Siirry pääsisältöön

Pasi Pekkola: Lohikäärmeen värit

"Katoamisen pelko alkoi vainota minua kaikkialla. Pelkäsin taikuriohjelmien katoamistemppuja. Enkä uskaltanut leikkiä piilosta muiden lasten kanssa, koska pelkäsin itse katoavani. Saattaisin jäädä ikuisuuksiksi kadoksiin, odottamaan löytäjääni. Maailman orvoin tunne on odottaa löydetyksi tulemista. Kuinka yksinäiseltä äidistä täytyi tuntua, hän oli vankina tyhjyydessä jolle ei ollut loppua."
Pasi Pekkola: Lohikäärmeen värit
(Otava 2015)
459 sivua
Pasi Pekkolan romaani Lohikäärmeen värit tuli luettavakseni erään tilaisuuden oheislahjana. Kirjailijaa en entuudestaan tuntenut mutta lahjan myötä päädyin lukemaan kirjan, joka vei hurjalle matkalle Suomesta Kiinaan, hiljaisuuden maasta maailman väkirikkaimpaan valtioon.

Tarinan keskiössä on kolmekymppinen Kimi, suomalaismies, joka viimein, eräiden sattumusten myötä, matkustaa Kiinaan. Kiina on Kimin äidin kotimaa, mihin äiti on kadonnut jo silloin, kun Kimi oli aivan pieni poika. Äiti jätti poikansa Suomeen, missä Kimi varttui vaitonaisen isänsä ja tämän vanhempien huomassa.

Kimin ohella tai oikeastaan ohitsekin tarinan valokeilaan asettuu hänen äitinsä Xiaolong, joka varttuu köyhässä maaseutukylässä isänsä kanssa. Äiti on kuollut tyttären synnytyksessä ja Xiaolong kasvaa nuoreksi naiseksi keskellä Kiinan kulttuurivallankumousta, joka tarkoittaa epävakautta, pelkoa ja jatkuvasti valvovia silmiä. Maaseudulla mahdollisuuksia ei juuri ole, ja monen muun nuoren naisen tavoin myös Xiaolong päätyy etsimään onneaan suurkaupungista, jonka lait ovat kovat.

Suurkaupungista onneaan etsii myös "Rosie", joka johdattaa Kimin vuosikymmenten mittaisen arvoituksen äärelle. Hänen tehtäväkseen koituu osoittaa se tie, jota liian moni nuori nainen vaeltaa edelleen, kun vaihtoehtoja ei ole.

Kiihkeässä tarinassa on äiditön tytär, joka tekee äidittömäksi oman poikansa. Xiaolong päätyy keskeltä köyhyyttä Suomeen mutta haluaa palata kotimaahansa. Romaanin keskeinen kysymys onkin se, miksi nuori äiti hylkää pienen lapsensa ja katoaa jäljettömiin, toiseen maahan. Miksi köyhyydestä ponnistaneelle ei riitä länsimainen hyvinvointi? Miksi hän palaa maahan, joka on rikkonut paljon eikä kykene tarjoamaan kansalaisilleen edes elämän perusedellytyksiä? Alkuun tuntuu mahdottomalta ymmärtää ratkaisua, joka tuntuu käsittämättömältä, mutta kyllä Pekkola onnistuu kelpo selityksen tarinaansa rakentamaan, joskin paikoin kerronta vajoaa hieman liian sentimentaaliseksi minun makuuni.

Pasi Pekkolan romaanin ehdottomiin vahvuuksiin kuuluu kahden erilaisen maan vivahteikas ja todentuntuinen kuvaus. Sukellus Kiinan lähihistoriaan on vakuuttava ja herättää mielenkiinnon aasialaista suurvaltiota kohtaan. Taustatyö on tehty ilmeisen huolella, eikä haittaa varmasti ole siitä, että kirjailija on asunut kolme vuotta Kiinassa. Lohikäärmeen värit on vaikuttava ja mieleenpainuva tarina muun muassa orpoudesta, kaipuusta, kultturien risteämisistä ja elämästä kahden maan välissä, rakkaudesta, luottamuksesta sekä petoksesta.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös Arja, Tuija, Krista ja Bleue.
Kirjankansibingossa ruksi asettuu ruutuun Kasvokuva.

Kommentit

  1. Mietin juuri, sen saman tilaisuuden jälkeen, että lukisinko vaiko en. Kirjoituksesi perusteella kannattaa lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on sen verran kiehtovia elementtejä, että uskallan suositella.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…