Siirry pääsisältöön

Terveisiä kirjamessuilta!

Kirjoja, kirjoja!
Jyväskylässä on ollut kirja- ja muuta messupöhinää koko viikonvaihteen ajan: Paviljongissa saattoi kokea yhdellä kertaa niin kirja-, ruoka-, viini- kuin lemmikkieläinmessutkin. Nähtävää siis riitti hyvinkin vaikkapa kokonaiselle perheelle.

Minä keskityin - yllättäen - kirjamessuihin, ja muut osastot tuli ohitettua lähinnä vilkaisulla. Viime vuoden messuista jäi kohtuullisen laimea fiilis, mutta tällä kertaa messuilla oli mukava tunnelma. Kiinnostavaa ohjelmaa riitti varsinkin lauantaina niin, että kaikkeen ei millään ehtinyt mukaan ja valintoja oli pakko tehdä.

Lauantaina ehdin messuille puolilta päivin, ja ensimmäisenä ohjelmaani kuului Tiedon jano -paneeli, jossa keskusteltiin suomalaisesta koulutusihmeestä. Paneelissa olivat mukana koulutuksen asiantuntijat rehtori ja maailman rehtorijärjestön puheenjohtaja Ari Pokka, kasvatustieteen tohtori ja opetusneuvos Martti Hellström ja koulutussosiologian ja -politiikan professori Hannu Simola. Kaikki keskustelijat ovat julkaisseet ajatuksiaan myös kirjallisessa muodossa, ja huumorin sävyttämää keskustelua olisi mieluusti seurannut kauemminkin. Muu ohjelma kuitenkin houkutteli pois Canth-lavan ääreltä. 

Yksi etukäteen odottamani ohjelmanumero oli Tapper-lavalla, kun bloggaajat Krista ja Aino-Maria keskustelivat kirjoista ja kirjakritiikistä kirjailija Karo Hämäläisen ja Suomi lukee -palvelun tuottaja Pasi Luhtaniemen kanssa (Kristahan bloggaa myös Suomi lukee -palvelussa). Keskustelusta mieleen jäi erityisesti se, miten Karo Hämäläinen näki kirjablogien etuna niiden henkilökohtaisuuden, tunteen että blogeissa lukija kirjoittaa lukijalle. Hän toivoi, että perinteinen kirjallisuuskritiikki pysyisikin tässä suhteessa erilaisena verrattuna blogikritiikkeihin.
Tietokirjaraati meneillään.
Lauantain kiinnostaviin ohjelmanumeroihin kuului myös tietokirjaraati, jossa Raili Kivelä, Inkeri Pasanen, Keijo Siekkinen ja Tomi Tuomaala arvioivat uudehkoja tietokirjoja. Tilaisuutta juonsi varmaotteisesti Ari Elo. Raati oli erittäin kiinnostava, ja vaikka alkuun osallistujat vaikuttivat hyvinkin yksimielisiltä, alkoi tilaisuuden edetessä eroja löytyä. Eniten pisteitä keräsivät Erkki Vettenniemen Solženitsyn - Elämä ja eetos (Teos) ja Niina Junttilan Kavereita nolla - Lasten ja nuorten yksinäisyys (Tammi). 
Kiinnostavaa kirjakeskustelua ja kauniita korkoja.
Loppuun saakka en malttanut tietokirjaraatia seurata, sillä läheisellä lavalla oli jo alkamassa Katja Jalkasen ja Aino-Maria Savolaisen esittely tuoreesta teoksesta nimeltä Korot kopisten - Käytännön opas kulttuuriviidakkoon (Avain). Niin innostavasti ja kiinnostavasti (ja kauniissa koroissa) kirjoittajat opastaan esittelivät, että se piti käydä ostamassa sopuisaan messuhintaan, ennen kuin oli aika lähteä messuilta. Illan ohjelma oli osin muuta kuin kirjallista, mutta kotiin päästyä piti toki vielä tutustua tuoreeseen kirjahankintaan.
Uunituore kulttuuriopas.
Sunnuntaiaamu oli sattumalta varsin historiallinen. Ensin suuntasin kuuntelemaan Terhi Rannelaa, jota haastatteli Taija Tuominen. Esillä oli tietenkin juuri julkaistu romaani Frau (Karisto), johon sain ilokseni kirjailijan omistuskirjoituksen. Terhi Rannela kertoi kirjastaan ja sen syntyprosessista niin innostuneesti, että odotukseni kirjaa kohtaan ovat todella korkealla.
Terhi Rannela (oik.) ja Taija Tuominen.
Ihanasti aiheestaan innostunutta kirjailija päädyin kuuntelemaan myös seuraavana, kun asetuin Nisula-lavan tuntumaan. Siellä Maria Salonen kertoi kirjastaan Axel Munthen jäljillä (Avain). Kulttihahmoksi nousseesta kirjailijasta kertova teos vaikuttaa hyvin kiinnostavalta!

Sunnuntai jäi messujen suhteen osaltani lyhyeksi, sillä muut velvollisuudet kutsuivat aika pian. Kokonaisuudessaan Jyväskylän messuista jäi oikein hyvä mieli. Oli mukavaa kohdata kirjatuttuja ja kirjoista kiinnostuneita. 
Nostalgiaa.
Kirjamobiililla olisi esiintynyt ainakin
Jyri Paretskoi. Aikataulusyistä tiemme
eivät kohdanneet.




Kommentit

  1. Kiitos kirjamessukoostesta! Oli kiva sen myötä pistäytyä messuilemassa täältä satojen kilometrien päästä.

    VastaaPoista
  2. Kivalta näyttää, ja kiva juttu, että kirjamessuja on muuallakin kuin stadissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä iloinen, että meidänkin kaupungissamme messuja järjestetään. :)

      Poista
  3. Kivalta vaikuttaa! Joskus pitää pääatä itsekkin messuilemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta, messuilu on niin kivaa. :)

      Poista
  4. Oltiin näköjään yhtä aikaa kirjabloggajia kuuntelemassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eipä havaittu toisiamme. Oli kiva nähdä bloggaajia lavalla.

      Poista
  5. Hauska lukea tunnelmia näistä messuista! On aina kiva kuulla, mitä ihmiset ovat mieltä kirjablogeista. Minustakin niissä on mukavinta oman lukukokemuksen esille tuominen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karo Hämäläinen on muuten miellyttävä esiintyjä. Oli kiva kuulla hänen ajatuksiaan muutenkin, kuin myös muidenkin.

      Poista
  6. Onpa kiva messukooste! Oli mukava nähdä messuilla, ihanaa että olit kuuntelemassa meitäkin.

    Rannelan ja Tuomisen keskustelua oli kyllä ilo kuunnella. Rannela kertoi Frausta ja sen syntyhistoriasta niin hyvin, että aika kului kuin siivillä.

    Sympaattiset messut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja, oli tosiaan kiva nähdä! Sunnuntaiaamun piristyksiä olivat sekä Rannela että Tuominen, on inspiroivaa nähdä ja kuulla asiastaan innostuneita kirjailijoita.

      Poista
  7. Paljon ehditty parissa päivässä!
    Pidän Jyväskylän mielessä tulevia vuosia varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielelläni olisin ehtinyt enemmänkin, oli niin kiintoisaa ohjelmaa tarjolla.
      Tervetuloa Jyväskylään tulevina vuosina!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…