"Aina oli jotain: hääpäivä tai lapsen synttärit, pikkujoulut tai joulujuhla. Ei silloin voi tehdä itsemurhaa.
Tai ehkä voisi, mutta en ollut ihan vielä niin pitkällä."
Perheenäiti kirjoittaa unikkokantiseen vihkoonsa synkkiä ajatuksiaan ja suunnittelee itsemurhaa. Kotona ei suju, töissä ei suju, elämä on sameaa ja ilotonta.
Katri Rauanjoen romaanin Jonain keväänä herään lähtökohdat eivät ole onnelliset. Tarinan päähenkilö Kerttu ei voi henkisesti hyvin, vaikka asiat periaatteessa ovat hyvin. On keltainen koti, aviomies Lasse, lapset Inari ja Eeli, luokanopettajan työ. Silti uuvuttaa, elämä tuntuu liian raskaalta, lopulta niin raskaalta että itsemurhan suunnitteleminen alkaa tuntua hyvältä vaihtoehdolta.
Romaanissa kuvataan aikaa syksystä kevääseen ja kesään. Kerttu jää työstään sairauslomalle ja hakee apua. Onneksi hän sitä myös saa, ja terapiassa on aika nostaa esille asioita, jotka tunnollinen ja pärjäävä nainen on halunnut työntää taka-alalle. Menneen hautaaminen vain ei ole täysin onnistunut, sillä muistot eivät jätä rauhaan vaan tunkeutuvat esille omia teitään.
Menneisyyttä ovat myös onnelliset hetket. Rauanjoki kuvaa kuulaasti Kertun unelmia ja toiveita, jotka masennuksen mustuudessa tuntuvat tavoittamattomilta:
Jonain keväänä herään on kauniisti kirjoitettu tarina masentuneesta naisesta, jota pimeys houkuttaa ja joka kuitenkin katsoo valoa kohti. Rauanjoki käyttää kieltä viehättävästi ja maalaa päähenkilönsä mielenmaiseman esille vivahteikkaasti. Pienissä määrin näkökulma on myös Lassen, mikä on hyvä valinta: aviopuolison kautta näkyy, miten sairastuneen lähipiiri tilannetta kokee.
Helmet 2016 -listalla Rauanjoen romaani asettuu kohtaan 37. Kirjan nimi viittaa vuodenaikaan. Toisen masennuksesta kertovan kirjan, Pauliina Vanhatalon Keskivaikean vuoden, kanssa romaani sopii myös From Fiction to Reality -haasteeseen.
Tai ehkä voisi, mutta en ollut ihan vielä niin pitkällä."
 |
| Katri Rauanjoki: Jonain keväänä herään (Atena 2016) 270 sivua |
Katri Rauanjoen romaanin Jonain keväänä herään lähtökohdat eivät ole onnelliset. Tarinan päähenkilö Kerttu ei voi henkisesti hyvin, vaikka asiat periaatteessa ovat hyvin. On keltainen koti, aviomies Lasse, lapset Inari ja Eeli, luokanopettajan työ. Silti uuvuttaa, elämä tuntuu liian raskaalta, lopulta niin raskaalta että itsemurhan suunnitteleminen alkaa tuntua hyvältä vaihtoehdolta.
Romaanissa kuvataan aikaa syksystä kevääseen ja kesään. Kerttu jää työstään sairauslomalle ja hakee apua. Onneksi hän sitä myös saa, ja terapiassa on aika nostaa esille asioita, jotka tunnollinen ja pärjäävä nainen on halunnut työntää taka-alalle. Menneen hautaaminen vain ei ole täysin onnistunut, sillä muistot eivät jätä rauhaan vaan tunkeutuvat esille omia teitään.
Menneisyyttä ovat myös onnelliset hetket. Rauanjoki kuvaa kuulaasti Kertun unelmia ja toiveita, jotka masennuksen mustuudessa tuntuvat tavoittamattomilta:
Kuvittelin Eeli vatsassani, kuinka muutaman vuoden päästä katsoisin maisemaa tämän nimeämättömän kanssa ja etsisin vihreät, siniset, mustat aarteet suunnattomasta aarniometsästä. Kuinka saattaisimme yhdessä eksyä tänne tuntikausiksi, melkein säikähtääkin sitä ja sitten päättää, että leikki on siltä erää loppu. Näkisimme lähellä kulkevan autotien ja naapuritalon punaisen kyljen lumisen kuusiaidan läpi.
Viisi vuotta sitten valitsin nähdä onnellisen metsän, valitsin nähdä itseni onnellisena.Romaani masentuneesta naisesta ei kuitenkaan ole vain synkkyyttä. Tarinaan sisältyy kaunista valoa ja lämmintä huumoria. Mustaa huumoria on esimerkiksi siinä, miten velvollisuudentuntoinen nainen ei ole löytää itsemurhalleenkaan sopivaa ajankohtaa, koska aina on jokin asia hoidettavana. Kertun lapsuusmuistoja Rauanjoki kuvaa hersyvän elävästi:
Helvetin puunhalaajat, sanottiin lapsena luonnonsuojelijoista, metsiin tulleista helsinkiläisistä villapaitatytöistä ja risupartapojista, jotka vilahtivat uutisissa ja paikallislehdissä. Niin sanottiin akateemisista kumpparinkuluttajista, jotka kehtasivat vaahdota luontoarvoista aikana, jolloin muovipussit olivat paksuja kuin siannahka.
Aikuiset vain nauroivat, vaikka olivat itse sitä sukupolvea, joka marjasti ja metsästi, osasi tehdä pelkillä tulitikuilla tulet märässä metsässä ja jupisi, kun kakarat eivät tunteneet sieniä. Sille sukupolvelle metsä oli osa maisemaa.Metsä, se on Kertun tarinassa vahvasti läsnä ja kutsuu suojaansa silloin, kun kaikki muu tuntuu katoavan.
Jonain keväänä herään on kauniisti kirjoitettu tarina masentuneesta naisesta, jota pimeys houkuttaa ja joka kuitenkin katsoo valoa kohti. Rauanjoki käyttää kieltä viehättävästi ja maalaa päähenkilönsä mielenmaiseman esille vivahteikkaasti. Pienissä määrin näkökulma on myös Lassen, mikä on hyvä valinta: aviopuolison kautta näkyy, miten sairastuneen lähipiiri tilannetta kokee.
Helmet 2016 -listalla Rauanjoen romaani asettuu kohtaan 37. Kirjan nimi viittaa vuodenaikaan. Toisen masennuksesta kertovan kirjan, Pauliina Vanhatalon Keskivaikean vuoden, kanssa romaani sopii myös From Fiction to Reality -haasteeseen.
Mietinkin, että tämä jotenkin sovittuu yhteen Vanhatalon kirjan kanssa, vaikka teokset ovatkin erilaisia. Kumpaakaan en ole lukenut, mutta molempien kirjailijoiden tuotantoon aion tutustua.
VastaaPoistaKauniisti kirjoitettu kuulostaa hyvältä.
Uskallan suositella kumpaakin. Molemmat ovat hyvin kirjoitettuja ja raskaasta aiheestaan huolimatta valoisia.
PoistaHienoa, että uupumuksesta ja masennuksesta puhutaan ja kirjoitetaan. On jotenkin väärin sekin, että naisten tai perheenäitien masentumisesta syytetään heidän tunnollisuuttaan ja suorittamispaineitaan eli heidän "vääränlaista" luonnettaan. Tosiasiassa perheenäidin ja kodin ulkopuolisen työn yhteensovittaminen on raakaa työtä 24/7, ja suorastaan ihmettelen, jos siitä selviää järjissään ilman isovanhempien apua ja äärettömän fiksua aviomiestä.
VastaaPoistaHaluan lukea sekä tämän että Vanhatalon teoksen. Taivaslaulukin tästä kuvauksestasi tuli mieleen.
Aihe on tärkeä, ja on hienoa, että kotimaisessa kirjallisuudessa aihe näkyy tällä hetkellä näin hyvin.
PoistaTaivaslaulu on muuten minulta vielä lukematta. Pitäisi tutustua, sitä on niin paljon kehuttu.
Kirjoitan tästä juuri, ja varmaan pian saan julkaistua blogiinkin asti. :)
VastaaPoistaMinusta tämä kirja on tärkeä monellakin tapaa, on mahtavaa että masennuksesta ja uupumuksesta puhutaan, ja nostetaan esille perheenäitien väsymys.
Kyllä, aihe on tärkeä, ja Rauanjoki käsittelee aihettaan hienosti.
Poista