"Liv ja Griff Adamsonin kirkkaanpunainen nelivetoinen Porsche Cayenne lipui portista sisään kuudelta seuraavana iltana. Bea ja Dan näkivät ikkunasta, miten iso auto pysähtyi heidän kolhiintuneen Peugeotinsa ja Alexin mustan Renaultin väliin. Kuljettajan ovi avautui, ja sen ikkunasta heijastuvat puiden kuvajaiset hävisivät liikkeen takia.
'Bonsoir! Biemvenue! Willkommen!' Alex huusi ja koikkelehti vanhempiaan vastaan pitkillä jaloillaan, joiden takia näytti laskevan auringon venyttämältä varjolta.
'Onko kaikki okei?' Dan kysyi Bealta.
Bea laittoi kädet puuskaan. 'On', hän vastasi."
Sadie Jones yllättää taas. Kaavamaisuudesta ei ei brittikirjailijaa todellakaan voi syyttää, siitä vakuuttaa uutuusromaani Käärmeet.
Romaanin päähenkilö on lontoolainen Bea, joka on naimisissa Danin kanssa. Kiinteistönvälittäjänä työskentelevä Dan ei ihan sulaudu valkoiseen valtaväestöön tavanomaista tummemman ihonsa vuoksi, Bea taas on vaatimaton, ulkoasultaan jopa homssuinen terapeutti.
Pariskunta päättää irtautua hetkeksi työelämän oravanpyörästä ja suuntaa Euroopan-turneelle, jotta erityisesti Dan pääsee pohtimaan, mitä hän elämältään halua. Ainakaan hän ei halua nykyistä työpaikkaansa, mutta toisaalta taloudellinen tilanne ei mahdollista antautumista taiteelle, vaikka siitä mies haaveilee.
Vaikka avioparin taloudellinen tilanne ei ole kadehdittava, olisi Bealla periaatteessa mahdollisuus päästä käsiksi suureen omaisuuteen. Naisen isä nimittäin on upporikas. Isä Griff tukee taloudellisesti hotellia, jota Bean veli Alex ylläpitää Ranskassa tehdäkseen samalla pieniä palveluksia isälleen. Eräs tällainen palvelus on traagisen tapahtumaketjun lähtökohta ja muuttaa Bean ja Danin matkasuunnitelmat tyystin toisenlaisiksi kuin alkujaan oli suunniteltu.
Kun Bea ja Dan matkaavat Alexin luokse Ranskaan, on tie avoin ja alla rämä Peugeot. Hotellilla odottaa yllätys, sillä paikka onkin ränsistynyt ja täysin tyhjä vieraista. Alex ei tunnu olevan ihan kartalla ja hätistelee tontilta pois käärmeitä. Kun paikalle pelmahtavat vielä Bean ja Alexin vanhemmat, joihin Bealla on hyvin kompleksinen suhde ja joiden varakkuus vasta nyt realisoituu Danille, käy tilanne kuumottavaksi.
Juonenkulku on runsaita käänteitä täynnä. Kolmekymppisen Bean kiukuttelu erityisesti äidilleen ja jääräpäinen kieltäytyminen vanhempien taloudellisesta tuesta sekä kaiken taustalla häilyvä etuoikeutetun ihmisen asema asettuvat päihdeongelmaisen ja vastuuttoman Alexin sekä alisteisessa asemassa kasvaneen Danin rinnalle. Perhettä kohtaava tragedia ajaa Danin kohtaamaan rasistista kohtaloa samalla, kun Bean on pakko kohdata vanhempansa yhä uudelleen. Motivaattorina toimii ennen kaikkea raha, joka kiehtoo ja kiinnostaa, pelottaa ja ottaa valtaansa.
Sadie Jones on taitava tunnelmanluoja. Ranskalaisessa hotellinrähjässä on jotain mystistä ja oudoksuttavaa, ja kasvava epävarmuus on läsnä jatkuvasti. Keneen voi luottaa? Onko aitoa rakkautta olemassa vai onko kaiken takana kiinnostus rahaan? Kuka on syyllinen tragediaan, joka johtaa syöksykierteeseen? Miten suhtautua santarmeihin, jotka ramppaavat hotellilla?
Käärmeet jättää jälkeensä kaksijakoisen tunnelman. Kritiikki rahan valtaa kohtaan on osuvaa ja taitavasti Jones onnistuu välttämään ylettömän varakkuuden ihannoinnin. Samalla kuitenkin tuntuu, että joitakin tärkeitä teemoja tyydytään vain hipaisemaan ja toisaalta keskeistä viestiä alleviivataan ehkä hitusen liiankin paljon. Paikoin tuntui, että juoni ei etene, kun taas lopussa vauhti kiihtyi suorastaan henkeäsalpaavaksi. Loppuratkaisu taas tuntuu herättävän monissa lukijoissa voimakkaita tunteita, enkä ihmettele. Itse en osaa vieläkään muotoilla mielipidettäni täsmällisesti, vaikka kirjan lukemisesta on kulunut viikon verran. Kaavamaisuudesta ei loppuratkaisunkaan perusteella Jonesia voi syyttää.
Käärmeistä kirjoittavat myös ainakin Tiina, Jane, Tuija, Kaisa ja Omppu.
'Bonsoir! Biemvenue! Willkommen!' Alex huusi ja koikkelehti vanhempiaan vastaan pitkillä jaloillaan, joiden takia näytti laskevan auringon venyttämältä varjolta.
'Onko kaikki okei?' Dan kysyi Bealta.
Bea laittoi kädet puuskaan. 'On', hän vastasi."
 |
| Sadie Jones: Käärmeet Otava 2020 Alkuteos The Snakes 2018 Suomentanut Sari Karhulahti 456 sivua |
Sadie Jones yllättää taas. Kaavamaisuudesta ei ei brittikirjailijaa todellakaan voi syyttää, siitä vakuuttaa uutuusromaani Käärmeet.
Romaanin päähenkilö on lontoolainen Bea, joka on naimisissa Danin kanssa. Kiinteistönvälittäjänä työskentelevä Dan ei ihan sulaudu valkoiseen valtaväestöön tavanomaista tummemman ihonsa vuoksi, Bea taas on vaatimaton, ulkoasultaan jopa homssuinen terapeutti.
Pariskunta päättää irtautua hetkeksi työelämän oravanpyörästä ja suuntaa Euroopan-turneelle, jotta erityisesti Dan pääsee pohtimaan, mitä hän elämältään halua. Ainakaan hän ei halua nykyistä työpaikkaansa, mutta toisaalta taloudellinen tilanne ei mahdollista antautumista taiteelle, vaikka siitä mies haaveilee.
Vaikka avioparin taloudellinen tilanne ei ole kadehdittava, olisi Bealla periaatteessa mahdollisuus päästä käsiksi suureen omaisuuteen. Naisen isä nimittäin on upporikas. Isä Griff tukee taloudellisesti hotellia, jota Bean veli Alex ylläpitää Ranskassa tehdäkseen samalla pieniä palveluksia isälleen. Eräs tällainen palvelus on traagisen tapahtumaketjun lähtökohta ja muuttaa Bean ja Danin matkasuunnitelmat tyystin toisenlaisiksi kuin alkujaan oli suunniteltu.
Kun Bea ja Dan matkaavat Alexin luokse Ranskaan, on tie avoin ja alla rämä Peugeot. Hotellilla odottaa yllätys, sillä paikka onkin ränsistynyt ja täysin tyhjä vieraista. Alex ei tunnu olevan ihan kartalla ja hätistelee tontilta pois käärmeitä. Kun paikalle pelmahtavat vielä Bean ja Alexin vanhemmat, joihin Bealla on hyvin kompleksinen suhde ja joiden varakkuus vasta nyt realisoituu Danille, käy tilanne kuumottavaksi.
Juonenkulku on runsaita käänteitä täynnä. Kolmekymppisen Bean kiukuttelu erityisesti äidilleen ja jääräpäinen kieltäytyminen vanhempien taloudellisesta tuesta sekä kaiken taustalla häilyvä etuoikeutetun ihmisen asema asettuvat päihdeongelmaisen ja vastuuttoman Alexin sekä alisteisessa asemassa kasvaneen Danin rinnalle. Perhettä kohtaava tragedia ajaa Danin kohtaamaan rasistista kohtaloa samalla, kun Bean on pakko kohdata vanhempansa yhä uudelleen. Motivaattorina toimii ennen kaikkea raha, joka kiehtoo ja kiinnostaa, pelottaa ja ottaa valtaansa.
Sadie Jones on taitava tunnelmanluoja. Ranskalaisessa hotellinrähjässä on jotain mystistä ja oudoksuttavaa, ja kasvava epävarmuus on läsnä jatkuvasti. Keneen voi luottaa? Onko aitoa rakkautta olemassa vai onko kaiken takana kiinnostus rahaan? Kuka on syyllinen tragediaan, joka johtaa syöksykierteeseen? Miten suhtautua santarmeihin, jotka ramppaavat hotellilla?
Käärmeet jättää jälkeensä kaksijakoisen tunnelman. Kritiikki rahan valtaa kohtaan on osuvaa ja taitavasti Jones onnistuu välttämään ylettömän varakkuuden ihannoinnin. Samalla kuitenkin tuntuu, että joitakin tärkeitä teemoja tyydytään vain hipaisemaan ja toisaalta keskeistä viestiä alleviivataan ehkä hitusen liiankin paljon. Paikoin tuntui, että juoni ei etene, kun taas lopussa vauhti kiihtyi suorastaan henkeäsalpaavaksi. Loppuratkaisu taas tuntuu herättävän monissa lukijoissa voimakkaita tunteita, enkä ihmettele. Itse en osaa vieläkään muotoilla mielipidettäni täsmällisesti, vaikka kirjan lukemisesta on kulunut viikon verran. Kaavamaisuudesta ei loppuratkaisunkaan perusteella Jonesia voi syyttää.
Käärmeistä kirjoittavat myös ainakin Tiina, Jane, Tuija, Kaisa ja Omppu.
Minä pidin Jones edellisestä suomennoksesta Kutsumattomat vieraat niin paljon, että innostuin ostamaan Käärmeet aivan omaksi. Lukemaan en ole vielä ehtinyt, mutta kovin kiinnosvalta vaikuttaa. Ainakaan kirja ei ole umpisurkea, jos juttuasi oikein tulkitsen. :D Kovin huonolta kirjalta ei onnistu ristiriitaisten tuntemusten herättäminen.
VastaaPoistaNo ei todellakaan ole umpisurkea. :D Tykkäsin paljon mutta tosiaan ristiriitaisiakin tuntemuksia romaani jälkeensä jätti. Aika järisyttävä lukukokemus kaiken kaikkiaan.
PoistaEn syttynyt tähän samalla tavoin kuin kahteen aiempaan Jonesilta lukemaani, se juonen junnaaminen jäi ehkä liikaa häiritsemään minua. Ehkä se ei olisi lukukirjassa ollut yhtä iso tekijä kuin äänikirjassa. Lukisin kuitenkin lisää.
VastaaPoistaSamoja fiiliksiä tämä minuunkin jätti. Toisaalta hyvä mutta toisaalta ei ihan kaikilta osin toiminut. Jones jää kyllä silti minullakin listalle, jonka kirjailijoita haluan lukea lisää.
Poista