän myös varsin melankoliseksi. Pidin muista muistikirjoista enemmän.
VastaaPoistaMinäkin pidin muista hieman enemmän. Toisaalta tässä on kuitenkin hyvin puhuttelevia teemoja.
PoistaTeos jätti minullekin lukiessa ilmaan leijumaan häivähdyksen eräänlaista tilinpäätöksen makua, mutta ei tyystin lman ilonpisaroita eikä Kilvelle tyypillistä elämänmyönteisyyttä ja -iloa...
VastaaPoistaNiinpä. Pilkahdukset ilosta ja myös ronskit ajatukset tuovat tähän ihanaa elämänmakua.
Poista