Siirry pääsisältöön

Takashi Hiraide: Kissavieras

"Talvi alkoi. Chibi saapui elämäämme raolleen jätetystä ikkunasta kuin pieni puronen, joka etenee kostuttaen pikku hiljaa kaltevaa pintaa. Kohtaloksi kutsuttu voima kuitenkin lähestyi tuota purosta."

Takashi Hiraide: Kissavieras
(S & S 2016)
Alkuteos 猫の客 [Neko no kyaku]
Suomentanut Raisa Porrasmaa
160 sivua
Kissavieras on pieni, sievä kirja. Sen päähahmoksi asettuu pieni, sievä kissa Chibi, joka yllättäen alkaa vierailla tokiolaisen kirjailijapariskunnan luona. Kissan edesottamusten seuraaminen ja vierailujen odottaminen elävöittävät parin rauhallista elämää, ja erilaista ulottuvuutta kissavieraan kohtaamisiin tuo sen ymmärtäminen, että Chibi on vain vierailija, ei oma.

Japanilainen romaani on rauhoittavaa ja samalla virkistävää luettavaa. Nykyaikaisen tietotulvan keskellä on kiehtovaa hypätä ajassa taaksepäin hetkeen, jota ei kuormita internet sosiaalisine medioineen. Kirjailijapariskunnalla on aikaa pysähtyä seuraamaan luontokappaleen elämää, ja samalla lukija pääsee kurkistamaan japanilaisuuteen monin eri tavoin.

Paljon tarinassa ei tapahdu, ja sisältö tuleekin aivan muualta kuin juonesta. Minäkertoja havainnoi näkemäänsä ja kokemaansa tarkasti. Kissavieras kuvaa niin seesteistä tunnelmaa kuin japanilaista kulttuuria eleettömästi ja samalla viehättävästi.

Kissat, ja erityisesti yksi tietty kissa, ovat tarinassa tärkeitä. Ne nimetään, toisin kuin ihmiset, ja kissat nousevat itsenäisinä kulkijoina symboloimaan elämää, rakkautta ja elämän haurautta. Kirja itsessään korostaa hetkeen pysähtymisen tärkeyttä: se vaatii rauhoittumaan äärelleen. Sen tekeekin mielellään siitä lähtien, kun kirjan saa käsiinsä: Kissavieras on esineenäkin kovin kaunis. Viehättävä ulkoasu on Satu Kontisen käsialaa.

Pienestä kirjasta muualla: Ullan Luetut kirjat, Kirjanurkkaus, Kannesta kanteen, Lumiomena ja Yöpöydän kirjat.

Kissavieras avaa osallistumiseni Kurjen siivellä -haasteeseen. Helmet 2016 -haasteessa: 10. Aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja.

Kommentit

  1. Ihastuttavan kirjakansikuvan olet tehnyt. Täydellinen.

    VastaaPoista
  2. Minäkin ihastelin kirjankansikuvaasi: niin raikas ja kaunis. <3

    Tämän kirjan aion lukea pian, se kuulostaa jotenkin niin ihastuttavalta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sara. <3
      Haluan mielelläni kuulla, mitä ajatuksia kirja sinussa herättää.

      Poista
  3. Tämä oli todella eleetön, kiehtova, suorastaan zeniläinen kirja. Ulkoasukin on upea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin rauhoittava, todellakin zeniläinen tarina.

      Poista
  4. Tämä kiinnostaa minua tosi paljon, viehkeys ja eleettömyys vetoavat minuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eleettömyyden ystäville tätä voi lämpimästi suositella.

      Poista
  5. Jonna, sinulle on haaste blogissani.

    <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…