Toni Morrison: Luoja lasta auttakoon

Kuva: Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Hyvää naistenpäivää! Tähän päivää sopii mielestäni hyvin vahvan naiskirjailijan, Nobel-palkitun Toni Morrisonin, uusimman suomennetun teoksen esittely. Tässä siis pohdintojani romaanista Luoja lasta auttakoon:

"Hän oli ollut liian heikko, liian pelokas uhmaamaan Sweetnessiä tai vuokraisäntää tai Sofia Huxleyta eikä voinut tässä maailmassa enää muuta kuin nousta lopulta puolustamaan itseään, kohdata sen ensimmäisen miehen jolle hän oli paljastanut sielunsa tietämättä, että mies pilkkasi häntä. Rohkeutta se kuitenkin vaatisi ja sitä, hän ajatteli, hänenlaisellaan menestyneellä uranaisella oli riittämiin."

Toni Morrison:
Luoja lasta auttakoon
(Tammi 2016)
Alkuteos God Help the Child 2015
Suomentanut Kaijamari Sivill
186 sivua

Luoja lasta auttakoon -romaanin päähenkilö on yönmusta Bride, jonka ihonvärin tummuus on liikaa hänen vanhemmilleen. Isää ei kuvioissa näy, äidin on lähes mahdotonta hyväksyä tytärtään. Kuin kuka tahansa lapsi, Bride hakee äitinsä hyväksyntää. Sen myötä hän ajautuu tekoon, jota kantaa mukanaan vuosienkin kuluttua. Aikuisiällä Bride yrittää korjata lapsuutensa virheen mutta epäonnistuu.

Briden ohella keskiöön nousevat Brooklyn ja Booker, jotka molemmat ovat tärkeitä päähenkilön elämässä. Brooklyn on ystävä, Booker poikaystävä, joka lähtee. Hänen sanansa saavat Briden pois tolaltaan, ja saadakseen selityksen hän matkaa lopulta pitkän matkan päähän. Kolmikon lisäksi tarinassa pääsee ääneen myös Briden äiti Sweetness, josta ei synny kovin mairitteleva kuva.

Romaanissa kerrotaan toteavasti asioista, jotka tekevät pahaa. Pahinta on lasten pahoinpitely, jota tapahtuu monella eri tasolla. Henkistä pahoinpitelyä, rakkaudettomuutta; fyysistä pahoinpitelyä, hyväksikäyttöä. Briden hahmossa näkyy edelleen se lapsi, joka kaipaa äitinsä rakkautta ja peilaa itseään suhteessa muihin ihmisiin. Matkallaan selitystä hakemaan menestyvä nainen palaa tietyllä tapaa lapseksi voidakseen olla taas aikuinen, ja tätä matkaa Morrison kuvaa tavattoman kiinnostavasti.

Kiinnostavasti Morrison kuvaa myös sitä, kuinka sekä Bride että Booker etsivät itseään. Lapsuuden erilaiset traumat määrittelevät molempia suuresti, ja joskus tulee hetki, kun itseä on katsottava silmiin. Kumpikaan ei ole puhtoinen, mutta ei sitä ole kukaan muukaan. Yksi tarinan vahvuuksista onkin siinä, että asiat eivät millään muotoa ole mustavalkoisia vaan sisältävät myös harmaan sävyjä.

Toni Morrisonilla on ihmeellinen taito kirjoittaa niukasti valtavan kokoisista asioista. Briden tarina kasvaa huomattavasti suuremmaksi kuin vajaat 200 sivua antaa ymmärtää. Luoja lasta auttakoon on ahdistava, traaginen, raskas ja surullinen tarina. Samalla siinä on lohtua ja toivoa, ja kaiken kaikkiaan romaani on hieno osoitus kirjoittajansa kertojantaidoista.

Helmet 2016 -listalla Morrisonin romaani kuittaa kohdan 39. Nobel-voittajan kirjoittama kirja.

Kirjasta muualla: Kirjapolkuni, Mari A:n kirjablogi, Kirjakirppu, Oksan hyllyltä, Ullan Luetut kirjat, Kulttuuri kukoistaa, Reader, why did I marry him?, Pieni kirjasto, Kaisa Reetta T. ja Kirjahilla.