Siirry pääsisältöön

Tietokirjat vievät -haaste

Kimmo Svinhufvud:
Kokonaisvaltainen kirjoittaminen
(Tammi 2007)
172 sivua
Ville Hänninen ja Harri Römpötti:
Hittiparaati - Suomalaisen sarjakuvan menestystarinoita
(Like 2014)
175 sivua
Leena Lumi muisti minua Tietokirjat vievät -haasteella, joka sai ensin säikähtämään: mitä ihmeen kirjoja minä tähän löydän? Kun kirjahyllyjäni hetken silmäilin, huomasin, että tarjontaa kyllä riittää. Jouduin lopulta valikoimaan, mitä otan haasteeseen mukaan.

Alun perin Klassikkojen lumoissa -blogista liikkeelle lähtenyt haaste on ohjeistettu näin:


- Valitse viisi tietokirjaa (joita et ole vielä esitellyt blogissasi) ja viisi nettisivua, joiden tiedon laatu on ansiokasta ja esittele ne lyhyesti blogissasi.
- Kielen tulee sekä kirjoissa että nettisivuissa olla jokin pohjoismaisista kielistä - siis tanskaksi, norjaksi, islanniksi, suomeksi, ruotsiksi, fääriksi, grönlanniksi, saameiksi, kveeniksi, meänkielellä jne
- Tietokirjat ovat niitä, joiden perässä mitä todennäköisimmin on laaja lähdeluettelo.
- Aikaisempi kirjoitukseni tietokirjoista  (Klassikkojen lumoissa/Lukumato) Siitä voi katsoa mitä ei ainakaan lasketa tietokirjaksi.

- Haasta mukaan vähintään kolme blogia jakamaan tietoa eteenpäin.

Sofia Kilpikivi:
Maratonmimmi - Askelmerkit sohvalta maaliin
(Tammi 2016)
192 sivua
Tässä minun kirjavalintani:
  • Sofia Kilpikiven Maratonmimmi - Askelmerkit sohvalta maaliin (Tammi 2016) on aloittelevan ja hieman jo lenkkipoluille ehtineenkin juoksijan kirja. Kilpikivi tarjoaa realististia ohjeita juoksuharrastuksesta kiinnostuneille rennolla mutta asiallisella otteella.
  • Ritva Haavikon teos Hevonen taiteessa, runoudessa, historiassa (WSOY 2003) on sanalla sanoen ihana. Se on hevosten ja taiteen ystävän toiveteos, jonka pariin vanhana hevostyttönä ja hevostytön äitinä palaan yhä uudelleen.
  • Ville Hännisen ja Harri Römpötin kirja Hittiparaati - Suomalaisen sarjakuvan menestystarinoita (Like 2014) tarjoaa kiinnostavan katsauksen kotimaisen sarjakuvan historiaan. Tekijöiden mukaan suomalainen sarjakuva elää parhaillaan taiteellista kulta-aikaa, ja siksi onkin kiinnostavaa katsoa sarjakuvien tekijöiden haastattelujen kautta, miten tähän kulta-aikaan on oikein tultu.
  • Kimmo Svinhufvudin Kokonaisvaltainen kirjoittaminen (Tammi 2007) on kulunut käsissäni lukuisia kertoja. Asiakirjoittamisesta kiinnostuneelle Svinhufvudilla on annettavaa kerta toisensa jälkeen.
  • Sirkka Lassilan tapaopas Uusi käytöksen kultainen kirja (WSOY 1997) on kirja, jonka sain joskus lahjaksi. Tuolloin en ehkä lahjan arvoa täysin ymmärtänyt, mutta kirjan pariin on tullut palattua moneen kertaan myöhemmin. Teoksesta on helppoa tarkistaa, mitä tarkoittaa esimerkiksi juhlakutsun pukukoodi tai mitä pitää ottaa juhlia järjestellessä huomioon. Vaikka Lassilan teos on jo vanha, eivät hyvät tavat (toivottavasti) vanhene kovin pian.
Ritva Haavikko:
Hevonen taiteessa, runoudessa, historiassa
(WSOY 2003)
352 sivua
Tässä nettisivuvalikoimani:
  • Google Scholar on mainio tiedonhakuväline silloin, kun kaipaan tieteellistä tietoa.
  • Kotimaisten kielten keskuksen nettisivuilla vierailen usein. Ajantasaista tietoa kielen normeista ja ohjeista kaipaavalle ehdottoman tärkeä sivusto.
  • Europarlamentin sivuille olen viime aikoina alkanut eksyillä, ja sivustolla onkin paljon ajankohtaista EU-tietoutta.
  • Tieteen termipankki on kätevä, kun haluan tarkistaa käsitteitä ja niiden merkityksiä.
  • Ylen uutisiin luotan enemmän kuin monien muiden.
Haastan seuraavat blogit tarttumaan tähän haasteeseen:
Kiitos Leenalle, kun haastoit mukaan! Ja kiitos Lukumadolle, joka haasteen ideoi. Hienoa, että tietokirjallisuutta nostetaan tällä tavoin esille.

Kommentit

  1. Kiitos, että ehdit tähän vastata<3

    Minäkin olen saanut äidiltä joskus lahjaksi Käytöksen kultaisen kirjan:)

    Tuo hevoskirja on varmaan vaikuttava.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta. <3
      Hevoskirja on tosiaan vaikuttava. Sitä on kiva välillä selailla, koska teoksessa on myös paljon taidetta.

      Poista
  2. Kiinnostavia valintoja.

    Kiitos Jonna haasteesta. Ehdinkin jo saada tämän haasteen Leena Lumilta. On vielä vastaaminen kesken, kun yhden kirjan kanssa on ongelmaa. Lähiaikoina palaan asiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No enpäs huomannutkaan, että Leenakin sinut jo haastoi. Nyt on siis kaksinkertaisesti haastetta. :)

      Poista
  3. Kiitos, vastaan tähän kesäkuun puolella. Itsekin taas siirryn asvaltin puolelle metsästä, eli pidän väliä suunnistuksesta ja siirryn hölkkätapahtumiin (tai pari on suunnittelilla ja yksi on jo tältä vuodelta takana ja tänään on Run Fest).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos ehdit tähän vastata. Keveitä askelia!

      Poista
  4. Kiitos haasteesta. Otin sen vastaan ja vastasin juuri äsken - vähän sovelsin yhteen erään toisen haasteen kanssa. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…