Siirry pääsisältöön

Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se mitä en muista

"Näin jälkeenpäin ajattelen, että olisi pitänyt tervehtiä häntä. Mitä merkitystä sillä olisi ollut? Ehkä ei mitään. Samuelin päivä olisi alkanut vähän mukavammin. Hän olisi ollut paremmalla tuulella lähtiessään ajamaan. Mutta enhän voinut aavistaa, että näin hänet viimeisen kerran."
Jonas Hassen Khemiri:
Kaikki se mitä en muista
(Johnny Kniga 2016)
Alkuteos Allt jag inte minns 2015
Suomentanut Tarja Lipponen
292 sivua
Jonas Hassen Khemirin romaanin Kaikki se mitä en muista valokeilassa on Samuel. Samuel on maahanmuuttoviraston virkamies, ruotsalaisäidin ja pohjoisafrikkalaisen isän poika. Tai oikeamminkin hän oli, sillä romaanin alkaessa häntä ei enää ole. Samuel on kuollut auto-onnettomuudessa, ja nimettömäksi jäävä kirjailija haastattelee Samuelin tunteneita selvittääkseen, mitä oikein tapahtui.

Romaani on rakenteeltaan haastava. Tarina koostuu haastateltavien havainnoista, huomioista, käsityksistä ja kommenteista, eikä läheskään aina ole selvää, kuka on kulloinkin äänessä. Erilaisista äänistä lukija voi kuitenkin koota palapelin, joka kuvaa Samuelia ja hänen elämäänsä sekä hänen läheisimpiä ihmisiään. Heitä ovat esimerkiksi kämppäkaveri Vandad, joka monen mielestä tekee rahan takia mitä tahansa; mystinen Laide, joka toimii arabian kielen tulkkina; isoäiti, joka joutuu hoitokotiin ja menettää ajokorttinsa ja jonka tyhjäksi jääneen kodin Samuel antaa maahanmuuttajanaisten turvakodiksi. Aivan ongelmattomana hyvän tahdon ele ei kuitenkaan näyttäydy.

Luin romaania ensisijaisesti kuvauksena siitä, mitä jäljelle jää. Läheisten muistojen moninaisuuden ansiosta Samuelista muodostuu moniulotteinen kuva, josta ei aivan helposti saa kiinni mutta joka jää mietityttämään. Samuel on sekoitus seurallisuutta ja yksinäisyyttä, varmuutta ja epävarmuutta, elämäntäyteisyyttä ja sivuraiteella katselemista. Muistaminen on romaanissa monin tavoin tärkeää: Samuel on huolissaan muististaan, hänen isoäitinsä on jo ylittänyt tietyn rajan niin, että ei osaa olla itsestään huolissaan. Samuelin läheiset muistavat häntä eri tavoin, eikä kai kenenkään muisto ole toista oikeampi. Samalla ajatuksia herättää se, mitä me oikeastaan toisistamme - tai edes itsestämme - tiedämme. Mikä on totta, mikä (väärää) tulkintaa?

Kaikki se mitä en muista ei kuitenkaan ole vain kuvaus muistoista ja kuolleen muistamisesta. Se on myös vakuuttava kuvaus yhteiskunnasta, joka ei ole lintukoto ja jonka ihmiset ovat ihmisiä kaikessa vajavaisuudessaan.

Romaani ei päästä helpolla, ja heti lukemisen päätyttyä tuli tyhjä olo: mitä tästä kirjasta pitäisi ajatella? Kuitenkin lukemisen päätyttyä alkoi ajatustyö, kun tarina jäsentyi mielessäni, ja minulle se on hyvä merkki.

Kiitos kustantajalle kirjasta, joka voitti viime vuonna ruotsalaisen August-palkinnon!

Romaanista toisaalla: Täysien sivujen nautintoLukutoukan kulttuuriblogi, Habaneran havaintojaReader, why did I marry him?Leena Lumi, Ullan Luetut kirjatLumiomena, Nannan kirjakimara, Kulttuuri kukoistaa, Mari A:n kirjablogi ja Tuijata. Kulttuuripohdintoja.

Kommentit

  1. Näitä paloista välittyy kuva Samuelista, jollainen hän oli kullekin kertojalle.
    Heitän sinua haasteella:
    http://ullankirjat.blogspot.fi/2016/03/sieluni-hymyt-haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulla, pitääkin käydä kurkkaamassa, mistä haasteessa on kysymys.

      Poista
  2. Tämä kirja on kirjaston varauslistalla. Ensin katselin kirjakaupassa ja luin postauksia tästä ja olihan se pakko varata, kiinnostava kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin sitten tulla blogiisi vierailulle katsomaan, mitä pidit.

      Poista
  3. Mitä enemmän tämän lukemisesta kuluu aikaa, sitä epäkiinnostavammalta tämä tuntuu. Minusta tässä rakenne ei ollut kertomuksen palveluksessa. Vähän niinkun se keisari, jolla ei ollutkaan vaatteita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa nähdä, miten minulle käy, kun aikaa kuluu. Haalistuuko vai ei.

      Poista
  4. Tämä jotenkin niin hyvin kirjoitettu, mutta silti minulle on käynyt samoin kuin Ompulle: kirja haalistuu mielestäni koko ajan enemmän ja enemmän. Tästä ei jää muistijälkeä. Harmi sinänsä, koska romaanissa on kiinnostavia teemoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on pyörinyt mielessäni aika paljon, ja tänään mietin, olisiko vähemmän ollut kuitenkin enemmän. Kiinnostavia teemoja on, mutta tuntuu, että osa tulee ohitettua liian nopeasti. Toisaalta on hyvä, että kirja mietityttää.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…