Siirry pääsisältöön

Kuinka klassikkohaastekirja valitaan?

Klassikoita, klassikoita.
Kirjabloggaajien klassikkohaaste on taas käsillä! Neljättä kertaa haaste kokoaa bloggaajia lukemaan klassikkoteoksia, ja tällä kertaa rupeamaa emännöi Yöpöydän kirjat -blogi.


Nyt ei käsillä kuitenkaan ole klassikkopostaus vaan tarina siitä, kuinka luettavaa kirjaa ei ehkä kannata valita, ellei halua tehdä niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin kirjan valikoimisesta arjen haastetehtävää.

Yksinkertaisimmillaan kirjan valinta tapahtuu näin:
  1. Pidä listaa klassikoista, jotka vaikuttavat kiinnostavilta. (Esimerkiksi klassikkohaastepostauksista löytyy hienoja vinkkejä!)
  2. Hanki kirja vaikkapa kirjastosta itsellesi.
  3. Lue kirja.

Vaikeammaksi asian voi tehdä siten, että ei pidä klassikkolistaa vaan luottaa pettämättömään muistiinsa. Viime kesänä klassikkohaastebloggauksia lukiessani ihastelin, miten kiehtovia kirjoja on maailma pullollaan. Mutta en kirjoittanut mitään muistiin. En yhtäkään nimekettä.


Klassikkohaasteen lähestyessä kannattaakin sitten käyttää aikaa itsensä soimaamiseen. Lisäksi voi epätoivoisesti inttää, että nyt ei löydy mitään luettavaa, vaikka ihan hyvin tietää, että klassikoista sitä luettavaa varmasti löytyy.

Seuraava askel on se, että valitsee kirjan, joka hieman kiinnostaa ja on jollain tapaa tuttukin. Esimerkkinä toimikoon Minna Canthin Papin perhe, jota lueskellessa saattaa tulla tunne, että tässähän on jotain tuttua. Mielessä voi jo kaavailla postausta siitä, miten Canthin tuotannossa jotkut teemat toistuvat hyvinkin selkeästi. Onpa ihmisissä ja perhekuvauksessakin jotain samaa kuin aiemmin luetussa.

Kun Papin perhe on luettu noin puoliväliin, voi olla hyvä hetki tarkistaa lukupäiväkirjasta tai blogista, mikä mahtoikaan olla se teos, jossa on hyvin samanlaisia piirteitä kuin tässä parhaillaan luettavassa teoksessa. Ja kas, eikös blogista löydy postaus Canthin teoksesta nimeltä Papin perhe!

Tässä vaiheessa voi vaipua epätoivon valtaan tai olla kiitollinen siitä, että blogi on jälleen täyttänyt alkuperäisen tarkoituksensa eli toiminut muistikirjana hajamieliselle ja unohtavaiselle lukijalle. Ja sitten voi suunnata uutta kirjaa valitsemaan.

Koska aikaa on tuhraantunut kaikkeen epäolennaiseen ja elämässä on muutakin kuin klassikkojen lukemista, ei Alastalon salissa ole enää vaihtoehto. Sen sijaan lähdetään etsimään klassikkoa tutulla ja turvallisella periaatteella: saisi olla mahdollisimman lyhyt. Eikä kotimaisuuskaan haittaisi, kun nyt kerran Suomen satavuotisjuhlavuotta vietetään.

Viimein löytyy kirja, jonka ehtii hyvin parissa viikossa lukemaan kaiken muun arkitohinan ohessa. Siitä lisää huomenna!

Kommentit

  1. Hih, hyvä että sentään sait jotain luettua tämän kertaiseen haasteeseen. :D Minä olen tähän asti onnistunut etenemään muistin varassa ja mututuntumalla, "tämä voisi olla kiva". Tyyli toimii, kun tarpeeksi ajoissa aloittaa lukemisen. Joka klassikkokierroksella olen tosin aikonut kirjoittaa vinkkejä muistiin, ja ehkäpä nyt viimein saan sen tehtyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä minäkin olen nyt sen verran viisastunut, että kirjoitan vinkkejä muistiin. :D

      Poista
  2. Voi ei. Hauska postaus, vaikka tietenkään ei ole hauska, että alkuun luit vahingossa siihen jo ennestään luettua kirjaa. Hyvä kuitenkin että ehdit jotain muuta sitten lukemaan!
    Tiia

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii