Siirry pääsisältöön

Merete Mazzarella: Aurinkokissan vuosi

"Aika kuluu.
Siinä ei ole mitään dramaattista, se on päinvastoin hyvinkin arkista, mutta aika kuluu, ja nykyään sähköpostini alkavat monesti juuri näin: onpa taas kulunut aikaa."

Merete Mazzarella: Aurinkokissan vuosi
(Tammi 2015)
Alkuteos Solkattens år
Suomentanut Raija Rintamäki
250 sivua

Merete Mazzarella määrittelee teoksensa esseistiikaksi, "joka on hypähtelyä ajatuksesta toiseen, assosioaatiosta toiseen". Sellaiseksi teos muodostuukin: kirjan alussa on kuukausi aikaa Mazzarella seitsemänkymmentävuotispäivään, ja merkkipäivän lähestyessä hän katsoo sekä eteen- että taaksepäin. Mistä ollaan tulossa, mihin menossa? Mitä on tapahtunut ja tapahtuu omassa elämässä, mitä laajemmin?


Aurinkokissan vuosi on kiehtova kokoelma ajatuksia elämänkulusta ja maailmanmenosta. Merete Mazzarella kirjoittaa kauniisti pohdiskellen muun muassa vanhenemisesta, ajan kulumisesta, ihmissuhteista, rakkaudesta ja kuolemasta. Hän pohtii myös esimerkiksi palvelukulttuuria ja kirjallisuuskritiikin ja lehdistön asemaa. Kirjan sivut tarjoavat oivalluksia ja houkuttavat lukijansa dialogiin - moni ajatus tekee mieli tallentaa tulevaa tarvetta varten.

Useinhan me vasta jälkikäteen ylipäätään tajuamme valinneemme, tajuamme että meillä tosiaan oli vaihtoehtoja? Nykyhetkessä emme välttämättä tiedä olevamme käännekohdassa, vaan meistä tuntuu pikemminkin siltä, että yksi pieni askel johtaa aivan luonnollisesti seuraavaan.
Ja useimmilla meistä on taipumus tehdä niin kuin odotetaan, niin kuin on normaalia.
Mazzarellan teos on monitahoinen ja moniääninen. Se sisältää paljon anekdootteja elämästä, kosolti intertekstuaalisuutta ja runsaasti elämänviisautta. Kirjailija tulee lukijan lähelle kertomalla omasta elämästään avoimesti, kipukohtiakaan kaihtamatta. Mazzarella kirjoittaa tuttuun tapaansa viehättävällä tavalla.

Kirjasta muualla: Kulttuuri kukoistaa, Levoton lukija, Ullan Luetut kirjat ja Kirjavinkit.

Helmet-lukuhaasteessa Aurinkokissan vuosi sijoittuu kohtaan 26. Elämäkerta tai muistelmateos.


Kommentit

  1. Olen lukenut aika monta Mazzarellan kirjaa ja pitänytkin. Tämä Aurinkokissan vuosi oli hajanaisin, en oikein pitänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuossa hajanaisuudessakin on jotain viehättävää, tosin ei tämä minustakaan Mazzarellan parhaimpiin teoksiin kuulu. Pidän kovasti kirjailijan tyylistä.

      Poista
  2. Esseistiikkaa, "joka on hypähtelyä ajatuksesta toiseen, assosioaatiosta toiseen". Tämä kuulostaa niin hyvältä, että aion muistaa kirjan kun etsin taas uutta luettavaa. Kiitos, Jonna! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Kaisa Reetta. <3 Toivottavasti pidät tästä, jos päädyt kirjaan tarttumaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Gianni Solla: Ystävyyden oppimäärä

Alkuvuosina yritin säilyttää sen vahvan tunteen, joka oli liittänyt minut Nicolasiin ja Teresaan. He olivat minulle nyt vielä välttämättömämpiä kuin silloin, koska he määrittivät, millainen halusin olla, syyn, miksi olin lähtenyt, ja ainoan syyn, miksi voisin palata. On piikkejä, jotka tekevät kipeää vasta silloin, kun niitä yrittää vetää ulos lihasta. Minun tapauksessani piikillä oli nuo kaksi nimeä. Gianni Solla: Ystävyyden oppimäärä Otava 2024 alkuteos Il ladro di quaderni  2023 suomentanut Helinä Kangas 248 sivua Ystävyyden oppimäärä on kertomus siitä, miten oppimattomasta sikopaimenesta tulee maineikas koomikko, jonka monologit viihdyttävät ihmisiä. Kaikki alkaa vuodesta 1942, kun pieneen Tora e Piccillin kylään Italiaan saapuu Mussolinin käskystä joukko juutalaisia peltotöihin. Heidän joukossaan on Nicolas, kaunis nuorukainen, jonka pahoinpitelyn osallistuu ontuva sikatilan poika Davide, romaanin minäkertoja.  Vaikka nuorukaisten välit eivät ole alkuun kovin lupaavat, he...