Siirry pääsisältöön

Pasi Pekkola: Lohikäärmeen värit

"Katoamisen pelko alkoi vainota minua kaikkialla. Pelkäsin taikuriohjelmien katoamistemppuja. Enkä uskaltanut leikkiä piilosta muiden lasten kanssa, koska pelkäsin itse katoavani. Saattaisin jäädä ikuisuuksiksi kadoksiin, odottamaan löytäjääni. Maailman orvoin tunne on odottaa löydetyksi tulemista. Kuinka yksinäiseltä äidistä täytyi tuntua, hän oli vankina tyhjyydessä jolle ei ollut loppua."
Pasi Pekkola: Lohikäärmeen värit
(Otava 2015)
459 sivua
Pasi Pekkolan romaani Lohikäärmeen värit tuli luettavakseni erään tilaisuuden oheislahjana. Kirjailijaa en entuudestaan tuntenut mutta lahjan myötä päädyin lukemaan kirjan, joka vei hurjalle matkalle Suomesta Kiinaan, hiljaisuuden maasta maailman väkirikkaimpaan valtioon.

Tarinan keskiössä on kolmekymppinen Kimi, suomalaismies, joka viimein, eräiden sattumusten myötä, matkustaa Kiinaan. Kiina on Kimin äidin kotimaa, mihin äiti on kadonnut jo silloin, kun Kimi oli aivan pieni poika. Äiti jätti poikansa Suomeen, missä Kimi varttui vaitonaisen isänsä ja tämän vanhempien huomassa.

Kimin ohella tai oikeastaan ohitsekin tarinan valokeilaan asettuu hänen äitinsä Xiaolong, joka varttuu köyhässä maaseutukylässä isänsä kanssa. Äiti on kuollut tyttären synnytyksessä ja Xiaolong kasvaa nuoreksi naiseksi keskellä Kiinan kulttuurivallankumousta, joka tarkoittaa epävakautta, pelkoa ja jatkuvasti valvovia silmiä. Maaseudulla mahdollisuuksia ei juuri ole, ja monen muun nuoren naisen tavoin myös Xiaolong päätyy etsimään onneaan suurkaupungista, jonka lait ovat kovat.

Suurkaupungista onneaan etsii myös "Rosie", joka johdattaa Kimin vuosikymmenten mittaisen arvoituksen äärelle. Hänen tehtäväkseen koituu osoittaa se tie, jota liian moni nuori nainen vaeltaa edelleen, kun vaihtoehtoja ei ole.

Kiihkeässä tarinassa on äiditön tytär, joka tekee äidittömäksi oman poikansa. Xiaolong päätyy keskeltä köyhyyttä Suomeen mutta haluaa palata kotimaahansa. Romaanin keskeinen kysymys onkin se, miksi nuori äiti hylkää pienen lapsensa ja katoaa jäljettömiin, toiseen maahan. Miksi köyhyydestä ponnistaneelle ei riitä länsimainen hyvinvointi? Miksi hän palaa maahan, joka on rikkonut paljon eikä kykene tarjoamaan kansalaisilleen edes elämän perusedellytyksiä? Alkuun tuntuu mahdottomalta ymmärtää ratkaisua, joka tuntuu käsittämättömältä, mutta kyllä Pekkola onnistuu kelpo selityksen tarinaansa rakentamaan, joskin paikoin kerronta vajoaa hieman liian sentimentaaliseksi minun makuuni.

Pasi Pekkolan romaanin ehdottomiin vahvuuksiin kuuluu kahden erilaisen maan vivahteikas ja todentuntuinen kuvaus. Sukellus Kiinan lähihistoriaan on vakuuttava ja herättää mielenkiinnon aasialaista suurvaltiota kohtaan. Taustatyö on tehty ilmeisen huolella, eikä haittaa varmasti ole siitä, että kirjailija on asunut kolme vuotta Kiinassa. Lohikäärmeen värit on vaikuttava ja mieleenpainuva tarina muun muassa orpoudesta, kaipuusta, kultturien risteämisistä ja elämästä kahden maan välissä, rakkaudesta, luottamuksesta sekä petoksesta.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös Arja, Tuija, Krista ja Bleue.
Kirjankansibingossa ruksi asettuu ruutuun Kasvokuva.

Kommentit

  1. Mietin juuri, sen saman tilaisuuden jälkeen, että lukisinko vaiko en. Kirjoituksesi perusteella kannattaa lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on sen verran kiehtovia elementtejä, että uskallan suositella.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok