"Mutta Leon ajatteleminen ei paranna oloa ollenkaan. Yritän karistaa hänet mielestäni kuin häntä ei olisikaan. Ihmisen on totuttava olemaan omillaan. Tai ainakin meidän sukumme on täytynyt. Helposti se ei ole käynyt edellisiltäkään sukupolvilta."
Elina Loisan Rajantakaiset ilmestyi postitse luettavakseni - kiitos kustantajalle - ja päädyinkin tarttumaan kirjaan, josta en ollut aiemmin ollenkaan kuullut. Siksi värikäskantinen romaani asettuukin Helmet-haasteessa kohtaan 16. Et ole ikinä ennen kuullut kirjasta.
Romaanin tilanne on mielenkiintoinen ja kummallinen. Salome, josta sukeutuu tarinan päähenkilö, hoitaa kahta pientä lastaan samalla, kun lasten isä ja Salomen aviomies Leo on sulkenut oven jäljessään ja unohtunut omiin (virtuaali)maailmoihinsa. Mitä oikein on tapahtumassa, siitä ei puhuta, mutta absurdi elämäntilanne tykyttää koko ajan takaraivossa.
Tapahtumia kuvataan pitkälti Salomen näkökulmasta ja äänellä, mutta ääneen pääsee myös Leo. Kovin miellyttävä kuva ei muodostu kummastakaan, sillä heidän välinpitämättömyydessään ja puhumattomuudessaan on jotain luotaantyöntävää.
Salomesta on kenties tulossa kolmannen sukupolven yksinhuoltajaäiti, vaikka aina hän ajatteli rikkovansa historian ketjun ja toimivansa toisin. Äiti, johon suhde on mutkikas, halusi tehdä uraa, joten usein hätiin tuli äidinäiti Hilda, joka nuoruudessaan hairahtui ja joutui vaikeaan tilanteeseen.
Yksi tarinan käännekohta on se, kun isoäiti Hilda kuolee. Samaan aikaan Salomen sähköpostiin saapuu viesti, jossa pyydetään kirjoittamaan juttu isovanhemmista.
Rajantakaisessa on paljon kiinnostavia teemoja perhesuhteista puhumattomuuteen, muistamisesta muistojen menettämiseen ja todellisuudesta mielikuvitukseen ja yliluonnolliseen. Valitettavasti tuntuu kuitenkin siltä, että kirjaan on tuotu sisältöä liikaa: välillä tuntuu vaikealta hahmottaa, mikä on tarinan päälinja. Loppuratkaisu on kaiken runsauden jälkeen, ehkä myös juuri runsauden vuoksi, hieman kiireisesti tehdyn oloinen. Kiinnostavia aiheita Loisa nostaa kyllä esille. Hän myös kirjoittaa sujuvasti ja luo teokseensa tiiviin tunnelman.
Myös Krista kirjoittaa Rajantakaisista.
 |
| Elina Loisa: Rajantakaiset (Tammi 2016) 283 sivua |
Romaanin tilanne on mielenkiintoinen ja kummallinen. Salome, josta sukeutuu tarinan päähenkilö, hoitaa kahta pientä lastaan samalla, kun lasten isä ja Salomen aviomies Leo on sulkenut oven jäljessään ja unohtunut omiin (virtuaali)maailmoihinsa. Mitä oikein on tapahtumassa, siitä ei puhuta, mutta absurdi elämäntilanne tykyttää koko ajan takaraivossa.
Tapahtumia kuvataan pitkälti Salomen näkökulmasta ja äänellä, mutta ääneen pääsee myös Leo. Kovin miellyttävä kuva ei muodostu kummastakaan, sillä heidän välinpitämättömyydessään ja puhumattomuudessaan on jotain luotaantyöntävää.
Salomesta on kenties tulossa kolmannen sukupolven yksinhuoltajaäiti, vaikka aina hän ajatteli rikkovansa historian ketjun ja toimivansa toisin. Äiti, johon suhde on mutkikas, halusi tehdä uraa, joten usein hätiin tuli äidinäiti Hilda, joka nuoruudessaan hairahtui ja joutui vaikeaan tilanteeseen.
Yksi tarinan käännekohta on se, kun isoäiti Hilda kuolee. Samaan aikaan Salomen sähköpostiin saapuu viesti, jossa pyydetään kirjoittamaan juttu isovanhemmista.
Tuijotan viestin lähetysaikaa. Tuohon aikaan hoitaja on ollut jossain muualla, Hilda on nukkunut yksin huoneessaan, ja kesken unen hänen sydämensä on lyönyt viimeisen kerran.Onko samanaikaisuus sattumaa vai jonkinlainen merkki, miettii Salome. Samaan aikaan myös Leo pohtii, voiko virtuaalimaailma tuoda viestejä tuonpuoleisesta.
Rajantakaisessa on paljon kiinnostavia teemoja perhesuhteista puhumattomuuteen, muistamisesta muistojen menettämiseen ja todellisuudesta mielikuvitukseen ja yliluonnolliseen. Valitettavasti tuntuu kuitenkin siltä, että kirjaan on tuotu sisältöä liikaa: välillä tuntuu vaikealta hahmottaa, mikä on tarinan päälinja. Loppuratkaisu on kaiken runsauden jälkeen, ehkä myös juuri runsauden vuoksi, hieman kiireisesti tehdyn oloinen. Kiinnostavia aiheita Loisa nostaa kyllä esille. Hän myös kirjoittaa sujuvasti ja luo teokseensa tiiviin tunnelman.
Myös Krista kirjoittaa Rajantakaisista.
Tämä tuli minullekin ja olen kahden vaiheilla, että lukeako vaiko ei. Lukujonoon siis, muttei ihan kärkisijoille. :)
VastaaPoistaKyllä kannattaa lukujonoon tämä kirja kuitenkin ottaa. :) Kiehtovasti ajatuksia tarina herättää.
Poista