Siirry pääsisältöön

Toni Morrison: Luoja lasta auttakoon

Kuva: Tuijata. Kulttuuripohdintoja
Hyvää naistenpäivää! Tähän päivää sopii mielestäni hyvin vahvan naiskirjailijan, Nobel-palkitun Toni Morrisonin, uusimman suomennetun teoksen esittely. Tässä siis pohdintojani romaanista Luoja lasta auttakoon:

"Hän oli ollut liian heikko, liian pelokas uhmaamaan Sweetnessiä tai vuokraisäntää tai Sofia Huxleyta eikä voinut tässä maailmassa enää muuta kuin nousta lopulta puolustamaan itseään, kohdata sen ensimmäisen miehen jolle hän oli paljastanut sielunsa tietämättä, että mies pilkkasi häntä. Rohkeutta se kuitenkin vaatisi ja sitä, hän ajatteli, hänenlaisellaan menestyneellä uranaisella oli riittämiin."
Toni Morrison:
Luoja lasta auttakoon
(Tammi 2016)
Alkuteos God Help the Child 2015
Suomentanut Kaijamari Sivill
186 sivua
Luoja lasta auttakoon -romaanin päähenkilö on yönmusta Bride, jonka ihonvärin tummuus on liikaa hänen vanhemmilleen. Isää ei kuvioissa näy, äidin on lähes mahdotonta hyväksyä tytärtään. Kuin kuka tahansa lapsi, Bride hakee äitinsä hyväksyntää. Sen myötä hän ajautuu tekoon, jota kantaa mukanaan vuosienkin kuluttua. Aikuisiällä Bride yrittää korjata lapsuutensa virheen mutta epäonnistuu.

Briden ohella keskiöön nousevat Brooklyn ja Booker, jotka molemmat ovat tärkeitä päähenkilön elämässä. Brooklyn on ystävä, Booker poikaystävä, joka lähtee. Hänen sanansa saavat Briden pois tolaltaan, ja saadakseen selityksen hän matkaa lopulta pitkän matkan päähän. Kolmikon lisäksi tarinassa pääsee ääneen myös Briden äiti Sweetness, josta ei synny kovin mairitteleva kuva.

Romaanissa kerrotaan toteavasti asioista, jotka tekevät pahaa. Pahinta on lasten pahoinpitely, jota tapahtuu monella eri tasolla. Henkistä pahoinpitelyä, rakkaudettomuutta; fyysistä pahoinpitelyä, hyväksikäyttöä. Briden hahmossa näkyy edelleen se lapsi, joka kaipaa äitinsä rakkautta ja peilaa itseään suhteessa muihin ihmisiin. Matkallaan selitystä hakemaan menestyvä nainen palaa tietyllä tapaa lapseksi voidakseen olla taas aikuinen, ja tätä matkaa Morrison kuvaa tavattoman kiinnostavasti.

Kiinnostavasti Morrison kuvaa myös sitä, kuinka sekä Bride että Booker etsivät itseään. Lapsuuden erilaiset traumat määrittelevät molempia suuresti, ja joskus tulee hetki, kun itseä on katsottava silmiin. Kumpikaan ei ole puhtoinen, mutta ei sitä ole kukaan muukaan. Yksi tarinan vahvuuksista onkin siinä, että asiat eivät millään muotoa ole mustavalkoisia vaan sisältävät myös harmaan sävyjä.

Toni Morrisonilla on ihmeellinen taito kirjoittaa niukasti valtavan kokoisista asioista. Briden tarina kasvaa huomattavasti suuremmaksi kuin vajaat 200 sivua antaa ymmärtää. Luoja lasta auttakoon on ahdistava, traaginen, raskas ja surullinen tarina. Samalla siinä on lohtua ja toivoa, ja kaiken kaikkiaan romaani on hieno osoitus kirjoittajansa kertojantaidoista.

Helmet 2016 -listalla Morrisonin romaani kuittaa kohdan 39. Nobel-voittajan kirjoittama kirja.

Kirjasta muualla: KirjapolkuniMari A:n kirjablogi, KirjakirppuOksan hyllyltä, Ullan Luetut kirjat, Kulttuuri kukoistaa, Reader, why did I marry him?, Pieni kirjasto, Kaisa Reetta T. ja Kirjahilla.

Kommentit

  1. Tämä oli taitavasti kirjoitettu romaani. Ei mitään liikaa, mutta silti todella vahva tarina. Kirjan aiheesta ja teemoista olisi moni kirjailija taatusti saanut tuplasti sivuja aikaiseksi, mutta pidin kovasti Morrisonin tiiviistä ilmaisusta. Hieno kirja naistenpäivään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On uskomatonta, miten niukasti voi kirjoittaa sanomalla samalla paljon. Naistenpäivään tämä oli aika itsestään selvä valinta. :)

      Poista
  2. Valitsitpa sopivan kirjan esiteltäväksi naistenpäivänä. Morrisonin kirjan aion minäkin lukea, vaikka olen hieman pelännytkin sitä kirjailijan aiempien väkevien romaanien jälkeen. Tämä on kai aika erilainen? Mutta puhutteleva ja ilmeisen hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä on erilainen, ehkä helpompi lähestyä kuin muut Morrisonin romaanit, mutta silti tosiaan puhutteleva. Ja hyvä, ehdottomasti!

      Poista
  3. Puhutteleva tämä oli, ehdottomasti. Tiivis tarina jäi mieleen soimaan.

    VastaaPoista
  4. Puhutteleva tämä oli, ehdottomasti. Tiivis tarina jäi mieleen soimaan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…