Siirry pääsisältöön

Mikko Kalajoki: Miesmuisti

"Minun muistojani ei ole kenelläkään muulla kuin minulla, ainakaan siinä muodossa ja siinä järjestyksessä kuin ne uniini tulevat."
Mikko Kalajoki: Miesmuisti
WSOY 2017
286 sivua
Mikko Kalajoen kolmas romaani Miesmuisti marssittaa eteemme Arto Tiensuun, jonka elämä voisi olla kauniisti mallillaan. On perhe, työpaikka, pian uusi kotikin. Mutta kun Tiensuun arkeen kurkistaa, alkaa pian hahmottua, mikä kaikki on pielessä. Esimerkiksi vaikka se, että vaimo pompottaa, vaikka mies tekee perheensä eteen sen, minkä ehtii. Tai vaikka se, että kives kipuilee. Eikä elämä kahden poikaviikarin kanssakaan aina aivan mutkatonta ole. Ja sitten pitäisi hoitaa vielä työ lapsuudenkaverin alaisuudessa.

Haasteita päähenkilöllä riittää, se on selvää. Haasteita kyllä riittää lukijallakin, joka ei välttämättä jaksa innostua siitä, miten Tiensuu vatvoo (miehisiä) vaivojaan ja kyttää nuorta ja nättiä päiväkodin työntekijää. Kärjistetty kouhotus ei oikein imaise mukaansa, ennen kuin tarina heittää lukijalle koukun:
Mietin, onko Suurpäällä jossain albumi, jonka väliin on kätketty sama lehtileike. Näkeekö Suurpää koskaan painajaisia elokuusta 1991, joutuuko se hukuttamaan muistonsa viinaan ja irtoseksiin?
Harmi vain, että koukku on niin huterasti kiinni, että se ei oikein kannattele. Muistaminen ja menneisyyden varjot ovat kiinnostavia teemoja, mutta ne jäävät ilmaan: olisin toivonut enemmän täkyjä ja vähemmän kohellusta.

Silti hyvääkin on. Mikko Kalajoen kynänjälki on vetävä ja sujuva. Arkisia tilanteita katsellaan pilke silmäkulmassa ja paikoin niissä on niin paljon tunnistettavaa, että nauru on herkässä. Kärjistetyt kuvat elämästä muotoutuvat satiiriksi yksilön (lähinnä miehen) kohtaamista paineista, jotka liian suuriksi kasautuessaan voivat johtaa arvaamattomiin seurauksiin.

Helmet-haaste: 28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan.

Kommentit

  1. Juuri tuo kärjistäminen ja satiiri kolahtivat minulla Miesmuistissa, Mikko Kalajoki on hurmaavalla tavalla hauska. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huumori onkin haastava laji, kun aina ei kolahda, vaikka perustat kunnossa olisivatkin. Arvaan, että tämä kyllä ystävänsä löytää, vaikken minä suuresti innostunutkaan. :)

      Poista
  2. Katselin tätä uutuuskirjalistoja selatessa, mutta jotenkin kirja ei vaan tunnu kuvauksenkaan perusteella omalta. En ehkä juuri nyt tässä elämäntilanteessa jaksa lukea keski-ikäisen miehen tilityksiä elämästään, jossain toisessa vaiheessa varmaan uppoaisi paremmin. Taitaa jäädä itseltä siis lukematta tämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En varmaan olisi tätä lukemistooni valinnut, ellei kirja olisi postilaatikkoon kolahtanut. Suosittelisin tätä sellaiselle lukijalle, joka tykkää miesmeiningistä ja kohellushuumorista. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok