Siirry pääsisältöön

Merete Mazzarella: Aurinkokissan vuosi

"Aika kuluu.
Siinä ei ole mitään dramaattista, se on päinvastoin hyvinkin arkista, mutta aika kuluu, ja nykyään sähköpostini alkavat monesti juuri näin: onpa taas kulunut aikaa."

Merete Mazzarella: Aurinkokissan vuosi
(Tammi 2015)
Alkuteos Solkattens år
Suomentanut Raija Rintamäki
250 sivua

Merete Mazzarella määrittelee teoksensa esseistiikaksi, "joka on hypähtelyä ajatuksesta toiseen, assosioaatiosta toiseen". Sellaiseksi teos muodostuukin: kirjan alussa on kuukausi aikaa Mazzarella seitsemänkymmentävuotispäivään, ja merkkipäivän lähestyessä hän katsoo sekä eteen- että taaksepäin. Mistä ollaan tulossa, mihin menossa? Mitä on tapahtunut ja tapahtuu omassa elämässä, mitä laajemmin?


Aurinkokissan vuosi on kiehtova kokoelma ajatuksia elämänkulusta ja maailmanmenosta. Merete Mazzarella kirjoittaa kauniisti pohdiskellen muun muassa vanhenemisesta, ajan kulumisesta, ihmissuhteista, rakkaudesta ja kuolemasta. Hän pohtii myös esimerkiksi palvelukulttuuria ja kirjallisuuskritiikin ja lehdistön asemaa. Kirjan sivut tarjoavat oivalluksia ja houkuttavat lukijansa dialogiin - moni ajatus tekee mieli tallentaa tulevaa tarvetta varten.

Useinhan me vasta jälkikäteen ylipäätään tajuamme valinneemme, tajuamme että meillä tosiaan oli vaihtoehtoja? Nykyhetkessä emme välttämättä tiedä olevamme käännekohdassa, vaan meistä tuntuu pikemminkin siltä, että yksi pieni askel johtaa aivan luonnollisesti seuraavaan.
Ja useimmilla meistä on taipumus tehdä niin kuin odotetaan, niin kuin on normaalia.
Mazzarellan teos on monitahoinen ja moniääninen. Se sisältää paljon anekdootteja elämästä, kosolti intertekstuaalisuutta ja runsaasti elämänviisautta. Kirjailija tulee lukijan lähelle kertomalla omasta elämästään avoimesti, kipukohtiakaan kaihtamatta. Mazzarella kirjoittaa tuttuun tapaansa viehättävällä tavalla.

Kirjasta muualla: Kulttuuri kukoistaa, Levoton lukija, Ullan Luetut kirjat ja Kirjavinkit.

Helmet-lukuhaasteessa Aurinkokissan vuosi sijoittuu kohtaan 26. Elämäkerta tai muistelmateos.


Kommentit

  1. Olen lukenut aika monta Mazzarellan kirjaa ja pitänytkin. Tämä Aurinkokissan vuosi oli hajanaisin, en oikein pitänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuossa hajanaisuudessakin on jotain viehättävää, tosin ei tämä minustakaan Mazzarellan parhaimpiin teoksiin kuulu. Pidän kovasti kirjailijan tyylistä.

      Poista
  2. Esseistiikkaa, "joka on hypähtelyä ajatuksesta toiseen, assosioaatiosta toiseen". Tämä kuulostaa niin hyvältä, että aion muistaa kirjan kun etsin taas uutta luettavaa. Kiitos, Jonna! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Kaisa Reetta. <3 Toivottavasti pidät tästä, jos päädyt kirjaan tarttumaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii