Siirry pääsisältöön

Blake Crouch: Wayward Pines - salaisuus

"Ethan ajatteli Peteriä, jonka sähköisku oli saanut savuamaan. Ajatteli alastonta kuollutta naista keskellä tietä. Ajatteli sitä, että oli melkein saanut surmansa, ja sitä, ettei hänellä ollut aavistustakaan siitä, mitä tämä kaikki merkitsi."
Blake Crouch: Wayward Pines - salaisuus
(Tammi 2015)
Alkuteos Wayward 2013
Suomentanut Ilkka Rekiaro
363 sivua


Wayward Pines -trilogian toinen osa Salaisuus on selkeää jatkoa ensimmäiselle osalle, Ei pakotietä.
Ollaan siis edelleen Waywards Pines -nimisessä pikkukaupungissa, joka osoittautui kovin omituiseksi mutta kauniiksi pikkukaupungiksi jo sarjan aloitusosassa. Silloinhan salaisen palvelun agentti Ethan Burke päätyi työtehtävissä kaupunkiin, jossa pian selvisi olevan paljon mätää korean pinnan alla. Salaisuudessa tiedetään jo paljon enemmän, mutta paljon on myös epäselvyyksiä, joita Burke haluaa kaivaa esiin, vaikka turvallisempaa olisi tyytyä elämään keskellä kulissia.
Ethanille alkoi yhä selvemmin valjeta, että elämä Pinesissa oli kuin monimutkainen näytelmä, jossa esirippua ei lasketa koskaan.
Kaikilla oli roolinsa.
Blake Crouch luo tarinaansa hienosti hienovireisen ahdistavan tunnelman. Kirjaa lukiessa pohtii, millaista olisi elää valvotussa yhteiskunnassa, jossa intiimeimmätkin hetket saattavat päätyä ulkopuolisen näkemiksi. Myös vallanpidon ja hallinnan oikeutuksia ja keinoja on pakko miettiä. Teoksen teemat ovatkin kiinnostavia.

Aloitusosaan verrattuna Salaisuus on tummasävyisempi ja hitaampi. Uhkaa tuntuu olevan kaikkialla ja valoa vähän, vaikka aurinko kauniisti paistaakin. Loppuosassa tarina tiivistyy niin, että kirjan tulin lukeneeksi loppuun suorastaan ahmien. Ja aivan loppuun Crouch paiskaa sellaisen cliffhangerin, että eiköhän trilogian päätösosakin pidä lukea. Sitä saadaan odotella tammikuuhun 2016 saakka.

Salaisuuden ovat lukeneet myös Jenni ja Juha. Kiitos kustantajalle kirjasta!



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok