"Hän vain hypähtäisi exitukseen kuin ala-asteella hyppynarua: Nallekarhu, nallekarhu, mene sisälle, nosta tassusi, pyöri ympäri, niiaa, kumarra, potkaise, koske käsi maahan, älä mene pois, mene pois. Mene pois.
Mene ikäloppu jo pois. Pitää mennä vuorollaan pois, että toisille tulee tilaa."
Tässä ajassa, kun Suomessa pyritään suojelemaan yli 75-vuotiaita koronalta karanteenin omaisilla olosuhteilla, tuntuu Piia Leinon romaani Yliaika erityisen kiinnostavalta: Romaanissa eletään 2050-luvun Suomessa, jossa 75-vuotiaita kansalaisia ei enää haluta.
Eräänlaisessa risteyskohdassa on Annastiina Kankaanranta, entinen poliitikko, joka 75-vuotissyntymäpäivänsä alla valmistautuu hallittuun exitukseen. Kuolinvuoteelle asettumisesta ollaan tekemässä mediatapahtumaa, jonka keskiössä on nainen, joka oli muutama vuosikymmen aiemmin vahvasti mukana politiikassa. Kankaanrannan suurimpiin saavutuksiin kuului lakimuutos, joka mahdollisti 75-vuotiaan vapaaehtoisen kuoleman myötä perintöverovapautuksen.
Laki kuitenkin lähti elämään omaa elämäänsä, ja kun Kankaanranta itse saavuttaa 75 vuoden rajapyykin, on Lex 75 hyvin määräävä: 75-vuotiailta viedään kansalaisuus ja toisaalta tarjolla on porkkana: jos 75-vuotias luopuu elämästään vapaaehtoisesti, säästyvät hänen jälkeläisensä perintöveroilta. Vaihtoehtoja ei oikeasti ole, ja aiemmin moni ikäihminen onkin päätynyt hakemaan turvapaikkaa muualta.
Yllätys ei ole se, että Kankaanrannan suunnittelema mediaspektaakkeli muuttuukin toisenlaiseksi kuin luultiin. Sen sijaan, että ex-poliitikko asettuisi kiltisti kuolinvuoteelleen, hän päättääkin lähteä pakomatkalle hologrammikaverinsa, Amimoni Heath Ledgerin kanssa. Media ei uutisoikaan Kankaanrannan suunnitellusta exituksesta vaan yllättävästä pakenemisesta.
Yliaika on kiinnostava dystopia lähitulevaisuudestamme. Leino on luonut teokseensa maailman, jossa on jotain hyvin tunnistettavaa, eikä teknologiakaan poikkea valtavasti meidän ajastamme. Näin ollen tarina on uskottava, kovin mahdollinen skenaario lähitulevaisuuden Suomesta.
Romaanin vaikuttavuutta lisää epäilemättä sen järisyttävä ajankohtaisuus. Vaikka Suomessa ei koronan myötä lähdetty tielle, jonka Leino romaanissaan osoittaa hyvin mahdolliseksi, ei toisenlaista ratkaisua tarvitse etsiä kaukaa. Ajatus on kylmäävä, ja jotain kylmäävää on myös Leinon luomassa maailmassa, siinä, miten ihmiset ovat selvästi vain talouden pelinappuloita ja minkälaisin pohja-ajatuksin taloudellisia päätöksiä tehdään.
Yliaika herättää ajatuksia ja on suositeltavaa luettavaa sellaiselle, jota kiinnostaa yhteiskunnallinen päätöksenteko ja arvomaailma päätöksenteon taustalla. Tulevaisuuteen sijoittuva romaani ei ole "liian scifi" vaan kelpo luettavaa myös sellaiselle, joka ei lähtökohtaisesti koe scifiä omaksi lajikseen.
Piia Leinon romaanista muualla: Reader, why did I marry him?, Kirjaluotsi ja Lukupino.
Helmet 2020: 11. Vaihtoehtohistoria.
Mene ikäloppu jo pois. Pitää mennä vuorollaan pois, että toisille tulee tilaa."
 |
| Piia Leino: Yliaika S&S 2020 232 sivua Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn kesto 6 t 44 min |
Tässä ajassa, kun Suomessa pyritään suojelemaan yli 75-vuotiaita koronalta karanteenin omaisilla olosuhteilla, tuntuu Piia Leinon romaani Yliaika erityisen kiinnostavalta: Romaanissa eletään 2050-luvun Suomessa, jossa 75-vuotiaita kansalaisia ei enää haluta.
Eräänlaisessa risteyskohdassa on Annastiina Kankaanranta, entinen poliitikko, joka 75-vuotissyntymäpäivänsä alla valmistautuu hallittuun exitukseen. Kuolinvuoteelle asettumisesta ollaan tekemässä mediatapahtumaa, jonka keskiössä on nainen, joka oli muutama vuosikymmen aiemmin vahvasti mukana politiikassa. Kankaanrannan suurimpiin saavutuksiin kuului lakimuutos, joka mahdollisti 75-vuotiaan vapaaehtoisen kuoleman myötä perintöverovapautuksen.
Laki kuitenkin lähti elämään omaa elämäänsä, ja kun Kankaanranta itse saavuttaa 75 vuoden rajapyykin, on Lex 75 hyvin määräävä: 75-vuotiailta viedään kansalaisuus ja toisaalta tarjolla on porkkana: jos 75-vuotias luopuu elämästään vapaaehtoisesti, säästyvät hänen jälkeläisensä perintöveroilta. Vaihtoehtoja ei oikeasti ole, ja aiemmin moni ikäihminen onkin päätynyt hakemaan turvapaikkaa muualta.
Yllätys ei ole se, että Kankaanrannan suunnittelema mediaspektaakkeli muuttuukin toisenlaiseksi kuin luultiin. Sen sijaan, että ex-poliitikko asettuisi kiltisti kuolinvuoteelleen, hän päättääkin lähteä pakomatkalle hologrammikaverinsa, Amimoni Heath Ledgerin kanssa. Media ei uutisoikaan Kankaanrannan suunnitellusta exituksesta vaan yllättävästä pakenemisesta.
Yliaika on kiinnostava dystopia lähitulevaisuudestamme. Leino on luonut teokseensa maailman, jossa on jotain hyvin tunnistettavaa, eikä teknologiakaan poikkea valtavasti meidän ajastamme. Näin ollen tarina on uskottava, kovin mahdollinen skenaario lähitulevaisuuden Suomesta.
Romaanin vaikuttavuutta lisää epäilemättä sen järisyttävä ajankohtaisuus. Vaikka Suomessa ei koronan myötä lähdetty tielle, jonka Leino romaanissaan osoittaa hyvin mahdolliseksi, ei toisenlaista ratkaisua tarvitse etsiä kaukaa. Ajatus on kylmäävä, ja jotain kylmäävää on myös Leinon luomassa maailmassa, siinä, miten ihmiset ovat selvästi vain talouden pelinappuloita ja minkälaisin pohja-ajatuksin taloudellisia päätöksiä tehdään.
Yliaika herättää ajatuksia ja on suositeltavaa luettavaa sellaiselle, jota kiinnostaa yhteiskunnallinen päätöksenteko ja arvomaailma päätöksenteon taustalla. Tulevaisuuteen sijoittuva romaani ei ole "liian scifi" vaan kelpo luettavaa myös sellaiselle, joka ei lähtökohtaisesti koe scifiä omaksi lajikseen.
Piia Leinon romaanista muualla: Reader, why did I marry him?, Kirjaluotsi ja Lukupino.
Helmet 2020: 11. Vaihtoehtohistoria.
Kuuntelen tätä juuri, hienolta vaikuttaa. Ensin ajattelin, että aihe on minulle liian rankka tässä tilanteessa. Pyörsin sitten sanani!
VastaaPoistaMinä pelkäsin etukäteen, että tarina olisi liian ahdistava. Ei onneksi ollut, ajatuksia herättävä kylläkin.
PoistaLuin postauksesi puolihuolimattomasti, koska kirja odottaa minulla hyllyssä. Mielenkiinnolla odotan tätä lukukokemusta.
VastaaPoistaMinä puolestani odottelen, että kerrot, mitä ajatuksia tarina herättää. Käyn blogissasi kurkkailemassa, milloin tästä kirjoitat.
PoistaTämä vaikuttaa kyllä ihan superkiinnostavalta eli aivan pakko lukea heti sitten, kun kirjan käteeni saan! Olen lukenut Leinolta aiemmin yhden romaanin, Ruma kassa, josta pidin kovasti. Jo silloin koin, että Leinossa on jotain taikaa ja lukisin häntä mieluusti enemmänkin.
VastaaPoistaEn tiennytkään, että Leinolta on ilmestynyt tuollainenkin romaani. Minulle tämä oli Leinon ensimmäinen, mutta tämän perusteella kirjailija kiinnostaa kyllä enemmänkin.
Poista