Siirry pääsisältöön

Katri Rauanjoki: Jonain keväänä herään

"Aina oli jotain: hääpäivä tai lapsen synttärit, pikkujoulut tai joulujuhla. Ei silloin voi tehdä itsemurhaa.
Tai ehkä voisi, mutta en ollut ihan vielä niin pitkällä."

Katri Rauanjoki:
Jonain keväänä herään
(Atena 2016)
270 sivua
Perheenäiti kirjoittaa unikkokantiseen vihkoonsa synkkiä ajatuksiaan ja suunnittelee itsemurhaa. Kotona ei suju, töissä ei suju, elämä on sameaa ja ilotonta.

Katri Rauanjoen romaanin Jonain keväänä herään lähtökohdat eivät ole onnelliset. Tarinan päähenkilö Kerttu ei voi henkisesti hyvin, vaikka asiat periaatteessa ovat hyvin. On keltainen koti, aviomies Lasse, lapset Inari ja Eeli, luokanopettajan työ. Silti uuvuttaa, elämä tuntuu liian raskaalta, lopulta niin raskaalta että itsemurhan suunnitteleminen alkaa tuntua hyvältä vaihtoehdolta.

Romaanissa kuvataan aikaa syksystä kevääseen ja kesään. Kerttu jää työstään sairauslomalle ja hakee apua. Onneksi hän sitä myös saa, ja terapiassa on aika nostaa esille asioita, jotka tunnollinen ja pärjäävä nainen on halunnut työntää taka-alalle. Menneen hautaaminen vain ei ole täysin onnistunut, sillä muistot eivät jätä rauhaan vaan tunkeutuvat esille omia teitään.

Menneisyyttä ovat myös onnelliset hetket. Rauanjoki kuvaa kuulaasti Kertun unelmia ja toiveita, jotka masennuksen mustuudessa tuntuvat tavoittamattomilta:
Kuvittelin Eeli vatsassani, kuinka muutaman vuoden päästä katsoisin maisemaa tämän nimeämättömän kanssa ja etsisin vihreät, siniset, mustat aarteet suunnattomasta aarniometsästä. Kuinka saattaisimme yhdessä eksyä tänne tuntikausiksi, melkein säikähtääkin sitä ja sitten päättää, että leikki on siltä erää loppu. Näkisimme lähellä kulkevan autotien ja naapuritalon punaisen kyljen lumisen kuusiaidan läpi. 
Viisi vuotta sitten valitsin nähdä onnellisen metsän, valitsin nähdä itseni onnellisena.
Romaani masentuneesta naisesta ei kuitenkaan ole vain synkkyyttä. Tarinaan sisältyy kaunista valoa ja lämmintä huumoria. Mustaa huumoria on esimerkiksi siinä, miten velvollisuudentuntoinen nainen ei ole löytää itsemurhalleenkaan sopivaa ajankohtaa, koska aina on jokin asia hoidettavana. Kertun lapsuusmuistoja Rauanjoki kuvaa hersyvän elävästi:
Helvetin puunhalaajat, sanottiin lapsena luonnonsuojelijoista, metsiin tulleista helsinkiläisistä villapaitatytöistä ja risupartapojista, jotka vilahtivat uutisissa ja paikallislehdissä. Niin sanottiin akateemisista kumpparinkuluttajista, jotka kehtasivat vaahdota luontoarvoista aikana, jolloin muovipussit olivat paksuja kuin siannahka. 
Aikuiset vain nauroivat, vaikka olivat itse sitä sukupolvea, joka marjasti ja metsästi, osasi tehdä pelkillä tulitikuilla tulet märässä metsässä ja jupisi, kun kakarat eivät tunteneet sieniä. Sille sukupolvelle metsä oli osa maisemaa.
Metsä, se on Kertun tarinassa vahvasti läsnä ja kutsuu suojaansa silloin, kun kaikki muu tuntuu katoavan.

Jonain keväänä herään on kauniisti kirjoitettu tarina masentuneesta naisesta, jota pimeys houkuttaa ja joka kuitenkin katsoo valoa kohti. Rauanjoki käyttää kieltä viehättävästi ja maalaa päähenkilönsä mielenmaiseman esille vivahteikkaasti. Pienissä määrin näkökulma on myös Lassen, mikä on hyvä valinta: aviopuolison kautta näkyy, miten sairastuneen lähipiiri tilannetta kokee.

Helmet 2016 -listalla Rauanjoen romaani asettuu kohtaan 37. Kirjan nimi viittaa vuodenaikaan. Toisen masennuksesta kertovan kirjan, Pauliina Vanhatalon Keskivaikean vuoden, kanssa romaani sopii myös From Fiction to Reality -haasteeseen.

Kommentit

  1. Mietinkin, että tämä jotenkin sovittuu yhteen Vanhatalon kirjan kanssa, vaikka teokset ovatkin erilaisia. Kumpaakaan en ole lukenut, mutta molempien kirjailijoiden tuotantoon aion tutustua.

    Kauniisti kirjoitettu kuulostaa hyvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskallan suositella kumpaakin. Molemmat ovat hyvin kirjoitettuja ja raskaasta aiheestaan huolimatta valoisia.

      Poista
  2. Hienoa, että uupumuksesta ja masennuksesta puhutaan ja kirjoitetaan. On jotenkin väärin sekin, että naisten tai perheenäitien masentumisesta syytetään heidän tunnollisuuttaan ja suorittamispaineitaan eli heidän "vääränlaista" luonnettaan. Tosiasiassa perheenäidin ja kodin ulkopuolisen työn yhteensovittaminen on raakaa työtä 24/7, ja suorastaan ihmettelen, jos siitä selviää järjissään ilman isovanhempien apua ja äärettömän fiksua aviomiestä.

    Haluan lukea sekä tämän että Vanhatalon teoksen. Taivaslaulukin tästä kuvauksestasi tuli mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aihe on tärkeä, ja on hienoa, että kotimaisessa kirjallisuudessa aihe näkyy tällä hetkellä näin hyvin.
      Taivaslaulu on muuten minulta vielä lukematta. Pitäisi tutustua, sitä on niin paljon kehuttu.

      Poista
  3. Kirjoitan tästä juuri, ja varmaan pian saan julkaistua blogiinkin asti. :)
    Minusta tämä kirja on tärkeä monellakin tapaa, on mahtavaa että masennuksesta ja uupumuksesta puhutaan, ja nostetaan esille perheenäitien väsymys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, aihe on tärkeä, ja Rauanjoki käsittelee aihettaan hienosti.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…