Siirry pääsisältöön

Mari Manninen: Yhden lapsen kansa

"Yhden lapsen politiikka oli nykivää, ja sen vaikutukset yllättivät päättäjät kerta toisensa jälkeen. Sen nimissä sanottiin yhtä ja tehtiin toista. Periaatteessa yhden lapsen politiikka piti toteuttaa valistuksen keinoin, mutta keskusvalta jakoi maakuntiin niin tiukat tavoitteet, että pakkoabortit ja joukkosterilaatiot olivat hyvin yleisiä."
Mari Manninen: Yhden lapsen kansa
- Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret
(Atena 2016)
205 sivua
Mari Mannisen tietokirja Yhden lapsen kansa - Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret voitti Tietokirjallisuuden Finlandian. Palkinnosta päätti Jörn Donner, joka piti Helsingin Sanomien mukaan voittajateosta koskettavana ja riipaisevana. Toimittajana työskentelevä Manninen asuu Pekingissä ja on kirjoittanut Kiinasta suomalaisiin lehtiin.

Kirjassaan Mari Manninen avaa kiinalaista yhden lapsen politiikkaa monipuolisesti eri näkökulmista. Näkökulmia teokseen tuovat haastateltavat, joita toimittaja-kirjailija on kiertänyt ympäri Kiinaa tapaamassa. Urakalle täytyy nostaa hattua, sillä Manninen on tavoittanut ilmeisempien äänten lisäksi myös sellaisia henkilöitä, joiden osa ei ole ollut mitenkään myönteinen. Haastatteluun on suostunut esimerkiksi rouva Dong, jonka työnä oli valvoa, ettei perheisiin syntynyt sallittua enempää lapsia.

Manninen mainitsee useaan otteeseen, että poliittisen päätöksen tarkoitusperät olivat hyvät. Kiinalaispäättäjät huolestuivat väestönkasvusta ja halusivat hillitä sitä säännöksin. Kuitenkaan, kuten usein käy, päättäjät eivät voineet aavistaa, mitä kaikkea ratkaisusta seurasi. Ihmisten yksityisyyden loukkaamista, perheiden sisäisiin asioihin puuttumista hyvin raskailla tavoilla, poikalasten suosimista ja sitä seurannutta sukupuolijakauman vinoumaa. Ja niin edelleen. Lista on loputon, ja sitä listaa Mari Manninen avaa monin tavoin.
Näin kiinalaiset orpokodit siis täyttyivät tytöistä. Yhden lapsen politiikka synnytti tyttöjen ylijäämän, ja politiikan vuoksi kiristetty adoptio työnsi tytöt orpokoteihin yhä vauhdikkaammin.
Toki on niin, että kaikkia kiinalaisia yhden lapsen politiikka ei ole satuttanut - sellaisiakin kommentteja kirjasta löytyy. Pääsääntöisesti mieleen kuitenkin jää murheellisia kohtaloita ja elämäntarinoita, joita tiukka valvonta on varjostanut. Selvää on, että lähes neljäkymmentä vuotta sitten tehty päätös on vaikuttanut laajalti koko kiinalaiseen yhteiskuntaan.

Yhden lapsen kansa on kattava tietopaketti siitä, miten yhden lapsen politiikka on jättivaltiossa vaikuttanut kansalaisiin ja yhteiskuntaan. Teos antaa puheenvuoron tavallisille kansalaisille, mikä ei varmastikaan ole pieni juttu valtiossa, jossa valvonta on tiukkaa.

Mari Mannisella on miellyttävä tapa kirjoittaa, vaikka haastateltujen tarinat eivät usein  kauniita olekaan. Hän on mukavasti teoksessaan läsnä mainiten aika ajoin omista havainnoistaan ja kommentoimalla haastateltaviensa toimia. Hän myös toteaa, miten Kiinan lapsimäärä olisi voinut lähteä joka tapauksessa laskuun ilman ankaraa kontrolliakin: avainasiana on koulutus, sillä kouluttautuneet tekevät lapsia vähemmän.

Teoksensa alussa Manninen varoittaa, että lukiessa voi välillä kuristaa kurkkua. Niin todella käykin, sen verran riipaisevia kertomuksia teoksesta löytyy. Sitä, että lapsi voidaan riistää vanhemmiltaan ja jopa tappaa, tuntuu mahdottomalta käsittää. Pelkkää synkkyyttä ei kuitenkaan ole tarjolla, vaan mukana on myös selviytymistarinoita, ja teoksesta muodostuu myös kiinnostava kurkistusaukko kiinalaisuuteen.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös Katri, Henna, ArjaTiia, AnuNanna, LiisaMrs Eriksson ja Ei-Leen Sato.

Helmet 2017: 11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja.

Kommentit

  1. Karmivia juttuja avautuu tässä kirjassa yhden lapsen politiikasta. Juuri ihmisten kokemukset tekivät siitä kiinnostavan kurkistuksen Kiinaan.
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Tavallisten ihmisten kertomukset siitä, mitä poliittinen päätös heille merkitsi, eivät voi olla herättämättä tunteita.

      Poista
  2. Hieno tietoteos, hyvin keskustelua avaava. No älytöntä touhua se oli alunperinkin. Jokainenhan tuon ymmärsi, että miehiä ihannoivassa maassa halutaan synnyttää vain se poikalapsi, jos saa valita. Kiinalainen kulttuuri näytti monet puolet itsestään tässä reportaasikirjassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjassa avataan hyvin kiinalaista kulttuuria muutenkin kuin yhden lapsen politiikan näkökulmasta, vaikka siihen kaikki lopulta kiertyykin. Lopultahan on käynyt niin, että tyttöjäkin on alettu arvostaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok