Siirry pääsisältöön

Katri Rauanjoki: Jonain keväänä herään

"Aina oli jotain: hääpäivä tai lapsen synttärit, pikkujoulut tai joulujuhla. Ei silloin voi tehdä itsemurhaa.
Tai ehkä voisi, mutta en ollut ihan vielä niin pitkällä."

Katri Rauanjoki:
Jonain keväänä herään
(Atena 2016)
270 sivua
Perheenäiti kirjoittaa unikkokantiseen vihkoonsa synkkiä ajatuksiaan ja suunnittelee itsemurhaa. Kotona ei suju, töissä ei suju, elämä on sameaa ja ilotonta.

Katri Rauanjoen romaanin Jonain keväänä herään lähtökohdat eivät ole onnelliset. Tarinan päähenkilö Kerttu ei voi henkisesti hyvin, vaikka asiat periaatteessa ovat hyvin. On keltainen koti, aviomies Lasse, lapset Inari ja Eeli, luokanopettajan työ. Silti uuvuttaa, elämä tuntuu liian raskaalta, lopulta niin raskaalta että itsemurhan suunnitteleminen alkaa tuntua hyvältä vaihtoehdolta.

Romaanissa kuvataan aikaa syksystä kevääseen ja kesään. Kerttu jää työstään sairauslomalle ja hakee apua. Onneksi hän sitä myös saa, ja terapiassa on aika nostaa esille asioita, jotka tunnollinen ja pärjäävä nainen on halunnut työntää taka-alalle. Menneen hautaaminen vain ei ole täysin onnistunut, sillä muistot eivät jätä rauhaan vaan tunkeutuvat esille omia teitään.

Menneisyyttä ovat myös onnelliset hetket. Rauanjoki kuvaa kuulaasti Kertun unelmia ja toiveita, jotka masennuksen mustuudessa tuntuvat tavoittamattomilta:
Kuvittelin Eeli vatsassani, kuinka muutaman vuoden päästä katsoisin maisemaa tämän nimeämättömän kanssa ja etsisin vihreät, siniset, mustat aarteet suunnattomasta aarniometsästä. Kuinka saattaisimme yhdessä eksyä tänne tuntikausiksi, melkein säikähtääkin sitä ja sitten päättää, että leikki on siltä erää loppu. Näkisimme lähellä kulkevan autotien ja naapuritalon punaisen kyljen lumisen kuusiaidan läpi. 
Viisi vuotta sitten valitsin nähdä onnellisen metsän, valitsin nähdä itseni onnellisena.
Romaani masentuneesta naisesta ei kuitenkaan ole vain synkkyyttä. Tarinaan sisältyy kaunista valoa ja lämmintä huumoria. Mustaa huumoria on esimerkiksi siinä, miten velvollisuudentuntoinen nainen ei ole löytää itsemurhalleenkaan sopivaa ajankohtaa, koska aina on jokin asia hoidettavana. Kertun lapsuusmuistoja Rauanjoki kuvaa hersyvän elävästi:
Helvetin puunhalaajat, sanottiin lapsena luonnonsuojelijoista, metsiin tulleista helsinkiläisistä villapaitatytöistä ja risupartapojista, jotka vilahtivat uutisissa ja paikallislehdissä. Niin sanottiin akateemisista kumpparinkuluttajista, jotka kehtasivat vaahdota luontoarvoista aikana, jolloin muovipussit olivat paksuja kuin siannahka. 
Aikuiset vain nauroivat, vaikka olivat itse sitä sukupolvea, joka marjasti ja metsästi, osasi tehdä pelkillä tulitikuilla tulet märässä metsässä ja jupisi, kun kakarat eivät tunteneet sieniä. Sille sukupolvelle metsä oli osa maisemaa.
Metsä, se on Kertun tarinassa vahvasti läsnä ja kutsuu suojaansa silloin, kun kaikki muu tuntuu katoavan.

Jonain keväänä herään on kauniisti kirjoitettu tarina masentuneesta naisesta, jota pimeys houkuttaa ja joka kuitenkin katsoo valoa kohti. Rauanjoki käyttää kieltä viehättävästi ja maalaa päähenkilönsä mielenmaiseman esille vivahteikkaasti. Pienissä määrin näkökulma on myös Lassen, mikä on hyvä valinta: aviopuolison kautta näkyy, miten sairastuneen lähipiiri tilannetta kokee.

Helmet 2016 -listalla Rauanjoen romaani asettuu kohtaan 37. Kirjan nimi viittaa vuodenaikaan. Toisen masennuksesta kertovan kirjan, Pauliina Vanhatalon Keskivaikean vuoden, kanssa romaani sopii myös From Fiction to Reality -haasteeseen.

Kommentit

  1. Mietinkin, että tämä jotenkin sovittuu yhteen Vanhatalon kirjan kanssa, vaikka teokset ovatkin erilaisia. Kumpaakaan en ole lukenut, mutta molempien kirjailijoiden tuotantoon aion tutustua.

    Kauniisti kirjoitettu kuulostaa hyvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskallan suositella kumpaakin. Molemmat ovat hyvin kirjoitettuja ja raskaasta aiheestaan huolimatta valoisia.

      Poista
  2. Hienoa, että uupumuksesta ja masennuksesta puhutaan ja kirjoitetaan. On jotenkin väärin sekin, että naisten tai perheenäitien masentumisesta syytetään heidän tunnollisuuttaan ja suorittamispaineitaan eli heidän "vääränlaista" luonnettaan. Tosiasiassa perheenäidin ja kodin ulkopuolisen työn yhteensovittaminen on raakaa työtä 24/7, ja suorastaan ihmettelen, jos siitä selviää järjissään ilman isovanhempien apua ja äärettömän fiksua aviomiestä.

    Haluan lukea sekä tämän että Vanhatalon teoksen. Taivaslaulukin tästä kuvauksestasi tuli mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aihe on tärkeä, ja on hienoa, että kotimaisessa kirjallisuudessa aihe näkyy tällä hetkellä näin hyvin.
      Taivaslaulu on muuten minulta vielä lukematta. Pitäisi tutustua, sitä on niin paljon kehuttu.

      Poista
  3. Kirjoitan tästä juuri, ja varmaan pian saan julkaistua blogiinkin asti. :)
    Minusta tämä kirja on tärkeä monellakin tapaa, on mahtavaa että masennuksesta ja uupumuksesta puhutaan, ja nostetaan esille perheenäitien väsymys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, aihe on tärkeä, ja Rauanjoki käsittelee aihettaan hienosti.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok