"Mies seisoo valtatiesillan kupeeseen rakennettua levähdyspaikkaa reunustavan kaiteen takana ehkä viide- tai kuudensadan metrin päässä ja tuijottaa hievahtamatta. Syyskuu tuijottaa takaisin. Pelko muuttuu irralliseksi, epäolennaiseksi tunteeksi."
Ari Rädyn esikoisdekkari Syyskuun viimeinen kattaa pitkän ajanjakson. Kuinka pitkän, se ei täysin selviä. Tarina kuitenkin saa alkusysäyksensä, kun koulupojat löytävät kesken liikuntatunnin heinikosta kuolleen tytön. Tyttö on surmattu, mutta rikos jää selvittämättä, vaikka tappajaehdokkaita poliisi vuosien mittaan esitteleekin.
Paljon myöhemmin koulupoikajoukon yksi jäsen, Tomi Ristimäki joka tunnetaan lempinimellä Syyskuu, ei ole vieläkään näkemäänsä unohtanut. Hän on päättänyt, että vielä joskus hän löytää erikoisella tavalla liikkuvan miehen, joka tappoi nuoren Elinan.
Kun Eskelinen mokaa ja antaa vastapuolelleen riittävän hyvän lyömäaseen, ei hänestä ole sankarin viittaa kantamaan. Niinpä valokeilaan asettuu Syyskuu, joka onkin hahmona kiinnostava kaikessa rosoisuudessaan. Jännitettäkin tarinaan rakentuu kiitettävästi, kun uhkaukset, etsiminen, löytäminen ja tavallisen elämän haasteet kohtaavat.
Syyskuun viimeinen on tummasävyinen, ajoittain lohdutonkin tarina, jonka henkilöille ei liikaa ole onnea suotu. Henkilöiden motiivit jäivät mielestäni liiaksi ilmaan, kun esimerkiksi Hagmanin syitä haluun peitellä rikoksia ei oikein avata. Pienesti kyllä, mutta ei riittävästi. Syyskuun viimeinen on kuitenkin kaiken kaikkiaan toimiva jännäri, jota lukiessa tulee pohtineeksi muun muassa koston tematiikkaa. Vetävää kotimaista dekkaria etsivälle uskallan Syyskuuhun tutustumista suositella.
Helmet 2017: 24. Kirjassa selvitetään rikos.
Muualla: Rakkaudesta kirjoihin, Tuijata. Kulttuuripohdintoja ja Lukutoukan kulttuuriblogi.
 |
| Ari Räty: Syyskuun viimeinen (Tammi 2017) 311 sivua |
Paljon myöhemmin koulupoikajoukon yksi jäsen, Tomi Ristimäki joka tunnetaan lempinimellä Syyskuu, ei ole vieläkään näkemäänsä unohtanut. Hän on päättänyt, että vielä joskus hän löytää erikoisella tavalla liikkuvan miehen, joka tappoi nuoren Elinan.
Tarunhohtoinen Etsijä, yksinäinen moottoripyörämies. Vaikka hän ei ollut koskaan arvostellut poliiseja, ei edes yksityisesti saati julkisesti, lehti antoi ymmärtää että Ristimäen retket olivat nimenomaan vastalause poliisin tehottomuudelle.Kun käy ilmi, että Syyskuun löytämä Elina saattaa olla vain yksi murhaketjun osanen, lähtevät pyörät liikkeelle. Surmien tekijä alkaa kiinnostaa myös Eskelistä, josta muotoutuu tarinan hyvä poliisi. Vastaparikseen hän saa Hagmanin, pahan poliisin, joka puolestaan pyrkii keinoja kaihtamatta estämään rikoksen tai rikossarjan selvittämisen.
Kun Eskelinen mokaa ja antaa vastapuolelleen riittävän hyvän lyömäaseen, ei hänestä ole sankarin viittaa kantamaan. Niinpä valokeilaan asettuu Syyskuu, joka onkin hahmona kiinnostava kaikessa rosoisuudessaan. Jännitettäkin tarinaan rakentuu kiitettävästi, kun uhkaukset, etsiminen, löytäminen ja tavallisen elämän haasteet kohtaavat.
Syyskuun viimeinen on tummasävyinen, ajoittain lohdutonkin tarina, jonka henkilöille ei liikaa ole onnea suotu. Henkilöiden motiivit jäivät mielestäni liiaksi ilmaan, kun esimerkiksi Hagmanin syitä haluun peitellä rikoksia ei oikein avata. Pienesti kyllä, mutta ei riittävästi. Syyskuun viimeinen on kuitenkin kaiken kaikkiaan toimiva jännäri, jota lukiessa tulee pohtineeksi muun muassa koston tematiikkaa. Vetävää kotimaista dekkaria etsivälle uskallan Syyskuuhun tutustumista suositella.
Helmet 2017: 24. Kirjassa selvitetään rikos.
Muualla: Rakkaudesta kirjoihin, Tuijata. Kulttuuripohdintoja ja Lukutoukan kulttuuriblogi.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.