"Elli oli hänen nimensä.
Jo pienenä teki hänen mielensä tikapuille kiivetä, ensin alimmalle piille, sitten piitä ylemmä, yhtä piitä, kahta, ja määrä oli päästä neljännelle piille, joka oli paksumpi kuin muut. Ja sieltä sitten katsella alaspäin keittiön rappusille, jossa kerjäläislapsia leikitteli, ja eteenpäin pihamaata pitkin, jonka keskellä Musti makasi käppyrässä."
 |
| "Juhani Ahon koski" - Huopanankoski Viitasaarella. |
On hämmästyttävää, miten yli satavuotias kirja tarjoaa yhä edelleen jotain olennaista ihmisluonnosta. Aho tavoittaa vakuuttavasti nuoren tytön mielenmaisemaa, kun Elli kamppailee epävarmuuden ja huonommuudentunteensa kanssa. Vanhempien kömpelyys ja ympäröivän yhteisön odotukset kilpistyvät Elliin, joka etsii omaa paikkaansa ja kasvaa nuoreksi ajassa, jossa lapsen (varsinkaan tytön) kouluttaminen ei ole itsestäänselvyys ja tie kohti avioliittoa näyttää olevan valmiiksi määritelty. Ellin yritykset löytää itsensä ja saada osakseen arvostusta ovat aika ajoin nekin kömpelöitä, joskus kypsymättömiä, joskus ihastuttavia osoituksia mielen lujuudesta olkoonkin, että tyttö on epävarma ja kasvuiässä muiden arvioiville katseille altis. Ellin mieli kaipaa kauemmas kotipihasta, ja kiehtovasti tarinaan rakentuu vastakkainasettelua mielen lennon ja ympäröivien ihmisten asettamien rajojen välille - kun pitäisi olla tavallinen ja kunnollinen eikä haikailla ja unelmoida.
Nykylukijan silmiin Papin tytär on toki paikoin naiivi, mutta silti se on edelleen myös vakuuttava ja ajaton. Ei ihminen niin suuresti ole Ahon ajoista muuttunut, edelleen paineet tulla hyväksytyksi ja huomatuksi vaikuttavat niin nuoriin kuin vanhempiinkin. Kauniisti Aho kieltä käyttää ja sielukkain lausein luo tunnelmaa, joka vetoaa nykylukijaankin.
Papin tyttären tarinalle jatkoa tarjoaa Papin rouva - luulenpa, että se täytyy lukemistoon sisällyttää myöskin.
Aiemmat klassikkohaasteosallistumiseni:
- Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva
- Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen
- William Shakespeare: Kesäyön unelma
Huikea tuo koskikuva, oikein jäätävän sinisenä se vyöryy eteenpäin!
VastaaPoistaMinäkin olen ihan hullaantunut tähän klassikkohaasteeseen ja vaikka joskus lukeminen jää viime tippaan, niin silti se "kiire" on minulle ollut aina positiivista kiirettä. Tässä kun tunnustellaan, niin itse voin tunnustaa etten ole lukenut yhtäkään Juhani Ahon kirjaa. Että klassikonmentäviä aukkoja löytyisi aika monta sivistyksessäni.
Tämä Papin tytär vaikuttaa sellaiselta, että voisi lukaista kun mahdollisesti pääsen kesällä suomalaisen kirjaston hyllyjä tonkimaan. :P
Huikea oli tuo päivä, kun kosken partaalle pysähdyin. Pakkasta parikymmentä astetta mutta pakko oli mennä kuvaamaan. :)
PoistaKlassikkohaaste on kyllä niin innoittava! Se innostaa pohtimaan, mitä kaikkea vielä onkaan lukematta - lista on loputon - ja lisäksi on kivaa miettiä, mitä voisikaan lukea seuraavaan haasteeseen. Eihän siihen ole kuin puoli vuotta! Ja lisäksi on tietysti hauskaa lukea postauksia klassikoista.
Minäkin olen lukenut tähän asti vain ulkomaalaisia klassikoita, joten kesällä pitää varmaankin lukea kotimaista. :) Täytyy laittaa tämä korvan taakse, sillä kuulostaa hyvin samantyyppiseltä kuin Minna Canthin kirjat - ajaton ja oivaltava.
VastaaPoistaNythän onkin erityisen hyvä vuosi perehtyä kotimaisiin teoksiin. Jos Canthista pidät, tätä uskaltaa kyllä suositella!
PoistaHienon kirjan valitsit klassikkohaasteeseen. Papin tytär on yksi suosikkini kotimaisista kirjoista. Luin sen nuorena tyttönä eli yli 30 vuotta sitten ja se teki vaikutuksen. Silloin hienoinen naiivisuus ei haitannut. Aho on terävä kuvaaja ja yllättävän hyvin pääsi nuoren tytön ja naisen sisimpään. Muistan, että loppu - viimeinen lause oli mykistävä.
VastaaPoistaPapin rouva ei sitten niinkään tehnyt vaikutusta, vaikka luettava sekin oli.
Oi että, saapa nähdä millaisia ajatuksia Papin rouva minussa herättää. Aion sen kyllä jossain vaiheessa lukea, sen verran jäi Ellin kohtalo kutkuttamaan.
PoistaAho on tosiaan niin terävä kuvailuissaan, että ei pidä antaa häiritä, vaikka jotkut asiat nykylukijan silmiin saattavat pienoisesti pistää.
Kiitos hienosta arviosta <3
VastaaPoistaJoskus on nämäkin tullut luettua ja voipi olla, että löytyvät jostakin ullakon laatikosta.
Kiitos, Mai. <3 Minä muuten luin tämän e-kirjana, kun en ennättänyt saada perinteistä muotoa mistään käsiini.
PoistaMulla on nämä kotimaiset melko hyvin luettuna, mutta ulkomaisissa on järkyttäviä aukkoja. TBR-listalleni keräsin lähinnä ulkomaisia kirjahyllyni teoksia.
VastaaPoistaPapin tytär ja Papin rouva tekivät suuren vaikutuksen opiskeluaikoinani. Ellin mielenliikkeet oli kuvattu hyvin asioiksi. Aho on taituri nykymittapuullakin.
Kyllä minullakin tuo ulkomainen kirjallisuus painottuu, kun sivistyksen aukoista puhutaan. Siellä on sarkaa kynnettävänä!
PoistaAho on tosiaan taituri. Juhan olen lukenut useampaan kertaan, ja aina se kiehtoo. Tuo Papin rouva pitää vielä joskus lukea.
Juhani Aho on mun suosikki näistä kotimaisista klassikkokirjailijoista. Joitakin kirjoja on vielä lukematta häneltä, niin voisin ottaa jonkun niistä seuraavaan klassikkohaasteeseen jossen muuta keksi.
VastaaPoistaAho on kyllä upea! Voisin minäkin hänen tuotantoonsa perehtymistä jatkaa, paljon on vielä lukematta.
PoistaMinulla tämä oli ensimmäinen lukemani Juhani Ahon kirja, ja olin heti myyty. Sekä kieli että kirjailijan eläytyminen Ellin sielunelämään tekivät suuren vaikutuksen. Papin rouvassakin on samaa hienoa kieltä ja kuvausta.
VastaaPoistaMinäkin olen kovin vaikuttunut siitä, kuinka hienosti Aho Ellin mieltä kuvaa. Innolla alan jo odottaa, että ennätän Papin rouvan pariin.
PoistaJuhani Aho voisikin olla minunkin seuraava klassikkohaastekirjailija, kun vuorottelen kotimainen mieskirjailija, ulkomainen naiskirjailija, kotimainen naiskirjalija, ulkomainen mieskirjailija
VastaaPoistaSuosittelen Ahoa, hänen tuotantoonsa kannattaa tutustua.
Poista