Siirry pääsisältöön

Katri Lipson: Detroit

"Tuolla he nyt ovat kolmistaan. Pimeydessä taivaltava tyttö ja kaksi tähdenlentoa, joista toinen on jo maassa kaikki neljä sakaraa säpäleinä, ja toinen tulossa hyvää vauhtia perässä. Toinen tekisi mitä tahansa, jos tuntisi edes vaatteet ihollaan, ja toinen on tehnyt kaikkensa, ettei tuntisi mitään."
Katri Lipson: Detroit
(Tammi 2016)
375 sivua

Katri Lipsonin romaani Detroit keskittyy nuorten jääkiekkotähtien ympärille. Tai oikeastaan Timothy Callahan ja Nathan Delorme ovat molemmat entisiä jääkiekkotähtiä, entisiä lupauksia.

Kirja alkaa hoitokodista, jossa Timothy makaa halvaantuneena. Jääkiekkopelissä tapahtunut taklaus on vienyt nuorukaiselta liikuntakyvyn, ja Timothy makaa sairaalassa odottamassa, että suuri pelaaja ja paras ystävä Nathan tulisi käymään. Häntä ei kuitenkaan näy.

Samaan aikaan lähtee tapahtumia liikkeelle toisaalla. Nathan on ajautunut oman elämänsä sivuraiteelle ja hankkii seurakseen sokean stripparin, jonka kanssa lähtee matkalle.

Mitä tapahtui? Miksi Nathan ei saavu parhaan kaverinsa luokse ja miksi Timothy odottaa? Kysymyksiin tarina vastaa pala kerrallaan, ja osin vastaukset ovat sellaisia, että niitä osaa odottaa. Tarinan kannalta ei kuitenkaan ole olennaista se, ovatko käänteet ennalta arvattavia vai eivät. Olennaista on tarinan intensiivisyys, haaksirikkoisten jääkiekkoilijoiden ajatusten ja valintojen kuvaus, jonka Lipson tekee taidolla.

Detroitin keskeiset henkilöhahmot ovat rujoja ja inhimillisiä, eivät kovin rakastettavia mutta silti epätäydellisyydessään kiinnostavia. Muista hahmoista erityisesti mieleen jäävät Timothyn äiti, joka on rasittava mutta uskottava, ja Timothyn hoitaja Nellie, joka tekee työtään antaumuksella. Skuuppia etsivän lehtimiehen rooli tuntuu kokonaisuudessa tarpeettomalta.

Katri Lipsonin romaani on sähäkän pelin lailla etenevä tarina ystävyydestä, rakkaudesta, syyllisyydestä ja vastuusta. Timothyn ja Nathanin tarina vie lukijan paitsi NHL-jäiltä autiomaahan, myös pohtimaan unelmia ja niiden toteutumista sekä toivoa.

Helmet 2016 -luettelossa Detroit asettuu kohtaan 28. Perheenjäsenellesi tärkeää aihetta käsittelevä kirja. Tämän valinnan syynä on se, että perheessämme on jääkiekkofani.

Kommentit

  1. Minulle tämä kirja oli positiivinen yllätys. En ole aikaisemmin lukenut Lipsonia, joten häneen tutustuminen todella kannatti. Lähdin Porista ja jääkiekosta, mutta ei se jääkiekko minusta mihinkään lähde:) Toisaalta tämä kirja on paljon enemmän...

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lipson on kyllä kiinnostava kirjailija! Jääkiekko ei saisi pelästyttää tämän kirjan ääreltä pois, tämä tosiaan on paljon enemmän.

      Poista
  2. Lipsonin kiinnostaa kirjoittajana, luin Kosmonautin muutama vuosi sitten ja se teki vaikutuksen. Tässä jääkiekko-aihe hieman säikäyttää, pitäisi päästä siitä yli, sillä Detroit vaikuttaa kertakaikkisen hienolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tälle kannattaa antaa mahdollisuus. En ole jääkiekkofani, mutta tarina vei mukanaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…