Siirry pääsisältöön

Sjón: Valaan suusta

"Tuo suopea todistajanlausunto sekä kuninkaan allekirjoittama kirje mukanani astuin laivaan Kööpenhaminassa viime keväänä, täysin varmana siitä, että kotona Islannin maaperällä oikeuteni palautettaisiin. Mutta se ilo oli lyhytikäistä. Kanssani samalla laivalla matkustivat tanskalaisten korvia niin pehmeästi edellisenä syksynä nuoleskelleen herjauskielen lähettiläät, jotka olivat siten saattaneet minut kiven sisään."

Sjón: Valaan suusta
(Like 2016)
Islanninkielinen alkuteos
Rökkurbýsnir - skádsaga 2008
Suomentanut Tuomas Kauko
272 sivua
Islantilaiskirjailija Sjón hurmasi minut teoksellaan Poika nimeltä Kuukivi, joten oli selvää, että myös tuorein suomennos, Valaan suusta, kuuluisi lukemistooni ennemmin tai myöhemmin. Kuukiven tapaan myös tämä teos on historiallinen romaani, mutta nyt matkataan ajassa kauemmas taaksepäin, aina 1600-luvulle saakka.

Romaanissa eletään vuotta 1635. Kirjailija ja parantaja Jonas Pálmason saa kokea, millaista on joutua yhteisön silmätikuksi: miestä syytetään harhaoppisuudesta ja hänet karkotetaan autiolle saarelle. Siellä seuralaisena on vain lintu, merisirri, jolle Pálmason kertoo elämästään ja kokemuksistaan. Kertomuksissa puhutaan niin perheestä kuin kovista menetyksistä, islantilaiselosta ja valaanpyynnistä. Keskiössä kuitenkin on Jonas, jolla on myös liikanimi Oppinut ja joka kokee tulleensa moneen kertaan kaltoin kohdelluksi.

Sjónille tuttu unenomaisuus, toden ja kuvitellun sekoittuminen, on läsnä tässäkin tarinassa. Mikä on todellisuutta ja mikä Jonas Pálmasonin unta, on välillä epäselvää. Epäselvää on tietenkin minäkertojan myötä sekin, mikä on päähenkilön omaa tulkintaa, mikä totista totta. Selvää on kuitenkin se, että Valaan suusta kuvaa mennyttä aikaa ja pientä islantilaisyhteisöä kiehtovasti. Millaisia me ihmiset olemme, se tuntuu kysyvän, eikä vastaus ole mairitteleva.

Vaikka romaanissa on kirjailijalta tuttuja elementtejä, kuten mystiikkaa, ei Valaan suusta onnistu aivan aiempien teosten tavoin hurmaamaan. Tarinan päähenkilö jää etäiseksi eikä kosketuspintaa oikein löydy. Silti ihailen jälleen kerran Sjónin tapaa kertoa tarinaa lyyrisen viehkosti. Julmuus ja kauneus limittyvät maagisesti keskellä muuttuvaa maisemaa ja maailmaa.

Islantilaisromaanin ovat lukeneet myös ainakin Mai ja Kaisa Reetta.

Kommentit

  1. Ihastuin Poikani kuukiveen tosi paljon, joten odotin tältä kirjalta paljon. Kirjahan on kirjailijan aiempaa tuotantoa. Tämä oli aika raadollista luettavaa ankarien rangaistusten vuoksi. Noitaepäilyt ym. ilman rikkaita auttajia, päähenkilö olisi kuollut paljon aikaisemmin. Luin mielenkiinnosta, sillä historiahan on kuin tulevaisuus, se täytyy kuvitella. Tässähän oli taustalla aito tarina, kuten Poikani kuukivessä, jota kirjailija lähti muovaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuukivi oli minullekin niin suurta ihastusta, että odotukset tätä kohtaan olivat suuret. Kirjailijan ote on ajan mittaan siis parantunut, kun tämä ei vakuuttanut yhtä vahvasti kuin myöhemmin tullut Kuukivi. Kiehtova ja kiinnostava tämä silti on.

      Poista
  2. Ihan samoin ajattelin kuin näköjään moni muukin; hieno kirja, mutta ei ihan Poikani kuukiven veroinen. Minulla saattaa olla tietysti sekin, että kuukivi oli ensimmäinen teos jonka kirjailijalta luin. Usein tuntuu että sitä ensimmäistä löytämisen iloa on vaikea myöhemmin ylittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin Kuukivi oli ensimmäinen teos, jonka Sjønilta luin. Se oli niin yllättävän hieno, että sitä voi tosiaan olla vaikea ylittää.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok