Siirry pääsisältöön

Milena Busquets: Tämäkin menee ohi

"Ja tässä sitä kuitenkin ollaan. Äidin hautajaisissa ja päälle päätteeksi neljäkymmentävuotiaana. En osaa sanoa, miten olen päätynyt tämän ikäiseksi, ja tähän kylään, joka yhtäkkiä herättää minussa hirveän halun oksentaa. Ja luulen etten ole eläissäni pukeutunut näin rumasti. Kotiin päästyäni poltan kaikki vaatteet jotka minulla on tänään päälläni, suru ja väsymys ovat piintyneet niihin, ne eivät lähde niistä millään."
Milena Busquets:
Tämäkin menee ohi
(Otava 2016)
Alkuteos También esto pasará
Suomentanut Tarja Härkönen
119 sivua (e-kirja)
Tämäkin menee ohi on espanjalaisromaani, jonka päähenkilö ja minäkertoja on Blanca, nelikymppinen nainen, joka on juuri menettänyt äitinsä. Hautajaisten jälkeen Blanca matkustaa Cadaquésiin, perheen kesähuvilalle, ja mukana on lapsia, joukko ystäviä, ex-miehiä - sekalainen seurakunta, joka elää kepeää ja huoletonta aikaa keskellä kesää.

Blancan mukana on kuitenkin myös äiti, jota nainen välillä puhuttelee ja joka on ajatuksissa hyvin tiiviisti. Tarinan ytimessä onkin äidin tärkeys koko elämässä, ja sitä myöten romaanista muotoutuu myös kuvaus luopumisen tuskasta.
Se mitä ajattelemme ei ole niin tärkeää, ratkaisevaa on se mitä näemme. Luopuisin yhtään epäröimättä aikuisuuteni säälittävästä paperimassakruunusta, jota kannan niin sulottomasti ja joka kahtena kertana kolmesta luiskahtaa päästä ja alkaa kieriä pitkin katua, jos vain saisin palata äitini auton takapenkille puristuksiin Bruno-veljen, lastenhoitajamme Marisan, hänen lomillamme aina mukana olleen Elenira-tyttärensä, nakkikoiriemme Safon ja Corinan ja Marisan valtavan Lali-puudelin viereen, kömpelön ja hupsun kirppupesän joka niin inhosi Cadaquésia ja meidän hienostuneita mäyriksiämme.
Kesähuvilallaan Blanca elää huolettomaan tapaan ystäviensä kanssa, suhteita solmitaan ja pohditaan, ja rakastajaansa Blanca katsoo äkkiä uusin silmin. Hän käy läheistensä kanssa keskusteluja, jotka sisältävät kiinnostavia ajatuksia elämästä, jota hän itse tarkastelee äitinsä antamin eväin ja varsin epäsovinnaiseen - tai ainakin vapaamieliseen - tapaan.
- -- Kaikki asiat, joiden läpi olet kulkenut kiinnostuneena ja silmät auki, ovat sinun. Voit kutsua niitä luoksesi, kun mielesi tekee. Hänen kapea päänsä, joka on kuin kapteeni Haddockin hovimestarilla, rypistyy rumaan irvistykseen. Minun tekee mieli silittää ryppyjä pehmeästi sormenpäilläni, mutta tyydyn ojentamaan hänelle sätkän.
- Ei, ystäväiseni. Tajuan etten ole koskaan ennen puhutellut häntä noin tuttavallisesti. - Minun mielestäni me menetämme jotkin asiat ikiajoiksi. Itse asiassa minusta tuntuu että olemme enemmän sitä minkä olemme menettäneet kuin sitä mitä meillä on.
Romaania mainostetaan Siri Hustvedtin, Riikka Pulkkisen ja Sadie Jonesin lukijoille. On kuitenkin pakko tunnustaa, että en aivan samaa lumoa tarinasta löytänyt, vaikka siinä kiehtovia yksityiskohtia onkin. Romaanin kuvaama oleileva ja päämäärätön elämäntapa pilvenpoltteluineen ei oikein vetoa minuun - tunnustan tosikkomaisuuteni - ja vaikka paikoin se, että minäkertoja osoitti sanansa äidilleen ja veti tämän ikään kuin mukaan elämäänsä, toimi ihan mukavasti, en aina kokenut sitä aivan luontevana.

Kirjasta muualla: Oksan hyllyltä, Ullan Luetut kirjat, LukuneuvojaTuijata. Kulttuuripohdintoja, Kirsin Book Club ja Kirjapolkuni.

Sen verran juhlansekaista elämää romaanissa vietetään, että Tämäkin menee ohi soveltuu Helmet 2016 -haasteen kohtaan 17.

Kommentit

  1. Tämä lainaamasi on hieno lause: "Itse asiassa minusta tuntuu että olemme enemmän sitä minkä olemme menettäneet"

    Noin muutoin kirja ei oikein taida olla juttuni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Omppu. Eipä ollut oikein minunkaan juttuni tämä.

      Poista
  2. Eipä kirvoittanut olè-huutoja minultakaan, vaikka espanjankielisestä kirjallisuudesta kiinnostunut olenkin. Busquets onnistuu ajoittain hetkien tunnelmain ja tuokiokuvien luomisessa, muttei hänellä tämän perusteella ole asiaa Hustvedin ja Pulkkisen kanssa samoille kalkkiviivoille. Oudoksun myös teoksen sijoittamista Otavan kirjastoon kuuluvaksi. Ehkä kesäkirjaksi riippumattoon, mutta muutoin meni kyllä nimensä mukaisesti ohi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samoilla linjoilla kanssasi. Yllätyin vertauksesta niin Hustvedtiin ja Pulkkiseen kuin Jonesiinkin, sillä minun mielestäni tämä jää aika kauas. Kesäkirjaksi riippumattoon tosiaan voisi ajatella.

      Poista
  3. Minä odotin tätä juuri Hustvedt- ja Pulkkis-vertausten vuoksi, mutta kirja jäi kesken. Joten ärsyynnyin tekstin lapsellisuuteen ja koko tunnelmaan.

    Joskus käy näin. :)

    T. Lumiompun Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vertaukset eivät nyt osuneet oikein kohdalleen, odotin niiden vuoksi tekstiltä enemmän.

      Poista
  4. Tosikko täällä myös. En syttynyt sitten yhtään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla, että tosikkoja on muitakin. :)

      Poista
  5. Minä innostuin tästä, mutta kommenttienne perusteella taitaa saada jäädä hyllyyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, odotinko tältä liikaa (syvällisempää). Kepeäksi ajanvietteeksi tämä voi kyllä sopia, vaikka minä en isommin innostunutkaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…