Siirry pääsisältöön

Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se mitä en muista

"Näin jälkeenpäin ajattelen, että olisi pitänyt tervehtiä häntä. Mitä merkitystä sillä olisi ollut? Ehkä ei mitään. Samuelin päivä olisi alkanut vähän mukavammin. Hän olisi ollut paremmalla tuulella lähtiessään ajamaan. Mutta enhän voinut aavistaa, että näin hänet viimeisen kerran."
Jonas Hassen Khemiri:
Kaikki se mitä en muista
(Johnny Kniga 2016)
Alkuteos Allt jag inte minns 2015
Suomentanut Tarja Lipponen
292 sivua
Jonas Hassen Khemirin romaanin Kaikki se mitä en muista valokeilassa on Samuel. Samuel on maahanmuuttoviraston virkamies, ruotsalaisäidin ja pohjoisafrikkalaisen isän poika. Tai oikeamminkin hän oli, sillä romaanin alkaessa häntä ei enää ole. Samuel on kuollut auto-onnettomuudessa, ja nimettömäksi jäävä kirjailija haastattelee Samuelin tunteneita selvittääkseen, mitä oikein tapahtui.

Romaani on rakenteeltaan haastava. Tarina koostuu haastateltavien havainnoista, huomioista, käsityksistä ja kommenteista, eikä läheskään aina ole selvää, kuka on kulloinkin äänessä. Erilaisista äänistä lukija voi kuitenkin koota palapelin, joka kuvaa Samuelia ja hänen elämäänsä sekä hänen läheisimpiä ihmisiään. Heitä ovat esimerkiksi kämppäkaveri Vandad, joka monen mielestä tekee rahan takia mitä tahansa; mystinen Laide, joka toimii arabian kielen tulkkina; isoäiti, joka joutuu hoitokotiin ja menettää ajokorttinsa ja jonka tyhjäksi jääneen kodin Samuel antaa maahanmuuttajanaisten turvakodiksi. Aivan ongelmattomana hyvän tahdon ele ei kuitenkaan näyttäydy.

Luin romaania ensisijaisesti kuvauksena siitä, mitä jäljelle jää. Läheisten muistojen moninaisuuden ansiosta Samuelista muodostuu moniulotteinen kuva, josta ei aivan helposti saa kiinni mutta joka jää mietityttämään. Samuel on sekoitus seurallisuutta ja yksinäisyyttä, varmuutta ja epävarmuutta, elämäntäyteisyyttä ja sivuraiteella katselemista. Muistaminen on romaanissa monin tavoin tärkeää: Samuel on huolissaan muististaan, hänen isoäitinsä on jo ylittänyt tietyn rajan niin, että ei osaa olla itsestään huolissaan. Samuelin läheiset muistavat häntä eri tavoin, eikä kai kenenkään muisto ole toista oikeampi. Samalla ajatuksia herättää se, mitä me oikeastaan toisistamme - tai edes itsestämme - tiedämme. Mikä on totta, mikä (väärää) tulkintaa?

Kaikki se mitä en muista ei kuitenkaan ole vain kuvaus muistoista ja kuolleen muistamisesta. Se on myös vakuuttava kuvaus yhteiskunnasta, joka ei ole lintukoto ja jonka ihmiset ovat ihmisiä kaikessa vajavaisuudessaan.

Romaani ei päästä helpolla, ja heti lukemisen päätyttyä tuli tyhjä olo: mitä tästä kirjasta pitäisi ajatella? Kuitenkin lukemisen päätyttyä alkoi ajatustyö, kun tarina jäsentyi mielessäni, ja minulle se on hyvä merkki.

Kiitos kustantajalle kirjasta, joka voitti viime vuonna ruotsalaisen August-palkinnon!

Romaanista toisaalla: Täysien sivujen nautintoLukutoukan kulttuuriblogi, Habaneran havaintojaReader, why did I marry him?Leena Lumi, Ullan Luetut kirjatLumiomena, Nannan kirjakimara, Kulttuuri kukoistaa, Mari A:n kirjablogi ja Tuijata. Kulttuuripohdintoja.

Kommentit

  1. Näitä paloista välittyy kuva Samuelista, jollainen hän oli kullekin kertojalle.
    Heitän sinua haasteella:
    http://ullankirjat.blogspot.fi/2016/03/sieluni-hymyt-haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulla, pitääkin käydä kurkkaamassa, mistä haasteessa on kysymys.

      Poista
  2. Tämä kirja on kirjaston varauslistalla. Ensin katselin kirjakaupassa ja luin postauksia tästä ja olihan se pakko varata, kiinnostava kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin sitten tulla blogiisi vierailulle katsomaan, mitä pidit.

      Poista
  3. Mitä enemmän tämän lukemisesta kuluu aikaa, sitä epäkiinnostavammalta tämä tuntuu. Minusta tässä rakenne ei ollut kertomuksen palveluksessa. Vähän niinkun se keisari, jolla ei ollutkaan vaatteita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa nähdä, miten minulle käy, kun aikaa kuluu. Haalistuuko vai ei.

      Poista
  4. Tämä jotenkin niin hyvin kirjoitettu, mutta silti minulle on käynyt samoin kuin Ompulle: kirja haalistuu mielestäni koko ajan enemmän ja enemmän. Tästä ei jää muistijälkeä. Harmi sinänsä, koska romaanissa on kiinnostavia teemoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on pyörinyt mielessäni aika paljon, ja tänään mietin, olisiko vähemmän ollut kuitenkin enemmän. Kiinnostavia teemoja on, mutta tuntuu, että osa tulee ohitettua liian nopeasti. Toisaalta on hyvä, että kirja mietityttää.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o