Siirry pääsisältöön

Pauliina Susi: Takaikkuna

"Tänä yönä kaikki valvovat. Tarmo-boy käy läpi entisiä tyttöystäviään kotikonttorissaan housut kintuissa.
Hyvä työasento, hän voisi viestitellä sille. Pese kädet lopuksi. Ja aja parta, pliis. Kone on siinä hyllyllä vasemman olkasi takana, hammastahnan vieressä.
Leia puolestaan tutkii, kovin ahkerana ja kovin, kovin ahdistuneena iltapäivälehden nettisivulle pelmahtanutta artikkelia, jo otsikostaan alkaen selvästi journalismin riemuvoittoa.
Naistutkija miesseksin asialla kiihdyttää"
 
Pauliina Susi: Takaikkuna
Tammi 2015
457 sivua (e-kirja)


Pauliina Suden dekkari Takaikkuna valikoitui lukemistooni sattumalta, kun etsiskelin kirjaston e-kirjahyllystä luettavaa. Olin ohimennen noteerannut, että Suden dekkaridebyyttiä oli kiitelty, ja niinpä päätin napata kirjan luettavaksi.


Takaikkunassa seurataan useampaa henkilöä, joiden tiet risteävät, tavalla tai toisella. ProMen-hankkeen toiminnanjohtaja Leia, Leian tytär Viivi, oikeusministeri Tarmo Häkkilä ja salaperäinen it-nörtti Land-o käyvät lävitse omia elämänkuvioitaan ja ovat tietäen tai tietämättään yhteyksissä toisiinsa. Jokaisesta henkilöstä muodostuu omanlaisensa, ja kullakin on tarinassa sekä tehtävänsä että kipupisteensä. Tarinan liikkeellepaneva voima on ProMen-hanke, joka tarjoaa apua miehille, jotka ostavat seksipalveluja. Vai onko hyökyaallon syy sittenkin jossain muualla? Joka tapauksessa ProMen herättää kohua, ja sen ympärillä käydään keskustelua, joka on niin tuttua nykypäiväisestä keskustelusta: mihin verovaroja käytetään, mikä on tärkeää?

Tarmo Häkkilän myötä muotoutuu kuva siitä, miten varovainen poliitikon täytyy julkisuuden henkilönä olla. Jyrkkäpiirteiselle oikeusministerille varovaisuus on tietenkin hankalaa, ja jyrkkyyttään hän turvautuu melkoisen koviin otteisiin, joita innokas avustaja mielellään masinoi.

Paitsi että dekkarissa kuvataan hienosti ja todenmukaisesti nykyajan julkisuusmyllyä ja populistista keskustelua, on siinä vakuuttavasti mukana myös verkkovakoilu. Land-o:n hahmon kautta kuvataan, miten vaikeaksi elämä voi käydä, jos joku pahantahtoisuuttaan ulottaa lonkeronsa hyväuskoisen kansalaisen kimppuun.

Tarinan loppua kohden kierrokset kiihtyvät niin, että kirjaa ei meinaa malttaa laskea käsistään. Itse asiassa hämmästyin, kun tajusin, että painetussa kirjassa on yli 500 sivua. E-kirjaa lukiessa kirjan kokoa ei tietenkään hahmota, ja tässä tapauksessa tarina vei niin tehokkaasti mukanaan, että sivut kääntyivät aivan huomaamatta.

Enpä ihmettele lainkaan, että Takaikkuna päätyi Vuoden johtolanka 2016 -voittajaksi. (Lisää palkinnosta ja raadin perusteluista Kirsin kirjanurkassa.) Dekkari on sujuvasti kirjoitettu, henkilöiltään ja maailmaltaan rikas sekä pelottavan ajankohtainen. Suosittelen!

Kommentit

  1. Minä luin tämän pari viikkoa sitten, ja innostuin oikeastaan vasta puolivälin paikkeilla. Täytyy sanoa, että kirjan luettuani ryhdyin miettimään, mihin kaikkeen netissä "puumerkkini" olenkaan laittanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takaikkuna on pelottava juuri siinä, miten vakuuttavasti nettivakoilua kirjassa kuvataan. Saa miettimään omia toimia verkossa.

      Poista
  2. Tätä oli tosiaankin vaikea päästää käsistään :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…