Siirry pääsisältöön

Evie Wyld: Kaikki laulavat linnut

"Pystyn pitämään kaiken tapahtuneen poissa mielestäni, koska mikään täällä ei yhdistä minua entisiin aikoihin ja ennen tuntemiini ihmisiin lukuun ottamatta selkääni jääneitä jälkiä, jotka ovat vaalenneet sen verran, että näyttävät syntyneen menneisyydessä, jota ei tarvitse enää ajatella."
Evie Wyld: Kaikki laulavat linnut
(Tammi 2016)
Alkuteos All the Birds, Singing 2013
Suomentanut Sari Karhulahti
285 sivua
Kaikki laulavat linnut -romaanin päähenkilö on nainen, jolla on miehinen nimi. Jake Whyte asuu lähes erakkona saarella Iso-Britanniassa. Hän hoitaa lampaitaan, joita joku nimetön voima alkaa tappaa. Tuo nimetön voima muodostaa teokseen uhan, joka kasvaa ja elää Jaken päässä muotoutuen tavallaan menneisyyden luomaksi varjoksi, joka seuraa naista koko ajan.

Jaken menneisyys sitten. Tarina liikkuu niin Iso-Britanniassa kuin Australiassa. Lukijalle selviää pian, että Jake on lähtenyt toiselta puolelta maailmaa yksinäiselle saarelleen, ja jotain pahaa on selvästikin tapahtunut. Jake on paennut, mutta mitä?

Evie Wyld kerii Jaken tarinaa auki taitavasti, pala kerrallaan. Nykyhetki Iso-Britanniassa ja menneisyys Australiassa vuorottelevat, ja kirjailija säästää lähes viimeisille sivuille saakka sen, mitä niin kauheaa tapahtui, että Jake päätyi karulle ja raadolliselle matkalleen, jättämään perheensä ja kotinsa. Tarina pitää otteessaan vakuuttavasti.

Kaikki laulavat linnut on synkän kaunis ja surullinen tarina siitä, miten kaikki voi mennä yhden asian seurauksena vikaan. Se on sekoitus raakaa elämää ja muistoja, kaipuuta, raadollisuutta, yksinäisyyttä ja pienten hetkien kauneutta. Yhtenä teemana on anteeksianto, jota tarina haastaa myös lukijansa pohtimaan. Voiko minkä tahansa antaa anteeksi vai onko asioita, joita ei voi hyväksyä?

Jaken hahmo on rakennettu taitavasti. Hän on hyvin ristiriitainen lihaksikkuudessaan ja miehisyydessään, toisaalta hauraudessaan ja rikkinäisyydessään.

Evie Wyld kirjoittaa kaunista kieltä, jolle Sari Karhulahden suomennos tekee kunniaa. Romaanin painostava tunnelma syntyy hienovaraisesti ja tarina vetoaa tunteisiin. Rakenteeltaan teos on erittäin onnistunut: se vie lukijan myrskyn silmään pienin askelin, eikä perääntyä voi, sillä myrsky vetää mukaansa. Vaikuttava, mieleenjäävä teos on voittanut EU:n kirjallisuuspalkinnon.

Kaikki laulavat linnut -romaanissa on myrsky, joka osoittautuu merkittäväksi Jaken kannalta. Siksi Helmet 2016 -listalta rastitaan nyt kohta 32. Kirjassa on myrsky.

Romaanista muualla: Lukuisa, Hemulin kirjahylly ja Lukutoukan kulttuuriblogi.

Kommentit

  1. Tämän haluaisin lukea. Luen juuri upeita kotimaisia, mutta pari käännöskirjaakin houkuttaa nyt tavattomasti. Tämä on toinen, ja kuulostaa kyllä tosi hyvältä.

    VastaaPoista
  2. Tämä oli kyllä omalla, erikoisella tavallaan hieno. Tässä on niin monta asiaa jotka tekevät tästä omaperäisen ja sitä kautta todella hienon kirjan, ettei tästä voi olla oikein tykkäämättä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Määrittelet kirjan hyvin, se tosiaan on omalla, erikoisella tavallaan hieno. Tarina sykähdyttää yhä vieläkin.

      Poista
  3. Tämä kiinnostaa todella paljon, kuulostaa niin upealta tuo
    "synkän kaunis ja surullinen tarina".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tästä niin innostunut, että toivoisin monen päätyvän tämän pariin.

      Poista
  4. Kertakaikkiaan vangitseva teos! Ahmin päivässä. Vain koiran ulkoilutuspakko katkaisi lukemisen. Päästyäni loppuun oli ruvettava etsimään muiden lukukokemuksia, sillä kaikkihan me koemme lukemamme omalla tavallamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä todella yllättävä teos. Vangitseva, kuten toteatkin. Luin kirjan loppuun jo jonkin aikaa sitten, ja yhä edelleen sen tunnelma on vahvasti mielessäni.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...