Siirry pääsisältöön

Robert Galbraith: Käen kutsu

"Somé heitti jalkansa toisen päälle liian näyttävästi ja sanoi hämmästyttävän rempseästi:
- Eli tilintarkastajan mielestä Käki ehkä murhattiin?
- Olen aina kutsunut Lulaa Käeksi, hän lisäsi tarpeettomasti."
Robert Galbraith: Käen kutsu
(Otava 2013)
Alkuteos The cuckoo's calling 2013
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Äänikirjan kesto 16h 40min.
Lukija Eero Saarinen.
Hassusti päädyin kuuntelemaan J. K. Rowlingin salanimellä Robert Galbraith kirjoittaman dekkarisarjan ensimmäisen osan vasta, kun olin jo kuunnellut muut osat. Cormoran Strike -sarjan viimeisin osa, Pahan polku, julkaistiin 2015 ja Silkkiäistoukka vuonna 2014. Hyvin nuo jälkimmäiset toimivat ilman ensimmäisen osan tuntemustakin, mutta silti päätin ostaa Elisa Kirjan äänikirjatarjouksista Käen kutsun lenkkiseurakseni.

Tarina marssittaa siis näyttämölle Afganistanin sodan veteraanin, isokokoisen, ei järin komean Cormoran Striken. Mies on juuri päätynyt eroon pitkäaikaisen tyttöystävänsä kanssa, mutta myrskyisä suhde ei ole painunut kokonaan mielen perukoille. Väliaikaisena majapaikkana toimii yksityisetsivätoimiston nurkka, ja väliaikaisesti toimistoon asettuu myös Robin, jonka on määrä suunnata piakkoin toisiin työtehtäviin vuokratyöfirman kautta. Robin tosin ei ole työkomennuksesta lainkaan pahoillaan, sillä hänen salaisiin haaveisiinsa lukeutuu etsivätyö.

Striken palkkaa etsivätyöhön mies, jonka sisar, huippumalli Lula Landry, on kuollut pari kuukautta aiemmin. Itsemurha, väittää poliisi, mutta veli on toista mieltä ja haluaa tapausta selvittämään miehen, johon hänellä on etäinen yhteys jo vuosien takaa. Kun samaan yhteyteen liittyy pian toinenkin kuolemantapaus, on selvää, että liikkeellä on murhaaja.

Robert Galbraith - eli J. K. Rowling - kirjoittaa kyllä sujuvasti ja Eero Saarisen luentaa on ilo kuunnella. Kovin vakuuttava aloitus Strike-sarjalle Käen kutsu ei mielestäni kuitenkaan ole. Murhaajan arvasin varsin pian, ja tarinassa on mielestäni turhan paljon tyhjäkäyntiä (vaikkei se haitannut lopulta kovinkaan paljon, kiitos Eero Saarisen). Se, että Strike kiertää siellä täällä haastattelemassa ihmisiä ja harmittelee, kun proteesi hiertää, voisi olla hieman vähäisemmässä osassa.

Toki dekkarissa on myös paljon hyvää. Striken ja hänen uuden assistenttinsa välinen jännite on käsinkosketeltavaa, ja kirpeästi tarinassa tuodaan esille julkisuuden kiroja ja sitä, miten raadollisia ihmiset toisilleen ovat.
Onneton on se, jonka kuuluisuus tekee kuuluisaksi hänen epäonnensa. (Lucius Accius)
Mielestäni sarjan muut osat ovat onnistuneempia, ja edelleen odottelen innolla, josko Striken tutkimuksia pääsisi taas seuraamaan. Ainakaan vielä en ole saanut itseäni ilahduttaa tiedolla sarjan uusista osista.

Cormoran Strike -sarjan avausosasta muualla: Kirsin kirjanurkka, Kirjavinkit, Kirjaneidon tornihuone, Kujerruksia, Kirjojen keskellä ja Oksan hyllyltä, Hurja Hassu lukijaAmman lukuhetki ja Kirjoihin kadonnut.

Tällä dekkarilla pääsenkin heti korkkaamaan uuden Helmet 2017 -haasteen. Kuittaan Käen kutsulla kohdan 7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja.

Kommentit

  1. Ei saanut tämä minua innostumaan, joten pysyttelen suosiolla Rowlingin muissa kirjoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämä aloitus minuakaan täysin vakuuttanut, mutta jatko-osista olen pitänyt enemmän.

      Poista
  2. Minulle tämä oli iloinen yllätys. En ole lukenut harripettereitä, mutta dekkarina Galbraith muutamaa säröä lukuunottamatta napsui sujuvasti kohdalleen. Pitäisi varmaan tutustua jatko-osiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä jatko-osia, minusta ne ovat tätä aloitusta parempia.

      Poista
  3. Minustakin tämä on Strike-sarjan heikoin, mutta silti ihan kelvollinen. Mutta juoni on todellakin väliin vähän hitaasti kehkeytyvä. :) Luin sarjan ensin kirjoina ja syksyllä innostuin kokeilemaan ääniversioita. Saarinen lukee upeasti tätä sarjaa, jäin aivan koukkuun hänen luentaansa. Et ole ainut, joka odottelee seuraavaa osaa tähän sarjaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saarisen lukeminen on tosiaan hienoa! Luulen, että huonompaakin kirjaa kuuntelisi Saarisen ansiosta aika pitkään. :)

      Poista
  4. Lainasin tämän juuri Helmet-haastetta varten (nimimerkillä kirjoittava). Saapa nähdä, miten uppoaa minuun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin seurailla blogiasi, mielelläni lukisin ajatuksiasi tästä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…