Siirry pääsisältöön

Pasi Pekkola: Lohikäärmeen värit

"Katoamisen pelko alkoi vainota minua kaikkialla. Pelkäsin taikuriohjelmien katoamistemppuja. Enkä uskaltanut leikkiä piilosta muiden lasten kanssa, koska pelkäsin itse katoavani. Saattaisin jäädä ikuisuuksiksi kadoksiin, odottamaan löytäjääni. Maailman orvoin tunne on odottaa löydetyksi tulemista. Kuinka yksinäiseltä äidistä täytyi tuntua, hän oli vankina tyhjyydessä jolle ei ollut loppua."
Pasi Pekkola: Lohikäärmeen värit
(Otava 2015)
459 sivua
Pasi Pekkolan romaani Lohikäärmeen värit tuli luettavakseni erään tilaisuuden oheislahjana. Kirjailijaa en entuudestaan tuntenut mutta lahjan myötä päädyin lukemaan kirjan, joka vei hurjalle matkalle Suomesta Kiinaan, hiljaisuuden maasta maailman väkirikkaimpaan valtioon.

Tarinan keskiössä on kolmekymppinen Kimi, suomalaismies, joka viimein, eräiden sattumusten myötä, matkustaa Kiinaan. Kiina on Kimin äidin kotimaa, mihin äiti on kadonnut jo silloin, kun Kimi oli aivan pieni poika. Äiti jätti poikansa Suomeen, missä Kimi varttui vaitonaisen isänsä ja tämän vanhempien huomassa.

Kimin ohella tai oikeastaan ohitsekin tarinan valokeilaan asettuu hänen äitinsä Xiaolong, joka varttuu köyhässä maaseutukylässä isänsä kanssa. Äiti on kuollut tyttären synnytyksessä ja Xiaolong kasvaa nuoreksi naiseksi keskellä Kiinan kulttuurivallankumousta, joka tarkoittaa epävakautta, pelkoa ja jatkuvasti valvovia silmiä. Maaseudulla mahdollisuuksia ei juuri ole, ja monen muun nuoren naisen tavoin myös Xiaolong päätyy etsimään onneaan suurkaupungista, jonka lait ovat kovat.

Suurkaupungista onneaan etsii myös "Rosie", joka johdattaa Kimin vuosikymmenten mittaisen arvoituksen äärelle. Hänen tehtäväkseen koituu osoittaa se tie, jota liian moni nuori nainen vaeltaa edelleen, kun vaihtoehtoja ei ole.

Kiihkeässä tarinassa on äiditön tytär, joka tekee äidittömäksi oman poikansa. Xiaolong päätyy keskeltä köyhyyttä Suomeen mutta haluaa palata kotimaahansa. Romaanin keskeinen kysymys onkin se, miksi nuori äiti hylkää pienen lapsensa ja katoaa jäljettömiin, toiseen maahan. Miksi köyhyydestä ponnistaneelle ei riitä länsimainen hyvinvointi? Miksi hän palaa maahan, joka on rikkonut paljon eikä kykene tarjoamaan kansalaisilleen edes elämän perusedellytyksiä? Alkuun tuntuu mahdottomalta ymmärtää ratkaisua, joka tuntuu käsittämättömältä, mutta kyllä Pekkola onnistuu kelpo selityksen tarinaansa rakentamaan, joskin paikoin kerronta vajoaa hieman liian sentimentaaliseksi minun makuuni.

Pasi Pekkolan romaanin ehdottomiin vahvuuksiin kuuluu kahden erilaisen maan vivahteikas ja todentuntuinen kuvaus. Sukellus Kiinan lähihistoriaan on vakuuttava ja herättää mielenkiinnon aasialaista suurvaltiota kohtaan. Taustatyö on tehty ilmeisen huolella, eikä haittaa varmasti ole siitä, että kirjailija on asunut kolme vuotta Kiinassa. Lohikäärmeen värit on vaikuttava ja mieleenpainuva tarina muun muassa orpoudesta, kaipuusta, kultturien risteämisistä ja elämästä kahden maan välissä, rakkaudesta, luottamuksesta sekä petoksesta.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös Arja, Tuija, Krista ja Bleue.
Kirjankansibingossa ruksi asettuu ruutuun Kasvokuva.

Kommentit

  1. Mietin juuri, sen saman tilaisuuden jälkeen, että lukisinko vaiko en. Kirjoituksesi perusteella kannattaa lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on sen verran kiehtovia elementtejä, että uskallan suositella.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Mauri Kunnas: Hui kauhistus!

"- Äiti, minkä tähden me oikein kummittelemme? kysyy Hemppa.
- Jaa-a, luulenpa, että ihmisten elämä olisi aika tylsää ilman jännittäviä kummitusjuttuja."
Meillä on ollut tapana, että yritämme hankkia omaan kirjahyllyyn kirjat, joiden pohjalta tehdyt teatteri- tai muut esitykset olemme lasten kanssa nähneet. Esimerkiksi Fedja-setä, kissa ja koira sekä Ronja, ryövärintytär on nähty teatterissa. Tämän nyt esittelyssä olevan Hui Kauhistuksen! näimme lastenoopperana Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2006. Hankin kirjan omaksi jo tuolloin, mutta koska se katosi, ostin tilalle uudemman painoksen pari vuotta sitten.

Hui Kauhistus! koostuu pienistä tarinoista, joissa käsitellään pelkoja sympaattisella tavalla. Esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa, joka on nimeltään Kummitusten yö, esillä ovat Pippendorfin kartanon kummitukset, jotka valmistautuvat yötä varten. Äiti komentaa perhettään pukemaan ylle puhtaat lakanat, ja kummitteleminen on kuin mitä tahansa tavallista työtä.
Vaari vingutt…