Siirry pääsisältöön

Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se mitä en muista

"Näin jälkeenpäin ajattelen, että olisi pitänyt tervehtiä häntä. Mitä merkitystä sillä olisi ollut? Ehkä ei mitään. Samuelin päivä olisi alkanut vähän mukavammin. Hän olisi ollut paremmalla tuulella lähtiessään ajamaan. Mutta enhän voinut aavistaa, että näin hänet viimeisen kerran."
Jonas Hassen Khemiri:
Kaikki se mitä en muista
(Johnny Kniga 2016)
Alkuteos Allt jag inte minns 2015
Suomentanut Tarja Lipponen
292 sivua
Jonas Hassen Khemirin romaanin Kaikki se mitä en muista valokeilassa on Samuel. Samuel on maahanmuuttoviraston virkamies, ruotsalaisäidin ja pohjoisafrikkalaisen isän poika. Tai oikeamminkin hän oli, sillä romaanin alkaessa häntä ei enää ole. Samuel on kuollut auto-onnettomuudessa, ja nimettömäksi jäävä kirjailija haastattelee Samuelin tunteneita selvittääkseen, mitä oikein tapahtui.

Romaani on rakenteeltaan haastava. Tarina koostuu haastateltavien havainnoista, huomioista, käsityksistä ja kommenteista, eikä läheskään aina ole selvää, kuka on kulloinkin äänessä. Erilaisista äänistä lukija voi kuitenkin koota palapelin, joka kuvaa Samuelia ja hänen elämäänsä sekä hänen läheisimpiä ihmisiään. Heitä ovat esimerkiksi kämppäkaveri Vandad, joka monen mielestä tekee rahan takia mitä tahansa; mystinen Laide, joka toimii arabian kielen tulkkina; isoäiti, joka joutuu hoitokotiin ja menettää ajokorttinsa ja jonka tyhjäksi jääneen kodin Samuel antaa maahanmuuttajanaisten turvakodiksi. Aivan ongelmattomana hyvän tahdon ele ei kuitenkaan näyttäydy.

Luin romaania ensisijaisesti kuvauksena siitä, mitä jäljelle jää. Läheisten muistojen moninaisuuden ansiosta Samuelista muodostuu moniulotteinen kuva, josta ei aivan helposti saa kiinni mutta joka jää mietityttämään. Samuel on sekoitus seurallisuutta ja yksinäisyyttä, varmuutta ja epävarmuutta, elämäntäyteisyyttä ja sivuraiteella katselemista. Muistaminen on romaanissa monin tavoin tärkeää: Samuel on huolissaan muististaan, hänen isoäitinsä on jo ylittänyt tietyn rajan niin, että ei osaa olla itsestään huolissaan. Samuelin läheiset muistavat häntä eri tavoin, eikä kai kenenkään muisto ole toista oikeampi. Samalla ajatuksia herättää se, mitä me oikeastaan toisistamme - tai edes itsestämme - tiedämme. Mikä on totta, mikä (väärää) tulkintaa?

Kaikki se mitä en muista ei kuitenkaan ole vain kuvaus muistoista ja kuolleen muistamisesta. Se on myös vakuuttava kuvaus yhteiskunnasta, joka ei ole lintukoto ja jonka ihmiset ovat ihmisiä kaikessa vajavaisuudessaan.

Romaani ei päästä helpolla, ja heti lukemisen päätyttyä tuli tyhjä olo: mitä tästä kirjasta pitäisi ajatella? Kuitenkin lukemisen päätyttyä alkoi ajatustyö, kun tarina jäsentyi mielessäni, ja minulle se on hyvä merkki.

Kiitos kustantajalle kirjasta, joka voitti viime vuonna ruotsalaisen August-palkinnon!

Romaanista toisaalla: Täysien sivujen nautintoLukutoukan kulttuuriblogi, Habaneran havaintojaReader, why did I marry him?Leena Lumi, Ullan Luetut kirjatLumiomena, Nannan kirjakimara, Kulttuuri kukoistaa, Mari A:n kirjablogi ja Tuijata. Kulttuuripohdintoja.

Kommentit

  1. Näitä paloista välittyy kuva Samuelista, jollainen hän oli kullekin kertojalle.
    Heitän sinua haasteella:
    http://ullankirjat.blogspot.fi/2016/03/sieluni-hymyt-haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulla, pitääkin käydä kurkkaamassa, mistä haasteessa on kysymys.

      Poista
  2. Tämä kirja on kirjaston varauslistalla. Ensin katselin kirjakaupassa ja luin postauksia tästä ja olihan se pakko varata, kiinnostava kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin sitten tulla blogiisi vierailulle katsomaan, mitä pidit.

      Poista
  3. Mitä enemmän tämän lukemisesta kuluu aikaa, sitä epäkiinnostavammalta tämä tuntuu. Minusta tässä rakenne ei ollut kertomuksen palveluksessa. Vähän niinkun se keisari, jolla ei ollutkaan vaatteita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa nähdä, miten minulle käy, kun aikaa kuluu. Haalistuuko vai ei.

      Poista
  4. Tämä jotenkin niin hyvin kirjoitettu, mutta silti minulle on käynyt samoin kuin Ompulle: kirja haalistuu mielestäni koko ajan enemmän ja enemmän. Tästä ei jää muistijälkeä. Harmi sinänsä, koska romaanissa on kiinnostavia teemoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on pyörinyt mielessäni aika paljon, ja tänään mietin, olisiko vähemmän ollut kuitenkin enemmän. Kiinnostavia teemoja on, mutta tuntuu, että osa tulee ohitettua liian nopeasti. Toisaalta on hyvä, että kirja mietityttää.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo