Siirry pääsisältöön

Suvi Ratinen: Matkaystävä

"– Te ilmeisesti kuulutte Markon kanssa myös samaan herätysliikkeeseen?
– No en todellakaan kuulu enää, kimpaannun ja kävelen lähelle ikkunaa, mahdollisimman kauaksi suljetusta keittiönovesta. – Ja mitä se tähän liittyy?
– Ihan vaan taustat halutaan selvittää, poliisi sanoo rauhallisesti."

Suvi Ratinen:
Matkaystävä
Otava 2019
346 sivua
Äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen
kesto 10 t 54 min.

Suvi Ratisen esikoisromaanin päähenkilö on nuori nainen, jonka nimeä ei mainita. Nainen on rakentanut elämänsä Helsinkiin ja pyrkinyt jättämään ison osan lapsuudestaan ja nuoruudestaan taakseen, unohduksiin. Tasapainoa kuitenkin horjuttaa tieto lapsuudesta ja nuoruudesta tutun Järvisen Markon katoamisesta.

Jos naiselta kysytään, hän ei ole ollut koskaan mitenkään erityisen läheinen Järvisen Markon kanssa. Heitä kuitenkin yhdistää yhteisen kouluajan lisäksi myös se, että molempien perheet kuuluivat lestadiolaisten yhteisöön, ja siksi kai heidät mieluusti yhteen kuuluviksi ajateltiin. Minäkertojan mielestä he olivat kuitenkin vain matkaystäviä, sittemmin toisistaan erkaantuneita ja etäälle päätyneitä. Molemmat ovat irtautuneet lestadiolaisuudesta, mutta Marko jäi kotiseudulleen jatkamaan sikatilaa, kun nainen karisti pölyt kannoiltaan ja lähti Helsinkiin elämään tavallisen suomalaisen elämää ilman lestadiolaisuuden viittaa harteillaan.

Kun lapsuus ja nuoruus eletään yhteisön tiukkojen normien alla, on elämä hetken varsin rajatonta, kun nainen päättää irtautua yhteisöstään ja lähteä "maailmaan". Ihan kivutonta ei ole olla ulkona "meistä", mutta paluukin tuntuu mahdottomalta. Sopeutuminen uuteen elämään ei käy mutkattomasti, kun esimerkiksi populaarikulttuurin tuntemuksessa on suuria aukkoja, joita täytyy yrittää peitellä, jotta nolo menneisyys ei tulisi ilmi.

Jotakin hellyttävää on siinä, miten minäkertoja yrittää ujuttautua tavallisen suomalaisen nahkoihin ja peittää menneisyytensä, joka herättää häpeää. Trivial Pursuit -pelin vaaleanpunaiset kysymykset tulevat avuksi, kun nainen yrittää opetella ulkoa keskeistä knoppitietoa. Tärkeää on vain se, että saa olla tavallinen suomalainen eikä mikään kummajainen, jota ihmetellään.
Kaljaa läikkyy niskaani, mutta minua vain naurattaa. Makea ilo täyttää sieluni, minäkin olen oikea tavallinen suomalainen, eikä sitä ole enää kenenkään syytä epäillä. Minun ja tavallisen suomalaisuuden välissä ei ole enää mitään.
Ehkä koen hieman väsyttäväksi tämän kaavan, millä lestadiolaisuutta ja siitä irtautumista mielellään kuvataan. Lapsuus kuluu hieman ahdistuneessa uskossa, murrosiässä heräävät kysymykset ja epäilykset, sitten rikotaan rajoja ihan olan takaa ikään kuin muiden kuin uskossa olevien elämä olisi yhtä juopottelua ja irstailua. Silti Ratinen onnistuu kuvaamaan tätä prosessia kiinnostavasti ja paikoin myös hauskasti: koomisia ovat monet tilanteet, jotka kasvavat absurdeiksi. Dialogi myös toimii vallan mainiosti.

Uskottavuuden kanssa on välillä vähän niin ja näin, enkä ole aivan varma Järvisen Markon tarpeellisuudesta, vaikka hänellä tietenkin on osansa tapahtumien käynnistäjänä. Kaiken kaikkiaan Matkaystävä on kuitenkin varsin onnistunut romaani, jonka vahvuuksiin kuuluu se, miten vivahteikkaasti tarinassa kuvataan 1980–90-lukujen maailmaa.

Helmet-lukuhaaste: 14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi.


Bingossa menee rasti ruutuun Kotieläin.

Suvi Ratisen romaanista ovat sanailleet myös ainakin Kirsi, Katja ja Heidi.

Kommentit

  1. Kiva oli lukea postauksesi. Minäkin mietin tuota lestadiolaisuutta, koska se teema jo vähän kyllästyttää. Tilasin kuitenkin kirjan e-kirjana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anneli. Kyllä tähän kannattaa tutustua, jos aihe yhtään kiinnostaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok