Siirry pääsisältöön

Laila Hirvisaari: Minä, Katariina ja Me, Keisarinna

"Minua vaivasi kihlaukseni jälkeen arvostelukyvyttömyys. En ajatellut huomispäivää juostessani Moskovassa naamiaisista toisiin, en ajatellut muuta kuin kauneuspilkkua leuassa tai uutta hiusmuotia, uudenlaisia valaanluita joilla sain nostettua rinnat miltei leukaan asti. Minä aloin tuossa vaiheessa ajatella samoin kuin kaikki turmeltuneet hovilaiset. Olin kuitenkin tuleva keisarinna, ja Aleksandra muistutti aina siitä, että tulevan keisarinnan käytöksen tulee olla hillittyä. Minun olisi pitänyt ottaa oppia hänestä. Hän oli naisena esikuvallinen."
Laila Hirvisaari:
Minä, Katariina
(Otava 2011)
Äänikirjan kesto 19h 51min.
Lukija Leena Pöysti
Laila Hirvisaaren romaani Minä, Katariina lähtee liikkeelle 1700-luvun lopulta, kun Venäjän keisarinna Katariina II kaatuu näyttävästi ja joutuu jalkansa loukattuaan vuoteen omaksi. Jalkaa parannellessa suurvallan hallitsijalla on aikaa tarkastella elämäänsä taaksepäin ja avata sitä, millainen tie vei nuoren saksalaisprinsessan kohti itsevaltiutta.

Keisarinnan muisteluja kuuntelee ja kirjaa muistiin uskollinen palvelija, ylikamariherra Leon. Väriä tarinaan tuo Leonin rooli ei vain kuuntelijana ja muistiinpanojen tekijänä vaan myös kyseenalaistajana ja kriitikkona, joka uskaltaa esittää valtiattarelle kysymyksiä myös vaikeista asioista. Vaikka Katariina II näyttäytyy edistyksellisenä hallitsijana, muistuttaa Leon häntä esimerkiksi siitä, että hän ei kyennyt omana aikanaan lakkauttamaan maaorjuutta.

Leon on tarinan kannalta muutenkin tärkeä ja tarpeellinen. Kun Katariina ei saa hyväksyntää eikä rakkautta heiltä, joilta hänen kuuluisi saada, on Leon vaimoineen lempeyden saareke, jota tarvitaan keskellä tyrskyjä. Katariinan äiti on opportunisti, jolle lapset ovat vain välineitä matkalla maineeseen,  eikä Saksasta Venäjälle kihlattu Katariina koskaan opi pitämään puolisostaan Pietarista. Myös suhde keisarinna Elisabet I:een on kovin vaikea. Suhde kylläkin muuttuu aikanaan suorastaan melodramaattisissa merkeissä, enkä pidä Elisabethin ja Katariinan välistä viimeistä suurta keskustelua kovin uskottavana. Olen siis samaa mieltä kuin Leon, johon kertomus keskustelusta ei myöskään tunnu uppoavan.

Tunteita sen sijaan herättää kertomus siitä, miten Katariinan esikoinen viedään heti synnytyksen jälkeen pois ja kuinka nuori äiti kaipaa lastaan. Muutoinkin romaanin päähenkilö joutuu kohtaamaan paitsi yksinäisyyttä ja surua, myös suoranaista julmuutta, joka tuntuu karmivalta.

Venäjä ei kai varsinaisesti ole koskaan ollut mikään rauhan tyyssija, eikä se sellaisena näyttäydy Hirvisaaren historiallisessa romaanissakaan. Tarina on täynnä hovielämän juonitteluja ja salaisia seikkailuja, valtataistelua ja mielivaltaa. Rikkauden ja yltäkylläisyyden keskellä elämisen varjopuolena on jatkuva epävarmuus: melkein kuka tahansa voi epäsuosioon jouduttuaan päätyä heitetyksi vankityrmään tai suljetuksi luostariin.

Laila Hirvisaari todellakin taitaa historiallisen romaanin ja kertoo viihdyttävästi Venäjän suuresta naishahmosta. En kuitenkaan voinut kirjaa kuunnellessani olla miettimättä, olisiko jonkinlainen jäntevöittäminen tehnyt tarinalle hyvää. Leena Pöystin luentaa kuuntelin mielelläni, hän hallitsi vakuuttavan oloisesti niin venäjän- kuin ranskankieliset nimet ja lausahdukset.

Helmet 2016 -haasteessa tämä historiallinen romaani asettuu kohtaan 41. Kirjassa lähetetään kirjeitä. Katariina II käy ahkerasti kirjeenvaihtoa muun muassa erään Voltairen kanssa, ja onpa joku kirje käydä kohtalokkaaksikin.

Minä, Katariina -romaanista kirjoittavat myös ainakin Morre, Norkku, Nanna ja Amma. Jokke ja Pirjoliisa ovat yhdistäneet postauksiinsa myös jatko-osan Me, Keisarinna, johon käyn kiinni seuraavaksi.

Laila Hirvisaari:
Me, Keisarinna
(Otava 2013)
Äänikirjan kesto 17h 14min.
Lukija Leena Pöysti
Me, Keisarinna jatkuu siitä, mihin Minä, Katariina jäi. Katariina II hallitsee Venäjää, mutta huoletonta elämä ei ole. On sotatoimia ja perhemurheita, vallanperimystä pitäisi miettiä samalla, kun oma poika epäilee äidin olevan mukana salaliitossa.

Edellisosaan verrattuna Me, Keisarinna on pohtivampi ja vähemmän juonivetoinen. Kirja on suurelta osin Leonin ja Katariinan keskustelua, ja aikaisempaa enemmän äänessä on Leon - teos on muutoinkin edeltäjäänsä moniäänisempi. Moniäänisyys on tarpeen, sillä Katariina tuntuu mielellään korostavan hyviä tekojaan ja silottelevan huonoja ratkaisujaa. Leon on tarpeellinen ratkaisujen kyseenalaistaja ja ikävistä asioista muistuttaja.

Kun Minä, Katariina on kiihkeä ja kuohuva, on Me, Keisarinna tasaisempi ja rauhallisempi. Siinä kuvastuu varsin mainiosti ajatus elämänsä viime hetkiä elävästä naisesta, joka tekee jonkinlaista tilinpäätöstä. Hirvisaari maalaa kiinnostavasti itäisen naapurimme suurnaisesta kuvaa samalla, kun Venäjän historia tulee lähelle. Nykyaikana kiinnostavaa on esimerkiksi se, miten Krim liitettiin Venäjään ja millaisen vastaanoton keisarinna niemimaalla sai, vaikka aivan muuta odotti.

Silti vielä enemmän tämän toisen osan kohdalla kasvoi tunne, että tarinan jäntevöittäminen olisi tehnyt kokonaisuudelle hyvää. Kaiken toiston tarpeellisuutta en allekirjoita.

Romaani sijoittuu Venäjälle, ja koska Venäjä on tunnetusti osallistunut tällä vuosisadalla eräisiin aseellisiin konflikteihin, kuittaantuu nyt Helmet 2016 -listalla kohta 42. 2000-luvulla sotaa käyneestä maasta kertova kirja.

Me, Keisarinna -romaanista kirjoitetaan myös Kirjavinkeissä, Satun luetuissa ja näiden lisäksi vielä blogeissa Nenä kirjassa ja Booking it some more.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Anthony Doerr: Taivaanrannan taa

Kun Anna lakaisee ompelimon työhuoneen lattiaa, kun hän raahaa taas kangaspakkaa tai hiilisankoa, kun hän istuu ompelimossa Marian vieressä sormet turtina ja hengitys silkin yllä huuruten, hän harjoittelee kirjaintensa piirtämistä mielensä tuhannelle tyhjälle sivulle. Joka merkki edustaa äännettä ja äänteitä yhdistelemällä muodostetaan sanoja ja sanoja yhdistelemällä rakennetaan maailmoja. Anthony Doerr: Taivaanrannan taa WSOY 2022 alkuteos Cloud Cuckoo Land suomentaja Seppo Raudaskoski kansi Martti Ruokonen 554 sivua äänikirjan lukija Jukka Pitkänen kesto 16 t 38 min Kolme eri aikakautta, kolme eri paikkaa, kolme päähenkilöä: keskiaika, nykypäivä ja tulevaisuus; Konstantinopoli, Idaho ja avaruus; Anna, Zeno ja Konstance. Anna on orpotyttö, joka oppii lukemaan. Keskiajalla se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys varsinkaan, kun Anna sattuu olemaan tyttö. Annan rinnalle asettuu toinen keskiajan tärkeä hahmo, Omeir, joka on joutunut jo pienenä jättämään kotiseutunsa. Kotinsa hän jä

Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi

Ja sitten se hetki, jona tiesin sen tapahtuvan: kaikki se viini, Jonasin kaunis lausuntaääni, mieheni Peter sohvalla grappahuuruissaan, kolme lastani unten mailla mökissään, äiti jo pesemässä astioita tiskialtaassa kirkkaankeltaiset kumihanskat käsissään illallisvieraista vähät välittämättä. Katseemme viipyivät toisissaan sykäyksen liian pitkään.  Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi Tammi 2022 alkuteos The Paper Palace 2021 suomentanut Tuulia Tipa alkuperäiskansi Lauren Peters-Collaer 403 sivua Kesä Cape Codissa. Koolla koko perhe; Elle ja Peter, heidän lapsensa, Ellen äiti. Lapsuuden tuttu mökkikylä Perämetsä ja kaikki on kuten tavallisesti. Vaan ei sittenkään ole. Edellisyönä Ellen maailma on nyrjähtänyt tavanomaisilta raiteiltaan. Hän on pettänyt aviomiestään Jonasin kanssa. Jonasin, jonka hän on tuntenut ikuisuuden ja jonka kanssa hänen piti mennä naimisiin. Niin sovittiin jo teini-iässä. Elämä kuitenkin tuli sopimuksen tielle. Tapahtui liian paljon, ja kertomuksen nykyhetkessä El