Siirry pääsisältöön

Milena Busquets: Tämäkin menee ohi

"Ja tässä sitä kuitenkin ollaan. Äidin hautajaisissa ja päälle päätteeksi neljäkymmentävuotiaana. En osaa sanoa, miten olen päätynyt tämän ikäiseksi, ja tähän kylään, joka yhtäkkiä herättää minussa hirveän halun oksentaa. Ja luulen etten ole eläissäni pukeutunut näin rumasti. Kotiin päästyäni poltan kaikki vaatteet jotka minulla on tänään päälläni, suru ja väsymys ovat piintyneet niihin, ne eivät lähde niistä millään."
Milena Busquets:
Tämäkin menee ohi
(Otava 2016)
Alkuteos También esto pasará
Suomentanut Tarja Härkönen
119 sivua (e-kirja)
Tämäkin menee ohi on espanjalaisromaani, jonka päähenkilö ja minäkertoja on Blanca, nelikymppinen nainen, joka on juuri menettänyt äitinsä. Hautajaisten jälkeen Blanca matkustaa Cadaquésiin, perheen kesähuvilalle, ja mukana on lapsia, joukko ystäviä, ex-miehiä - sekalainen seurakunta, joka elää kepeää ja huoletonta aikaa keskellä kesää.

Blancan mukana on kuitenkin myös äiti, jota nainen välillä puhuttelee ja joka on ajatuksissa hyvin tiiviisti. Tarinan ytimessä onkin äidin tärkeys koko elämässä, ja sitä myöten romaanista muotoutuu myös kuvaus luopumisen tuskasta.
Se mitä ajattelemme ei ole niin tärkeää, ratkaisevaa on se mitä näemme. Luopuisin yhtään epäröimättä aikuisuuteni säälittävästä paperimassakruunusta, jota kannan niin sulottomasti ja joka kahtena kertana kolmesta luiskahtaa päästä ja alkaa kieriä pitkin katua, jos vain saisin palata äitini auton takapenkille puristuksiin Bruno-veljen, lastenhoitajamme Marisan, hänen lomillamme aina mukana olleen Elenira-tyttärensä, nakkikoiriemme Safon ja Corinan ja Marisan valtavan Lali-puudelin viereen, kömpelön ja hupsun kirppupesän joka niin inhosi Cadaquésia ja meidän hienostuneita mäyriksiämme.
Kesähuvilallaan Blanca elää huolettomaan tapaan ystäviensä kanssa, suhteita solmitaan ja pohditaan, ja rakastajaansa Blanca katsoo äkkiä uusin silmin. Hän käy läheistensä kanssa keskusteluja, jotka sisältävät kiinnostavia ajatuksia elämästä, jota hän itse tarkastelee äitinsä antamin eväin ja varsin epäsovinnaiseen - tai ainakin vapaamieliseen - tapaan.
- -- Kaikki asiat, joiden läpi olet kulkenut kiinnostuneena ja silmät auki, ovat sinun. Voit kutsua niitä luoksesi, kun mielesi tekee. Hänen kapea päänsä, joka on kuin kapteeni Haddockin hovimestarilla, rypistyy rumaan irvistykseen. Minun tekee mieli silittää ryppyjä pehmeästi sormenpäilläni, mutta tyydyn ojentamaan hänelle sätkän.
- Ei, ystäväiseni. Tajuan etten ole koskaan ennen puhutellut häntä noin tuttavallisesti. - Minun mielestäni me menetämme jotkin asiat ikiajoiksi. Itse asiassa minusta tuntuu että olemme enemmän sitä minkä olemme menettäneet kuin sitä mitä meillä on.
Romaania mainostetaan Siri Hustvedtin, Riikka Pulkkisen ja Sadie Jonesin lukijoille. On kuitenkin pakko tunnustaa, että en aivan samaa lumoa tarinasta löytänyt, vaikka siinä kiehtovia yksityiskohtia onkin. Romaanin kuvaama oleileva ja päämäärätön elämäntapa pilvenpoltteluineen ei oikein vetoa minuun - tunnustan tosikkomaisuuteni - ja vaikka paikoin se, että minäkertoja osoitti sanansa äidilleen ja veti tämän ikään kuin mukaan elämäänsä, toimi ihan mukavasti, en aina kokenut sitä aivan luontevana.

Kirjasta muualla: Oksan hyllyltä, Ullan Luetut kirjat, LukuneuvojaTuijata. Kulttuuripohdintoja, Kirsin Book Club ja Kirjapolkuni.

Sen verran juhlansekaista elämää romaanissa vietetään, että Tämäkin menee ohi soveltuu Helmet 2016 -haasteen kohtaan 17.

Kommentit

  1. Tämä lainaamasi on hieno lause: "Itse asiassa minusta tuntuu että olemme enemmän sitä minkä olemme menettäneet"

    Noin muutoin kirja ei oikein taida olla juttuni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Omppu. Eipä ollut oikein minunkaan juttuni tämä.

      Poista
  2. Eipä kirvoittanut olè-huutoja minultakaan, vaikka espanjankielisestä kirjallisuudesta kiinnostunut olenkin. Busquets onnistuu ajoittain hetkien tunnelmain ja tuokiokuvien luomisessa, muttei hänellä tämän perusteella ole asiaa Hustvedin ja Pulkkisen kanssa samoille kalkkiviivoille. Oudoksun myös teoksen sijoittamista Otavan kirjastoon kuuluvaksi. Ehkä kesäkirjaksi riippumattoon, mutta muutoin meni kyllä nimensä mukaisesti ohi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samoilla linjoilla kanssasi. Yllätyin vertauksesta niin Hustvedtiin ja Pulkkiseen kuin Jonesiinkin, sillä minun mielestäni tämä jää aika kauas. Kesäkirjaksi riippumattoon tosiaan voisi ajatella.

      Poista
  3. Minä odotin tätä juuri Hustvedt- ja Pulkkis-vertausten vuoksi, mutta kirja jäi kesken. Joten ärsyynnyin tekstin lapsellisuuteen ja koko tunnelmaan.

    Joskus käy näin. :)

    T. Lumiompun Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vertaukset eivät nyt osuneet oikein kohdalleen, odotin niiden vuoksi tekstiltä enemmän.

      Poista
  4. Tosikko täällä myös. En syttynyt sitten yhtään.

    VastaaPoista
  5. Minä innostuin tästä, mutta kommenttienne perusteella taitaa saada jäädä hyllyyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, odotinko tältä liikaa (syvällisempää). Kepeäksi ajanvietteeksi tämä voi kyllä sopia, vaikka minä en isommin innostunutkaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat