Siirry pääsisältöön

Johanna Holmström: Itämaa

"Ja kun kerran on ruvennut käyttämään hijabia, sitä ei saa enää riisua, sitä äiti muistaa aina painottaa. Oikeastaan hän kääntyi vasta vuosia myöhmmin, mutta huivista hän piti kiinni Suomeen palattuaankin."
Johanna Holmström: Itämaa
(Otava 2013)
Alkuteos Asfaltsänglar 2013
Suomentanut Tuula Kojo
250 sivua (e-kirja)
Johanna Holmström on ollut minulle tuntematon kirjailija, mutta kun törmäsin postauksiin hänen teoksistaan kirjablogeissa - kuinkas muuten - kiinnostukseni heräsi. Keskikirjastojen e-kirjavalikoimasta löytyi Holmströmin romaani Itämaa, jonka latasin luettavakseni muistamatta kuitenkaan juuri, mitä tuleman pitää.

Romaani sijoittuu Helsinkiin ja tarinan minäkertoja on Leila, yläkouluikäinen tyttö, jonka äiti haluaa tyttäristään kunnon muslimeita. Maahanmuuttajaisä puolestaan on huolissaan tyttäriensä maineesta, vaikka onkin melko vapaamielinen muslimi. Enemmän islamia tuntuukin korostavan äiti, käännynnäinen. Isosisko Samira haluaa rikkoa rajoja, mutta sitten hänelle tapahtuu jotain, mikä muuttaa koko perheen elämän.
Ja me odotimme. Joka päivä viisi viikkoa, monta tuntia päivässä, mutta kun mitään ei tapahtunut ja kuulimme, että oli mahdotonta sanoa tarkkaan, milloin ja miten Samira heräisi tai heräisikö ylipäätään, oli kuin odotus olisi jollain tavalla muuttanut asumaan arkeemme ja muuttunut sen osaksi, niin ettei meidän tarvinnut enää ajatella sitä koko ajan.
Romaanissa hypätään ajassa eteen- ja taaksepäin vuosien 2006-2008 aikana, ja näkökulmat vaihtuvat aika ajoin. Rakenteen vuoksi ei aina ole aivan helppoa pysyä mukana tapahtumien kulussa, mutta kiinnostavasti Holmström henkilöitään ja heidän maailmaansa kuvaa: Millaista on elää erilaisena nuorena koulussa ja huomata olevansa yksin, koulukiusattu? Millaista on kasvaa kahden kulttuurin välissä, kun kotia ei löydy oikein kummastakaan? Millaista on kasvaa naiseksi keskellä erilaisia ja ristiriitaisia vaatimuksia? Henkilöistä lähimmäksi tulee Leila, joka haluaisi olla tavallinen, joukkoon sulautuva, ja joutuu taistelemaan saadakseen olla sellainen kuin itse kokee oikeaksi.

Mikään hyvän mielen tarina ei kyseessä ole, sen verran koville romaanin nuoret naiset joutuvat. Itämaa on kuitenkin sujuvasti kirjoitettu ja vetävä kokonaisuus, joka herättää ajatuksia.

Kirjasta muissa blogeissa: Lukutoukan kulttuuriblogiLa petite lectriceNenä kirjassaAnna minun lukea enemmän, Kirjasfääri, Mari A:n kirjablogi, Annelin kirjoissa, Notko, se lukeva peikkoRakkaudesta kirjoihin ja Eniten minua kiinnostaa tie.

Kommentit

  1. Tämä kuulostaa selllaiiselta kirjalta, joka pitäisi mahduttaa lukulistalle.

    Lähetin sinulle kesähaasteen, täällä: http://kaisareetta-t.blogspot.fi/2015/08/kesahaaste.html
    <3

    VastaaPoista
  2. Herätit mielenkiintoni! Jo työni puolesta maahanmuuttajanuorten parissa tuo voisi olla sivistävä teos. Viime aikoina on tullutkin sieltä täältä teoksia, joissa pääsee ellei ihan kokonaan sukeltamaan niin ainakin hieman vilkaisemaan maahan muuttaneiden moninaisiin kulttuureihin - hyvä niin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että kiinnostuit! Tässä on paljon ikävyyksiä ja ikäviä asioita, mutta toisaalta Holmströmin tyyli etäännyttää niin, että tapahtumat eivät tule liikaa iholle.

      Poista
  3. Luin Holmströmin Sulje silmäs pienoinen, joka on uutuusdekkari. Pidin siitä. Halusin lukea lisää. Löysinkin sen ja san haettua sen viikonloppuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olinkin vähällä lainata tuon dekkarin kirjastosta, mutta nyt on niin paljon lukemista, etten viitsinyt. Mielessä se kuitenkin on, jospa tuonnempana siihen tarttuisin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…