Siirry pääsisältöön

Elina Loisa: Rajantakaiset

"Mutta Leon ajatteleminen ei paranna oloa ollenkaan. Yritän karistaa hänet mielestäni kuin häntä ei olisikaan. Ihmisen on totuttava olemaan omillaan. Tai ainakin meidän sukumme on täytynyt. Helposti se ei ole käynyt edellisiltäkään sukupolvilta."
Elina Loisa: Rajantakaiset (Tammi 2016)
283 sivua
Elina Loisan Rajantakaiset ilmestyi postitse luettavakseni - kiitos kustantajalle - ja päädyinkin tarttumaan kirjaan, josta en ollut aiemmin ollenkaan kuullut. Siksi värikäskantinen romaani asettuukin Helmet-haasteessa kohtaan 16. Et ole ikinä ennen kuullut kirjasta.

Romaanin tilanne on mielenkiintoinen ja kummallinen. Salome, josta sukeutuu tarinan päähenkilö, hoitaa kahta pientä lastaan samalla, kun lasten isä ja Salomen aviomies Leo on sulkenut oven jäljessään ja unohtunut omiin (virtuaali)maailmoihinsa. Mitä oikein on tapahtumassa, siitä ei puhuta, mutta absurdi elämäntilanne tykyttää koko ajan takaraivossa.

Tapahtumia kuvataan pitkälti Salomen näkökulmasta ja äänellä, mutta ääneen pääsee myös Leo. Kovin miellyttävä kuva ei muodostu kummastakaan, sillä heidän välinpitämättömyydessään ja puhumattomuudessaan on jotain luotaantyöntävää.

Salomesta on kenties tulossa kolmannen sukupolven yksinhuoltajaäiti, vaikka aina hän ajatteli rikkovansa historian ketjun ja toimivansa toisin. Äiti, johon suhde on mutkikas, halusi tehdä uraa, joten usein hätiin tuli äidinäiti Hilda, joka nuoruudessaan hairahtui ja joutui vaikeaan tilanteeseen.

Yksi tarinan käännekohta on se, kun isoäiti Hilda kuolee. Samaan aikaan Salomen sähköpostiin saapuu viesti, jossa pyydetään kirjoittamaan juttu isovanhemmista.
Tuijotan viestin lähetysaikaa. Tuohon aikaan hoitaja on ollut jossain muualla, Hilda on nukkunut yksin huoneessaan, ja kesken unen hänen sydämensä on lyönyt viimeisen kerran.
Onko samanaikaisuus sattumaa vai jonkinlainen merkki, miettii Salome. Samaan aikaan myös Leo pohtii, voiko virtuaalimaailma tuoda viestejä tuonpuoleisesta.

Rajantakaisessa on paljon kiinnostavia teemoja perhesuhteista puhumattomuuteen, muistamisesta muistojen menettämiseen ja todellisuudesta mielikuvitukseen ja yliluonnolliseen. Valitettavasti tuntuu kuitenkin siltä, että kirjaan on tuotu sisältöä liikaa: välillä tuntuu vaikealta hahmottaa, mikä on tarinan päälinja. Loppuratkaisu on kaiken runsauden jälkeen, ehkä myös juuri runsauden vuoksi, hieman kiireisesti tehdyn oloinen. Kiinnostavia aiheita Loisa nostaa kyllä esille. Hän myös kirjoittaa sujuvasti ja luo teokseensa tiiviin tunnelman.

Myös Krista kirjoittaa Rajantakaisista.

Kommentit

  1. Tämä tuli minullekin ja olen kahden vaiheilla, että lukeako vaiko ei. Lukujonoon siis, muttei ihan kärkisijoille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kannattaa lukujonoon tämä kirja kuitenkin ottaa. :) Kiehtovasti ajatuksia tarina herättää.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii