Siirry pääsisältöön

Juhani Aho: Papin tytär

"Elli oli hänen nimensä.
     Jo pienenä teki hänen mielensä tikapuille kiivetä, ensin alimmalle piille, sitten piitä ylemmä, yhtä piitä, kahta, ja määrä oli päästä neljännelle piille, joka oli paksumpi kuin muut. Ja sieltä sitten katsella alaspäin keittiön rappusille, jossa kerjäläislapsia leikitteli, ja eteenpäin pihamaata pitkin, jonka keskellä Musti makasi käppyrässä."
"Juhani Ahon koski" - Huopanankoski Viitasaarella.
Kirjabloggaajien klassikkohaasteessa on meneillään jo neljäs kierros, ja tällä kertaa haastetta emännöi Yöpöydän kirjat -blogi. Klassikkohaaste on siitä mukava, että siitä on tullut jo perinne, jota osaa odottaa. Lisäksi haaste ilahduttaa siinäkin mielessä, että valinnanvaraa riittää aina vain: lukemattomia klassikoita kun on edelleen nolostuttavan paljon.

Aiemmilla kierroksilla olen lukenut ulkomaisia klassikkoteoksia, joten tällä kertaa olikin hyvä tarttua kotimaiseen teokseen semminkin, kun meneillään on kotimaamme suuri juhlavuosi. Kotimaisissa klassikoissakin riittää vielä tutustuttavaa moneen, moneen haasteeseen, mutta tällä kertaa luettavakseni valikoitui muutaman mutkan kautta kirja ajalta ennen itsenäisyyttä.

Juhani Ahon pienoisromaani Papin tytär on Ellin kasvutarina. Romaanin aikana Elli kasvaa pikkutytöstä nuoreksi naiseksi, joka joutuu puntaroimaan, jääkö odottamaan todellista rakkautta vai tyytyykö siihen, mitä saa.

On hämmästyttävää, miten yli satavuotias kirja tarjoaa yhä edelleen jotain olennaista ihmisluonnosta. Aho tavoittaa vakuuttavasti nuoren tytön mielenmaisemaa, kun Elli kamppailee epävarmuuden ja huonommuudentunteensa kanssa. Vanhempien kömpelyys ja ympäröivän yhteisön odotukset kilpistyvät Elliin, joka etsii omaa paikkaansa ja kasvaa nuoreksi ajassa, jossa lapsen (varsinkaan tytön) kouluttaminen ei ole itsestäänselvyys ja tie kohti avioliittoa näyttää olevan valmiiksi määritelty. Ellin yritykset löytää itsensä ja saada osakseen arvostusta ovat aika ajoin nekin kömpelöitä, joskus kypsymättömiä, joskus ihastuttavia osoituksia mielen lujuudesta olkoonkin, että tyttö on epävarma ja kasvuiässä muiden arvioiville katseille altis. Ellin mieli kaipaa kauemmas kotipihasta, ja kiehtovasti tarinaan rakentuu vastakkainasettelua mielen lennon ja ympäröivien ihmisten asettamien rajojen välille - kun pitäisi olla tavallinen ja kunnollinen eikä haikailla ja unelmoida.

Tarinassa huomio kohdistuu vahvasti Elliin, joka on ympäröivän yhteisön jäsen, kiistatta, niin hyvässä kuin pahassa. Muiden odotukset ja käsitykset vaikuttavat vahvasti paitsi tarinan päähenkilöön, myös muihin - esimerkiksi sulhasehdokas Arthuriin - ja tuota sisäisen ja ulkoisen välistä ristiriitaa Aho kuvaa hyvin.

Nykylukijan silmiin Papin tytär on toki paikoin naiivi, mutta silti se on edelleen myös vakuuttava ja ajaton. Ei ihminen niin suuresti ole Ahon ajoista muuttunut, edelleen paineet tulla hyväksytyksi ja huomatuksi vaikuttavat niin nuoriin kuin vanhempiinkin. Kauniisti Aho kieltä käyttää ja sielukkain lausein luo tunnelmaa, joka vetoaa nykylukijaankin.

Papin tyttären tarinalle jatkoa tarjoaa Papin rouva - luulenpa, että se täytyy lukemistoon sisällyttää myöskin.

Aiemmat klassikkohaasteosallistumiseni:
  1. Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva
  2. Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen
  3. William Shakespeare: Kesäyön unelma

Kommentit

  1. Huikea tuo koskikuva, oikein jäätävän sinisenä se vyöryy eteenpäin!

    Minäkin olen ihan hullaantunut tähän klassikkohaasteeseen ja vaikka joskus lukeminen jää viime tippaan, niin silti se "kiire" on minulle ollut aina positiivista kiirettä. Tässä kun tunnustellaan, niin itse voin tunnustaa etten ole lukenut yhtäkään Juhani Ahon kirjaa. Että klassikonmentäviä aukkoja löytyisi aika monta sivistyksessäni.

    Tämä Papin tytär vaikuttaa sellaiselta, että voisi lukaista kun mahdollisesti pääsen kesällä suomalaisen kirjaston hyllyjä tonkimaan. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huikea oli tuo päivä, kun kosken partaalle pysähdyin. Pakkasta parikymmentä astetta mutta pakko oli mennä kuvaamaan. :)

      Klassikkohaaste on kyllä niin innoittava! Se innostaa pohtimaan, mitä kaikkea vielä onkaan lukematta - lista on loputon - ja lisäksi on kivaa miettiä, mitä voisikaan lukea seuraavaan haasteeseen. Eihän siihen ole kuin puoli vuotta! Ja lisäksi on tietysti hauskaa lukea postauksia klassikoista.

      Poista
  2. Minäkin olen lukenut tähän asti vain ulkomaalaisia klassikoita, joten kesällä pitää varmaankin lukea kotimaista. :) Täytyy laittaa tämä korvan taakse, sillä kuulostaa hyvin samantyyppiseltä kuin Minna Canthin kirjat - ajaton ja oivaltava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nythän onkin erityisen hyvä vuosi perehtyä kotimaisiin teoksiin. Jos Canthista pidät, tätä uskaltaa kyllä suositella!

      Poista
  3. Hienon kirjan valitsit klassikkohaasteeseen. Papin tytär on yksi suosikkini kotimaisista kirjoista. Luin sen nuorena tyttönä eli yli 30 vuotta sitten ja se teki vaikutuksen. Silloin hienoinen naiivisuus ei haitannut. Aho on terävä kuvaaja ja yllättävän hyvin pääsi nuoren tytön ja naisen sisimpään. Muistan, että loppu - viimeinen lause oli mykistävä.

    Papin rouva ei sitten niinkään tehnyt vaikutusta, vaikka luettava sekin oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että, saapa nähdä millaisia ajatuksia Papin rouva minussa herättää. Aion sen kyllä jossain vaiheessa lukea, sen verran jäi Ellin kohtalo kutkuttamaan.
      Aho on tosiaan niin terävä kuvailuissaan, että ei pidä antaa häiritä, vaikka jotkut asiat nykylukijan silmiin saattavat pienoisesti pistää.

      Poista
  4. Kiitos hienosta arviosta <3
    Joskus on nämäkin tullut luettua ja voipi olla, että löytyvät jostakin ullakon laatikosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mai. <3 Minä muuten luin tämän e-kirjana, kun en ennättänyt saada perinteistä muotoa mistään käsiini.

      Poista
  5. Mulla on nämä kotimaiset melko hyvin luettuna, mutta ulkomaisissa on järkyttäviä aukkoja. TBR-listalleni keräsin lähinnä ulkomaisia kirjahyllyni teoksia.

    Papin tytär ja Papin rouva tekivät suuren vaikutuksen opiskeluaikoinani. Ellin mielenliikkeet oli kuvattu hyvin asioiksi. Aho on taituri nykymittapuullakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minullakin tuo ulkomainen kirjallisuus painottuu, kun sivistyksen aukoista puhutaan. Siellä on sarkaa kynnettävänä!

      Aho on tosiaan taituri. Juhan olen lukenut useampaan kertaan, ja aina se kiehtoo. Tuo Papin rouva pitää vielä joskus lukea.

      Poista
  6. Juhani Aho on mun suosikki näistä kotimaisista klassikkokirjailijoista. Joitakin kirjoja on vielä lukematta häneltä, niin voisin ottaa jonkun niistä seuraavaan klassikkohaasteeseen jossen muuta keksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aho on kyllä upea! Voisin minäkin hänen tuotantoonsa perehtymistä jatkaa, paljon on vielä lukematta.

      Poista
  7. Minulla tämä oli ensimmäinen lukemani Juhani Ahon kirja, ja olin heti myyty. Sekä kieli että kirjailijan eläytyminen Ellin sielunelämään tekivät suuren vaikutuksen. Papin rouvassakin on samaa hienoa kieltä ja kuvausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen kovin vaikuttunut siitä, kuinka hienosti Aho Ellin mieltä kuvaa. Innolla alan jo odottaa, että ennätän Papin rouvan pariin.

      Poista
  8. Juhani Aho voisikin olla minunkin seuraava klassikkohaastekirjailija, kun vuorottelen kotimainen mieskirjailija, ulkomainen naiskirjailija, kotimainen naiskirjalija, ulkomainen mieskirjailija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen Ahoa, hänen tuotantoonsa kannattaa tutustua.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok