Siirry pääsisältöön

Onnen hippusia

Sielunmaisemaa.
Tuija houkutti mukaan Sieluni hymyt -haasteeseen, johon kylläkin ehdin jo aiemmin osallistua - postaus löytyy täältä. Vaikka olen jo onnellisuudesta kuukausi takaperin kirjoittanut, ei kai haittaa, vaikka onnea miettii uudemmankin kerran, vähän eri näkökulmasta? Ei haittaa, totean itse, ja listaan satunnaisessa järjestyksessä asioita, jotka ovat viime aikoina tuoneet onnen ja ilon hippusia elämääni.
  • Järvimaisema jaksaa sykähdyttää aina vain. Varsinkin se tuttu ja kotoisa.
  • Auringonpaiste.
  • Lämmin ulkoilma.
  • Talven horroksesta heräävä luonto.
  • Koivu, joka yhtäkkiä onkin kasvattanut hiirenkorvat, vaikka äsken oli vielä talviasussaan.
  • Aamulla lapsen sängystä kantautuva tomera "äiti!"
  • Minua varten valmiiksi laitettu aamupala.
  • Perhe.
  • Töihin matkatessa nähty lapsi, jonka pyörän tarakalla matkusti valtava nallekarhu.
  • Krookukset, kevään airut.
  • Joutsenten huuto järvellä.
  • Työkavereilta saatu ilahduttava muistaminen - ja työkaverit.
  • Ulkoileminen.
  • Lukeminen, kirjat, hyvät tarinat.
Vappuna.
Kiitos Tuijalle haasteesta!
Tähän haasteeseen on jo moni vastannut, joten en enää haasta ketään. Mutta jos sinä, joka tätä luet, et olekaan vielä onnen aiheitasi listannut, otapa koppi! Haasteen alkuperä ja tarkemmat ohjeet löytyvät Iltatähden syttyessä -blogista.

Kommentit

  1. Ihana kirjoitus, ja kyllä onnesta sopii useampaankin kertaan kirjoittaa <3 Koivujen hiirenkorvat ja koko vihertyvä maa ovat kyllä ihana ihme! Onni on jo nämä toisiaan seuraavat vuodenajat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Katja! Vaihtelevat vuodenajat ovat rikkaus, kummasti sitä aina huomaa kohta kaipaavansa uutta aikaa vuodesta. Mutta nyt on ihanaa nauttia keväästä, joka juuri tällä hetkellä säteilee lämpöä!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii